Treeniblogi 2008-09

Enää yhdet treenit jäljellä. Vaan eipä hätää, materiaali ja yhtye tuntuisivat olevan iskussa.

Eilen musisoitiin vaihteeksi Tampereella, kun Kuisma saapui kyläilemään kitaratreenien merkeissä. Meillä on ollut tapana pitää ennen äänityksiä vähintään yhdet kahdenkeskiset treenit, joissa käydään kappaleiden kitarasovitukset läpi pienimpiä yksityiskohtia myöten.

Totesimme kolmen tunnin istunnossa sovitukset melko monipuolisiksi. Suuria tulkintaerojakaan eri riffien soitosta löytynyt. Kahdeksan vuoden yhteissoitto alkaa ilmeisesti kuulua – vihdoinkin.

Tie vei saunan kautta Viikatteen keikalle Yo-talolle. Koko illan saldoksi jäi nippu hyviä kitarayksityiskohtia sekä maailmanlopun krapula, jota sain kärsiä matkalla Helsinkiin Kuisman autossa apumiehen paikalla.

Ohjelmassa oli vielä treenit rivimiesporukan kesken. Marsalkka jäi kotiin potemaan flunssaansa. Soitimme 16 biisiä läpi ja hieroimme muutamat yksityiskohdat paikalleen. Fiilis on vahva. Työnimi Marskin Norski nostatti ensimmäistä kertaa karvat pystyyn. On muuten raju kappale.

Keskiviikkona vielä rapsutellaan kappaleet läpi, jonka jälkeen kutsuu Hämeenlinna. Saksan Janne ottaa äänitys- ja osatuottajavastuu parin levyn tauon jälkeen. Tuskin maltan odottaa.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Hommat jatkuvat jälleen tulevana keskiviikkona. Käväisimme treenikämpällä myös Oulun reissua edeltävänä iltana. Jos kahdeksan tunnin tehotreeniä nyt käväisyksi voi kutsua.

Keskityimme testaamaan Santun biisin uutta sovitusta oikein laulun kera, ja hienostihan se toimi. Jopa niin vakuuttavasti, että päädyimme nostamaan sen keikkasettiin viime hetkellä ennen lavalle nousua lauantaina Tampereen Yo-talolla. Biisi tuntui näpeissä todella hyvältä myös livenä, vaikka melkoisen kylmiltään se vedettiinkin. Biisin oikea nimikin tuli keikan myötä julki: Vääräleuka. Voisi nimensä puolesta kertoa säveltäjästään, mutta ei kuulemma sitä kuitenkaan tee.

Vääräleuan lisäksi painimme tuntitolkulla Kaihomielen kanssa. Kertsi on vaatinut valtavasti töitä, vaikka melodia sinänsä onkin yksi parhaimmista ikinä. Rytmipuoli ei vain ole asettunut paikalleen. Viimeisimmässä iteraatiossa kokeiltiin melodian hajottamista ja lauletun vastamelodia lisäämistä väleihin. Tunnelmapisteet kohosivat, mutta melodian tenhosta jäi jotakin pois. To be continued…

Keskiviikkoon.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Kesäloma. Takana on kesä-heinäkuun ainoa vapaa viikonloppu (Provinssista ei pidetä, koska siellä piti kuitenkin käydä), eli kesäloma. Hyrkälä on viettänyt vapaataan maailmalla, me muut tahoillamme kotimaassa. Ennen hajaantumista laitureille ja terasseille käväisimme rivimiesporukalla raapaisemassa vielä yhdet treenit. Markon piti toki tulla mukaan, mutta vastaflunssa piti miehen sängyn pohjalla ja pöntön äärellä.

Ei olleet turhat treenit. Työpöydälle nostettiin Kuisman viimeisin sävellys, jonka työnimeksi päätyi Rankkaa metallia. Nimi on alun perin lähtöisin eräästä sovitustilanteesta, jossa Kuisma perustelee ehdottamaansa sovitusratkaisua jotenkin näin: ”Mie tykkään rankasta metallista.” Täytyy myöntää, että työnimi myös kuvaa kappaletta melkoisen hyvin. Tunnelma on hetkittäin kuin 90-luvun alun ruotsalaisessa death metallissa. Ja se on rankkaa se.

Kuisma oli tehnyt kappaleensa kanssa pohjatyöt niin hyvin, että biisi saatiin läpisoittokuosiin parissa tunnissa. Aallon Lefa oli tallentanut myös valssipohjaisen heviballadin treenikämppätestausta varten, mutta sen kimppuun emme tohtineet käydä ilman johtajamme läsnäoloa.

Balladin sijaan otimme tarkempaan käsittelyyn Santun biisin, joka ehdittiin jo edellisissä treenissä saattaa hahmoonsa. Biisille ei ehditty keksiä työnimeä ennen kuin Marko tarjosi siihen jo tekstiä ja lopullista nimeä. Ei kuitenkaan paljasteta niitä vielä. Kutsutaan biisiä vaikka tekstirivillä ”Väärällä vuorolla kakkonen pöytään!”, jonka rivimiehistö rakenteli kappaleeseen samalla metodilla kuin Metallica Some of Monster –dokumentissa. Tiedätte varmaan, ”Väärällä vuorolla kakkonen pöytään!” on erittäin paha tilanne Paskahousu –korttipelissä, jota olemme pelanneet taas tänäkin kesänä bussissa loputtoman monta kierrosta.

”Väärällä vuorolla kakkonen pöytään!” on hyvinkin tunnistettava Santun biisi: pieniä intervalleja ja rokahtavan punkahtava perusvire. Jostain Santtu onnistuu kappaleisiinsa tuomaan myös Stonemaisia sävyjä, vaikka Santtua ei ensimmäisenä miellä Stonen tuotannon suurkuluttajaksi.

Mutta tilanne siis senkun paranee sävellyspuolella. 12 biisiä on siinä kunnossa, että innostuessaan Marko voisi niihin tekstitkin tuottaa. Aika moneen sellaiset kaiketi on jo väsännytkin, mutta kertokoon niistä enemmän itse.

Perjantaina jatketaan taas keikkailun merkeissä, mutta eiköhän treenikämppäkin taas kutsu, jahka ilmat tästä paranevat.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Sitten Markon edellisen merkinnän olemme käyneet lähinnä ylläpitävissä treeneissä pariin otteeseen. Uusia kappaleita ei ole enää otettu käsittelyyn, vaan jo olemassa olevia on pyritty hiomaan kohti lopullista muotoa. Markolla on myös tavoitteena tekstittää nämä rallit ennen kuin kunnolla hyökkäämme seuraavien raakileiden kimppuun. Marko kertoilee jo alkaneesta tekstitysprosessista sitten tuonnempana.

Ei ole ollut ihan ongelmatonta motivoitua yksittäisiin treeneihin keikkojen välissä. Kamojen purkaminen keikkabussista, kasaaminen ja edelleen purkaminen ja pakkaaminen on tuntunut hommalta, jonka voisi myös jättää väliin. Hetkittäin on yskittänyt myös neljän-viiden tunnin matkustus, joka meidän tamperelaisten täytyy yhtä puolen päivän treenikertaa varten jaksaa.

Mutta mitäpä näistä, meininki on ollut mitä parhain, jahka olemme päässeet kämpällä itse asiaan. Uudet biisit tuntuvat hyviltä, hetkittäin jopa erinomaisilta. Tarkoitus on viettää alkaneen viikon loppupuolen helteet hikisen treenikämpän syövereissä, joten ehkäpä pieni yhteenveto työlistasta on tässä vaiheessa paikallaan.

Recycling is Gay
Ehdottomasti setin vahvinta laitaa edustava Markon kipale piti alun perin toteuttaa mies ja kitara –tyyppisenä herkistelynä, mutta tästähän tulikin rytmisesti koukuttava kaahaus vertaansa vailla. Sovitus alkaa olla yksityiskohtia myöten hanskassa, mutta toistojahan tämä vaatii. Soolo pitäisi vielä ”säveltää”, ja kaipa ne tekstitkin olisivat paikallaan.

Hei hei Heinäkuu
Melodinen rässi, josta ei nopeita nuotteja tahi nostattavaa tunnelmaa puutu. Soittaja nauttii, kun puuhaa riittää. Teksti tärähti juuri meiliin, joten kalkkiviivoilla ollaan!

Vulvan lautturit
Vissiin ensimmäisenä muotonsa saanut jylhän melodinen viisu, joka on tekstejä myöten valmis. Viime treeneissä tosin ryhdyimme viilaamaan rytmisiä yksityiskohtia sillä seurauksella, että vitutuskäyrä lähti liitämään kohti kattoa ja Hyrkälän kapulat vastakkaista seinää. Mutta palataanpa torstaina asiaan tuorein korvin, hyvä tulee!

Type O Mokotive
Tämä biisi kävi testissä jo ekoissa treeneissä marraskuussa, mutta silloin kaikki tuntui paskalta. Myös siis tämä biisi. Nyt kappale on saanut muotonsa, ja viime treeneissä alkuun lisättiin vielä humoristiset aksentit. Sovitus on kekseliäin ja viimeistellyimmän oloinen tästä nipusta. Vitti ku toimii, raskaan melodinen rässi.

Rässipässi
Olen hiukan jäävi arviomaan kappaleen vahvuutta, koska kyseinen riffitulva on sovituksen päälinjoja myöten aika lailla omaa käsialaani. Mutta mukana tämä keikkuu, ja tekstikin on kuulemma rakenteilla. Groovia ja energiaa tässä on haettu, tyylilajina aggressiivinen rässi d:stä.

Danziggy Stardust
Keskitempoinen, melodrammatiseksi säveltäjän kuvailema komea kappale, joka on tekstejä lukuun ottamatta löytänyt muotonsa. Viime treeneissä nostettiin tempoa kymmenisen pykälää, mikä poisti ilmaisusta vääränlaisen alakuloisuuden.

Memento
Rässiä taas, tukatukakomppia kuullaan tässä läjässä vähintäänkin omiksi tarpeiksi. Hienompia kertosäkeitä Markon kynästä nyt tai ehkä koskaan. Rytmisiä yksityiskohtia täytyy vielä hioa siellä sekä täällä. Toistoja vaan, kyllä se siitä selvinyy. Selvinyyntyy. Selviintynyy.

Kaihomieli
Kaunis sävellys, jonka sovitus hakee edelleen muotoaan. Oikea tempo ja rytmijako eivät meinaa mukisematta löytyä. Olin oivaltavinani jotakin viime treenien jälkeisenä valvottuna yönä. Demotin ideani, jonka Marko totesi testaamisen arvoiseksi. Torstaina kokeilemme siis jälleen uutta näkökulmaa tähän biisiin, joka on niin hyvä, että työtunteja ei kannata säästellä oikean muodon etsinnässä.

Kuisman työnimi
Kuisma on tyypilliseen tapaansa loihtinut vertaansa vailla soivia harmonioita ja jäätäviä tunnelmia, joiden sovittaminen Mokomalle sopivaan muottiin on kuitenkin ollut tavanomaista hankalampaa. Joka treenikerralla mennään kuitenkin eteenpäin, ja nyt enää kertsien rytmiratkaisut tuntuvat keskeneräisiltä.

Näillä mennään kohti torstaita, ja odotukset ovat korkealla. On mahdollisuuksien rajoissa, että jopa puolet setistä on Riihimäkirockiin lähtiessä tekstejä myöten hahmossaan. Huimaa!

Raakileita on vielä jonossa treenikämppätyöstöön pääsemiseksi. Santun FNM, Markon Sad but TRUE, Kuisman Hämymelodia… Onhan näitä.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Oltiinpa harjoituksissa taas. Ei treenattu pelkästään hela torsdag, vaan myös persdag ja larsdag. Ja tehokasta oli. Tarkasteltiin allekirjoittaneen uusia ralleja ja Tuomo “Speed Freak” Saikkosen hengentuotetta. Torstaina saatettiin läpisoittokuosiin työnimi Memento ja Rässipässi. Jälkimmäisen Tuomo oli valmiiksi läpisovittanut niin hyvin yksityiskohtia myöten, että suuria muutoksia ei tarvinnut tehdä. Jotain säkeistömittoja tarkasteltiin laululle sopivimmiksi, mutta muuten se oli siinä. Työnimi kertonee kappaleesta kaiken. Memento on miun tuorein sävellys ja ansainnut työnimensä sillä, että se sisältää vähän keskimääräistä enemmän muistettavaa. Tuomo loihti biisin perusriffistä c-osaan ja loppuun vinkeän muunnelman. Sittenpähän kuulette. Ehkä.

Perjantaina katsottiin työnimeä Recycling Is Gay. Mie olin miettinyt biisiin vähän levottomampaa runpukonppia, ja Hyge toteutti visioni kuin vain ammattimuusikko osaa. Great! Perjantaitreenit venyivät pitkiksi (ja olisivat venyneet varmaan pitemmiksikin, jos Santun ei olisi tarvinnut lähteä röihin), ja niiden perään pidettiin vielä ilman Santtua illallispalaveri. Tyytyväiset pullukat hymistelivät Mt. Everestissä kookoskermat suupielissä että hyvä hyvä.

En jaksanut hypätä Tampereelle menevään junaan, vaan menin Jarkolle yökylään. Nukkuakin ois kannattanut, mutta kun piti testata Guitar Hero Metallicaa. En itse omista kyseisen pelisarjan pelejä, sillä nykyään on melko harvinaista että pääsee rauhassa ajan kanssa soittamaan kitaraa, joten padien paineleminen oikean instrumentin sijaan tuntuu typerältä. Kivaahan se pelaaminen hyvässä seurassa kuitenkin oli ja unille pääsin lähemmälti kolmelta jahka Battery ja Slayerin War Ensemble oli kunnialla vedetty.

Aikainen lintu madon nappaa! Ysiltä ylös, Hietsun kauppahalliin kahville ja siitä kämpälle musisoimaan. Treenit alkoivat vasta klo 12, joten ehdin soitella hyvän tovin kitaraa Tuomon Stiletolla ja Kuisman ESP custom seiskalla ennen kuin pojat pelmahtivat paikalle. Alavireen innoittamana sovitin Type O Mokotiven riffin ja säkeistön uusiksi. Se olikin viisautta, sillä kappale on jäänyt pahasti työpöydälle pyörimään kun sen rytmimaailma ei tuntunut avautuvan yhtyetovereille. Uusi rytmimeininki saikin kannatusta heti, ja pääsimme paiskomaan tsibaletta heti tuoreeltaan. Nelisen tuntia työtä ja biisistä oli läpisoittosovitus valmiina. Detaljeja tarvitaan toki runsaasti lisää, mutta tässä vaiheessa on tärkeintä, että rungot saadaan edes jotenkin puhalleltua alusta loppuun.

Treenien lopuksi kahlasimme vielä kaikki aiemmin sovitetut rallitkin läpi ja totesimme kaikki yhdeksän raakiletta ihan hyviksi. Kovasti on vielä hommaa, sillä yksityiskohtia pääsee hiomaan vasta kunhan saamme biisien rakenteet selkärankaan.

Kotimatka sujui leppoisasti. Korvat lepäsivät, sillä sain olla allergiahytissä aivan yksin. Ekan tunnin olin tekemättä yhtään mitään ja seurasin vain maisemaa, toisen tunnin kuuntelin Cat Stevensin Tea For The Tillermania ja lueskelin mukaan matkaan tarttuneita naistenlehtiä. Se on muuten jännää että naistenlehdissäkin on naisten kuvia, kun niin on miestenlehdissäkin.

Sovittiin kerralla muuten treenit koko kesäkuulle. Keikkojen välissä ollaan siis kämpällä ahkeraan. Aina vaan treenikämppää, ei koskaan laiturinnokkaa. En silti valita, vitin kivaa hommaahan tää soittaminen on, niin lavalla kuin treeneissäkin.

Kuvalliset tunnelmat treeneistä voi katsoa täältä: http://www.flickr.com/photos/mokoma_on_the_road/

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.