MOKOMA.COM

Hei miehet olen pitänyt kaikista “uudenlinjan” levyistänne paitsi Luihin&Ytimiin lätystä. Tilasin sen ennakkoon joka osottautui sittenkin pettymykseksi. Suurin syy minulle oli se että en vaan saanut levyä tuntumaan yhtenäiseltä, kai se oli liian iso ja erivärinen tilkkutäkki minulle.

Nyt voinkin myöntää että tulen lataaman sen netistä, ja jos en pidä siitä, poistan sen. Jos pidän siitä ostan sen, minä kyllä ymmärrän että toiminhan tavallaan varkaan tavoin, mutta koetteko te sen näin? Häviättekö te mielestänne tässä ratkaisussa?

Ei ollut tarkoitus sytyttää tulia, juolahti vain mieleen.

Pyrimme järjestämään Sydänjuuret kuultavaksi julkaisuviikolla, jotta kenenkään kuluttajan ei tarvitse ostaa sikaa säkissä. Uskoakseni sinäkin köäytät varmasti mielummin tällaista laillista palvelua hyväksesi ostopäätöksesi tekemiseen kuin tuet laitonta toimintaa.

“Ei ole Autopsy Floridasta, vaan Kaliforniasta. Chris Reifert kääntyis haudassaan, jos olis kuollut.”

En väittänytkään moista vaan kuvasin Soundissa musatyylillisesti vieneemme Kalmannäkijän tunnelmaa Norjasta Floridaan. Floridahan tunnetaan death metalin Mekkana, aivan kuten Norjaa pidetään black metalin isänmaana. Alun esimerkkiyhtyeet eivät siis suoraan liity tähän myöhempään lauseeseen, eikä niiden välillä siksi artikkelissa myöskään käytetty kaksoispilkkua.

Kerrotakoon näin meidän kesken, että uutta levyä voi kuunnella laillisesti julkaisupäivästä viikon ajan Levykauppa Äxän sivuilla. Myös yksi maistiainen on luvassa ennen julkaisua.

Marko, mikä on kaksoispilkku? Et kai vain tarkoita puolipistettä?

Äh, sitä tietenkin. Liikaa vauhtia.

Sydä-njuu-ret? Ette sitten vittu edes yrittäneet?

Ilmastonmuutoskritiikki on myös aiheellista. Meidät laitetaan ostamaan koko omaisuutemme uudestaan, ympäristöyställisyyden nimissä. Taitaapa joku firma ostella tutkimuksiakin. Ja sitten sanoisin, että arvelkaapa paljonko yhden Toyota Priuksen tekeminen saastutti ainakin vielä pari vuotta sitten? Lienevätkö olleet huhuja..Onhan se ilmastonmuutos täällä, mutta ihmisen vaikutusta siihen liioitellaan ja vitunko väliä yhdellä ihmisellä oikeasti on jos kokonaiset maat raiskaa luontoa, minkä kerkeää. Yhden ihmisen tekemisellä täällä länsimaissa ei ole mitn. vaikutusta se on haihattelua se. Tämä ei ole humanismia tämä on faktaa. Meri ei koostu pisaroista, vaan kuutioista. Kiitos kun kuuntelitte! Kyllä helpotti! 🙂 T. Arska

Tästähän oli Suomessa tehty vallan tutkimus, josta ilmeni, että yli puolet ihmisistä ajattelevat kuten sinä, ettei kannata tehdä mitään kun muutkaan eivät tee. Eli mitä tapahtuisi jos nämä kaikki pessimistit yllättäen aktivoituisivatkin?

Mitä tulee kuluttamiseen, niin ei kait siinä ole mitään järkeä ostaa samaa tavaraa uusiksi ekologisempana. Vanhat värkit käytetään loppuun ja kun vaihtaminen uuteen tulee aiheelliseksi, kannattaa silloin nähdä vaivaa tuotevertailuun ja kenties kallistua ympäristöystävällisempään tuotteeseen. Lopultahan kuluttamisen aiheuttamia ongelmia ei saada ratkaisua kulutusta muuttamalla vaan sitä vähentämällä. Suurin osa meistä ei siihen kuitenkaan kykene, ja vähintään syötävä on, joten mielestäni on hyvä että tarjolla on myös vähemmän kuormittavia vaihtoehtoja.

Jos kaikki Suomessa asuvat “ilmastopessimistit” aktivoituisivat, ei tapahtuisi mielestäni yhtään mitään muutosta ilmastonmuutoksen kannalta. Kyllä pitäisi ensin suurten saastuttaja maiden muuttaa suuntaa, että tässä hommassa olisi muutakin, kuin harrastuksen maku. Nyt tuolla kylillä heristellään yksinhuoltaja äideille sormia, kun ostavat halvinta, eikä ympäristöystävällisintä. Ilmastonmuutos on tosi, mutta fokus on väärä. Meidän pitäisi osoitella sormella oikeita saastuttajia, eikä täällä värkkäillä omiamme. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kuluttamisen vähentäminen on oikea suunta. Ystävällisin terveisin: Arska

Lisään edelliseen, että Kuismalla on terävä kynä penalissa. (hyvin kirjoitti tuolla ylhäällä) t. Arska

Kuisma toteaa kirjoituksessaan aivan oikein, että jokainen tekee juuri sen verran kun pystyy ja tuntee oikeaksi. Omasta elinympäristöstään on mielekkäintä aloittaa mikä hyvänsä uudistus. Kun siirrytään yksilöistä valtiotasolle, niin menetyksekkäästihän on saatu tuloksia ennenkin aikaan mm. kauppasaarroilla. Valtioilla on keinonsa, jos halukkuutta löytyy. Yksittäisillä kansalaisilla on suuri merkitys halukkuuden herättäjinä: jos kansan enemmistö alkaa eri mittareiden mukaan kaivata uudistusta, on sen uudistuksen läpiajaminen lopulta myös kansalaisia edustavan valtion intressi. Näin saatiin vastikään aikaiseksi mm. savuttomat työtilat kaltaiselleni baareissa työkseen esiintyville rokkareille. Yksikin kansalainen voi tehdä paljon enemmän kuin useimmat uskovatkaan; Mahatma Gandhin järjestämä suolamarssi on tästä oiva esimerkki.

Juuri näin. Olen samaa mieltä kanssasi ja tämä edellä kirjoittamasi on minun mielestäni juuri se oikea suunta ja painotus, mihin meidän tulisi ryhtyä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ollaan siis samoilla linjoilla. Oli mukava turista! Voimia ja siunauksia t. Arska

Tästä ekohommasta huolimatta olen helvetin tyytyväinen siihen, että Sydänjuurilta ei vissiin löydy semmosta kettutyttöilyä kuin Viimeiseltä Atlantikselta.

Viimeinen Atlantis on tärkeä levy. Itse en osaisi aiheesta puhua sillä tavalla kuin Hyrde siitä puhuu ja juuri siksikin se on tärkeä levy; siinä otetaan kantaa suoralla puheella taiteessa useimmiten käytettyjen kiertoilmaisujen sijaan. Kettutyttöily ei tyydy olemaan pelkästään suoraa puhetta vaan se on myös suoraa toimintaa. Hyvää taidetta tai parempaa elinympäristöä ei synny mikäli ei ole valmiutta myös ärsyttää joitain tahoja matkallaan kohti tavoittetaan. Hatunnosto siis Hyrdelle ja kettytytöille. Sydänjuurilla ei käsitellä (korkeintaan sivutaan) ilmasto- tai muuta politiikkaa, mutta toivon silti sen olevan ajatuksia herättävä tekele.

Kaiken kuulemani ja lukemani perusteella Sydänjuuret lienee juuri sellainen kuin miksi sitä kuvailet – ja hyvä niin. Viimeinen Atlantis on toki helvetin hyvä levy, mutta olen varmaan jotenkin niin vanhakantainen, että tuollainen kielikuvallisuus vaikuttaisi älykkäämmältä lähestymistavalta. Toki kuka tahansa järkevä ihminen huomaa ettei levyn tekstejä ole tehty ihan hampaat irvessä. Selvästi siellä on tavallaan suoraan sanominen vedetty tahallisesti huumorin puolelelle tyyliin “minimoi kulutus ja kuole”. Se on sentään hyvä koska, jos asioita sanotaan suoraan JA hampaat irvessä niin onhan se rohkeaa, mutta ei sellasta ilkene kuunnella sitten niin millään. Hävettämään siinä rupee.

Kuitenkin Viimeisellä Atlantiksella tuollaista Herra Ylpön Maj Karma -yhtyeelle tekemien sanoitusten henkeä on havaittavissa. Salama-levyltä löytyy esim. line “pitäkää ihmisoikeuksien puolta” ja Ylppöhän sanoi, että miten muuten tuon voisikaan muotoilla. Se siis ei ole mikään vitsi tai humoristinen kärjistys.

Sanonpa nyt sen etten ole enää vuosiin tuntenut häpeän pistosta siitä jos imuroin levyn jonka hyvyydestä en ole varma. Jos olen pitänyt, olen ennemmin tai myöhemmin ostanut ja jos en ole, olen ajan antanut tuhota kyseisen levyn arkistostani. Ymmärrän että idols-formaatti on tästä kauhuissaan mutta eipä oo paljoa tarvinnut vaikkapa nyt Sakaran levyjä warestaa.

Stam1nan levy on hyvä. Sanoituksetkin ovat hyvät, pääsääntöisesti siksi että niissä otetaan jopa melko voimakkaasti kantaa asiaan joka metallipiireissä on melko epäseksikäs. Muutenkin biiseissä on löydetty jotain sellaista joka mun papereissa on ollut hukassa UKKlla ja Rajalla. Täytyy sanoa että LjYn jälken ei ole odotukset kauhean korkealla SydäNjuuRien osalta, mutta pessimistihän ei tunnetusti pety? Ennakkotilasin sen kirjaversion kuitenkin.

Vähän jänskättää millaista lyriikkaa Marski on tällä kertaa kynäillyt.

Kettutyttöilystä muutaman sanan sanoisin. On helppoa lähteä jalat isän ja äidin ruokapöydän alta “vapauttamaan” kettuja. Porvallisessa puhtaudessa, missä turvaverkostot ja vanhempien sosiaaliset suhteet toimii, olemaan aktivisti. “Meidän tyttö se tuossa etsii itseään” . Mikäs siinä kun vanhemmat maksaa. Siitä on muuten oikeudenmukaisuus kaukana, kun asiansa vakavasti ottava yksinhuoltaja kettufarmari syö aamupuuroa vetoisessa rintamamiestalossa ja joku aktivisti on “vapauttanut” hänen kettunsa yön aikana. Mitä seuraa tästä leikistä: Tila menee alta, koska ei pystytä maksamaan lainan lyhennyksiä. Siitäpä kettutytöt iloitsevat. Isä joutuu tosin psykiatriselle osastolle ja lapset otetaan, onneksi, isovanhempien luo huostaan. MIelsestäni voitaisiin taas miettiä sitä hatunnostoa kettutytöille. Oikeasti. Pitisköhän ottaa joku muu näkökanta, että asia korjaantuisi. Ja näin metsästäjänä sanon, että itsepyydystettyä lihaa eettisempää ei olekaan. Ystävällisin terveisin, ja uutta levyä odotellessa, Arska

Minä pidän turkistarhausta epäeettisenä ja odotan että yhteiskunta kieltää tarhauksen ja uudelleenkouluttaa tarhaajat muihin hommiin. Olen iloinen, että keskustelua käydään nyt aiheesta järkevästi ja tosissaan, ja pidän kettutyttöjä tärkeänä tekijänä siihen, että keskustelu on avattu. Kettutytöt ovat tuoneet epäkohdan ihmisten silminnähtäväksi. Ja se ärsyttää monia. Ja usein perustellaan trukistarhauksen olevan ok, siksi että se on laillista. Jossain päin maailmaa on laillista kivittää ihmisiä. Eivät asiat välttämättä ole hyviä siksi että ovat laillisia. Kansalaistottelemattomuus on oiva keino muokata vallitsevia oloja. Jonkun täytyy uskaltaa nousta barrikadeille. Kettutytöillä ymmärrän laajemmin kaikki ne tytöt, pojat, naiset ja miehet, joilla on rohkeutta rikkoa lakia tässä asiassa muokatakseen kansan näkemyksiä ja herätelläkseen päättäjiä. Itsestäni ei olisi siihen, kuten ei ole Hyrden lyriikkaankaan. Nostan hattua siis molemmille tahoille vielä uudemman kerran.

Itsesaalistetun luontokappaleen liha on minustakin eettisintä lihaa mitä löytyy. Suurimmat ongelmat piilevät eittämättä tehotuotannossa, oli kyse sitten ruuasta, vaatekappaleesta tai mistä hyvänsä hyödykkeestä. Vielä joitakin vuosisatoja, jopa vain vuosikymmeniä sitten eläimellä ja ihmisellä oli yhteinen sopimus. Ihminen huolehti possun hyvinvoinnista määrätyn ajan ja sitten jouluksi sika luovutti kinkkunsa pöytään. Ei edelleenkään paras mahdollinen diili possulle, mutta varmasti parempi kuin nykyinen, jossa sika hädin tuskin mahtuu edes kääntymään läävässään.

Onneks huomenna tulee maistiainen Sydänjuurilta, ni ei tarttee näin paljon rupatella asian vierestä. Päästään puhumaan itse musiikista! Mukavaahan tämä Arska toki on, mutta ei tälle tässä ajassa loppua tule.

Olen jälleen kanssasi, Marko, samaa mieltä siitä, että turkistarhaus on epäeettistä. Ajatus tarhaajien uudelleenkouluttamisesta tuntuu minunkin mielestäni reilulta, kunhan se toteutetaan tarhaajiakaan sortamatta. Monella turkistarhaajalla on, ehkä jopa satojen vuosien perinne ja ammatti on tullut suvussa ja vastannut menneiden aikojen kysyntään. Ehkä kivitys vertauksesi ei ole ihan samassa suhteessa turkistarhauksen kanssa, mutta ymmärrän pointtisi ja olen samaa mieltä, ettei laki ja etiikka kulje käsi kädessä.

Katsantokulmat asioihin ovat hiukan erilaiset ihmisillä, jotka tulevat eri elonpiireistä, vaikka tavoite on yhteinen. On totta, että tässä ajassa emme maailmaa ehkä paremmaksi saa, mutta yritämme onneksi yhdessä kuitenkin. Johan tässä on tosiaan väännetty. Argumentoinnin osaat, niinkuin musiikkisi! 🙂 levyä odotellessa…ja paitaa! Ystävällisin terveisin ja siunauksia toivotellen. Arska

No minä en näe mitään epäeettistä turkistarhauksessa. Tietysti niille elikoille pitää taata edes jollain tavalla inhimillinen elämä mutta periaatteessa sama asiahan se on kuin vaikka karjanhoito: kasvatetaan eläintä jotta siitä saadaan teurastuksen kautta tuloja. Kyllä tarpeen vaatiessa ihminen tulee ilman lihaa ja maitoa toimeen, ihan turha jeesustella että sika/nautakarjan tuotanto on jotenkin pakollisempaa kuin bättrefolketin pukeutuminen niihin minkkiturkkeihinsa. Minä tykkään lihasta joten en katso olevani asemassa jossa moralisoin turkistarhaajia.

Joo tällästä melko turhanpäiväistä vänkäämistähän tää on mutta ei nyt oo parempaakaan tekemistä ja laillisuudellahan ihmiset aina tekojaan puolustelevat. Ei tarvi ajatella onko tämä oikein tai väärin kun vaan tekee niinkuin laki sanoo.

“Kyllä tarpeen vaatiessa ihminen tulee ilman lihaa ja maitoa toimeen”

Näisso.