Kysyttyä

Moro moro. Teitä varmaan biisitoiveet vituttaa, mutta olisiko QStockissa mahdollista kuulla Punanen Kikko, Poltetun Maan Taktiikka tai Ammu Hautaa ja Vaikene? Ja oli kunnon kysymyskin: Mikä on vittumaisin paikka missä ikinä olette soittaneet?

Biisitoiveet ovat aika lailla yhtä tyhjän kanssa, kun emme niitä kuitenkaan enää muista tuntia ennen keikkaa. Karuin keikkapaikka oli luultavasti eräs “uran” ensimmäisistä keikoista Olympiastadionilla pienellä rekkalavalla keskellä talvea moottorikelkkojen pörrätessä ympärillä. Yleisö oli jossain satojen metrien päässä lehtereillä. Mutta ei sekään mitenkään vittumaista ollut.

käyttekö ikinnää poijjaat oikkeissa töissä.??ja jos käytte ni missä?=)

Marko vastaa: Eikös oikee työ oo sellaista, mihin menee aikaa, missä tulee hiki ja mistä saa palkkaa?Tällä hetkellä puuhastelemiseni musiikin parissa täyttää siis työn kaikki kriteerit.

Tuomo vastaa: Kyllä kai, melkein joka päivä.

Janne vastaa: Joskus tulee käytyä juu. Mutta en voi, enkä saa, paljastaa missä. Voin ainoastaan kertoa, että työ tehdään kuuden ja kahdeksan välillä.

Kuisma vastaa: Käyn. Annankadulla.

Mokoma orkesteri ei seiniin kirjottele. Miksi?

Olemme erilaisia nuoria muutenkin kuin ikämme puolesta.

Tässä nyt on mokomillakin lomaa. miten loma vietetään? kototna? reenikämpillä? mökillä?

Eipä tämä lomalta tunnu, kun päivittäin pitää töissä käydä ja arjen rutiineja pyöritellä.

Setäni on puhelinmyyjä, mä saan siltä teidän puhelinnumerot! JEEEE!

Näinköhän.

Mikä auto mun kannattais ostaa?

Jätä ostamatta, jos vain mahdollista.

Tekisittekö minulle musiikkia mittatilaustyönä?

Emme osaa emmekä halua. Sori.

Tuossa jokin aika sitte olin kuuntelemas kasinolla teidän keikkaa. Siinä ennen keikkaa juteltiin Heilimon Jarkon kans. Tuli puheeksi että valmistaudutte parasta aikaa keikkaa varte, jotenka mieleen heräs kysymys että mitä teidän rutiineihin kuuluu ennen keikkaa? olis kiva tietää, ku oott lavalla aina niin rennon ja levänneen oloisia. 🙂 Kovannäköinen kesä tulos teillekki, ku joka viikolle 2 keikkaa åperäkkäisinä päivinä eripuolelle suomea. Jaksamisia teille! 🙂

Kokoonnumme takahuoneeseen keskittymään viimeistään tuntia ennen keikkaa. Ohjelmassa on biisilistan laatiminen Markon johdolla. Samalla tulee mielikuvaharjoiteltua setti läpi. Lisäksi nautimme alkoholittomia nesteitä sekä mahdollisesti kevyttä välipalaa kuten hedelmiä, lämmittelemme soittimien kanssa ja ilman, vaihdamme vaatteet, ramppaamme vessassa ja tuotamme puhetta vailla asiaa.

Mitä kuuluu Mokomille? Onko seuraavaa julkaisua jo pohdittu?

Hyvää kuuluu ja on pohdittu. Ensimmäiset mp3-demot esiteltiin alkuviikosta. Vaikuttaa vahvasti siltä, että sanottavaa on edelleen. Tai ainakin sanomisen tarve.

Mitkäs on kovimmat ja nihkeimmät raidat LJY:ltä? Marras on kovin ja Sinä riität nihkein?

LJY on meille edelleen niin tuore, että näin mustavalkoisen analyysin tekeminen ei onnistu edes huumorilla. Tietyt biisit ovat päätyneet livesoittoon luultavasti syystä. Vähimmässä soitossa ovat olleet Turvaa selusta, Entistä ehompi ja Sinä riität, mutta ei niitäkään huvittaisi nihkeiksi sanoa.

Niin sille Flyersille sitten kävi.

Ens vuonna taas paremmalla onnella.

Jep, koiraltakin 🙂 –> http://www.petsie.fi/pet.php?petid=28262#newComments

Nyt ei mennyt kenttään.

Jokos seuraava Sakara Tour on tekeillä? Tarvittais vissiin kohta Sakara Festival, että sais kaikki bändit oikeutetusti soittoaikaa and, hje!

Nyt ku Sakaralla on lisää porukkaa ni järjestäkääs uus Sakara Tour tai ehkä Sakararock Karmarockin tapaan?

Sakara vastaa: Eiköhän noita rokkijuhlia ole ennestäänkin vähintään riittävästi. Myöskään uutta touria ei ole näköpiirissä.

Ootteko koskaan syöneet haggista?

Santtu vastaa: En. Johtuu vain siitä, ettei ole sattunu vastaan.

Marko vastaa: En ole syönyt, enkä tule syömään.

Janne vastaa: En ole maistanut, mutta ollapa pullo skottiviskiä ja haggista edessä, niin kitusiini louhisin.

Kuisma vastaa: En ole. Join sen sijaan Irlannissa kaljaa, pidetäänkö siitä?

Tuomo vastaa: En ole, mutta voisin maistaa.

Opetteliko Santtu itse soittamaan bassoa vai kävitkö tunneilla ja soitatko plekulla vai ilman?

Santtu vastaa: Iha ite opettelin. Soitan plekulla ja joskus vitsimielessä sormilla.

Millon Metallica julkasee uuden levynsä?

Kysy Metallicalta.

Miten usein päivitätte kysymyspalstaa?

Niin usein kuin ehditään, eli vaihtelevasti.

Nyt niitä päivityksiä ja VÄHÄN ÄKKIÄ!

Helpottiko?

Rakastellaanko?

Eikös me voitais vain jutella?

Venäjä on maailmanmestari, eikö?

Näin on. Hyvä peli.

Tyypit tapaa ilmeisesti kattoa lätkää! Ruukaatteko harrastaa vedonlyöntiä peleistä? Niinku vaikka pitkävetoa?

Marko vastaa: Pitkävetoa, tulosvetoa, voittajavetoa, maalintekijävetoa, super scorea… paljon vetolappuja, vähän voittoja.

Tuomo vastaa: Kerran kokeilin yläasteella. Ei voittoa.

Janne vastaa: Kyllä mie toisinaan laitan rahaa likoon. Harvemmin voitan, mutta se on ihan okei.

Santtu vastaa: En harrasta vedonlyöntiä.

Kuisma vastaa: En harrasta nk. “taitopelejä”. Mutta sen sijaan kaveriporukassa vedonlyönti on mitä mahtavinta puuhaa.

Olikohan Hyge sattumoisin lauantaina 18.4. Helsingin Arabiassa pyörällä? Jos ei ollut, niin jonkin sortin kaksoisolento on löytynyt.

Janne vastaa: Kiidin läpi Helsingin kuin tuuli, joten onhan tuokin mahdollista.

Tuntuuko Markosta kurjalta kun humalaiset naiset käyvät hälle itseään tarjoamassa?

Marko vastaa: Eipä ole näkynyt kännisiä itsensätarjoajia sen enempää kuin
selväpäisiäkään.

Sakaran sivuilla lukee Tuomo Saikkonen – Managing Director. Mitkä teidän muiden tittelit ovat?

Marko on hallituksen puheenjohtaja. Muilla ei ole virallisia titteleitä.

Pyrittekö kiertämään Suomen verokäytäntöä?

Ei, mutta Suomea pyrimme kiertämään antaumuksella taas kesäkuusta alkaen.

Mitkä ovat vanhempienne ammatit?

Ei kuulu sulle.

Voisinko liittyä bändiinne soittamaan haitaria? Se toisi miellyttävän säväyksen musiikkiinne.

Taisi olla Ismo Alanko, kun sanoi jossakin oikein osuvasti, että keski-ikäistyvän rockbändin tunnistaa siitä, että haitari ilmestyy levylle. Tämän teorian mukaan voit pian jo alkaa funtsia sovituksia.

Kuunteletteko kikkeliheviä?

Eipä juuri.

ootteko koskaan tavannu idoleitanne livenä, esim Slayerin miehiä? Siis ihan sanonu käsipäivää en tarkoita että oletteko olleet keikalla.

Santtu vastaa: Oon joo.

Tuomo vastaa: Kerry King käveli kerran vastaan bäkkärillä. Silloin täytyi ojentaa vapiseva käsi ja mutista kiitokset. Billy Milanolle and.

Marko vastaa: Mahdollisuuksia on ollut useita, mutta olen useimmiten tyytynyt seuraamaan idoleitani kauempaa. Olen luonteeltani varauksellinen, vaikka ethän sie sitä usko.

Janne vastaa: Kauempana olen hermostuneesti kikatellut jos olen itolin kohdannut. Matti Nykäselle tosin iskin kättä kun joskus Kuopion yössä kohtasimme.

Kuisma vastaa: Olen tavannut Roope Latvalan Tomas Haaken, sekä Jere Lehtisen.

Pelaako kukaan teistä Guitar Heroa

Tuomo vastaa: En ole pelannut. Perinteisessä kitarassa riittää haastetta ja lystiä.

Marko vastaa: Kokeilin, en pitänyt. Oikeaa kitaraakin ehtii soittaa nykyään aivan liian harvoin, joten jos luppoaikaa on, niin mielummin soitan sitä.

Janne vastaa: Mie odotan kunnes tulee Guitar Debiiiilll!!!

Santtu vastaa: Ei sitä räpeltämistä pelaamiseks voinu kyl nimittää. Pari kertaa oon kokeillu, eikä herättäny suuria intohimoja.

Kuisma vastaa: En ole testannut. Ei kiinnosta. Jokainen keikka on uusi kenttä, joiden vaikeusaste sen kun vaan kasvaa pelin edetessä.

Uusikaa uutisenne, rupee ärsyttää.

Pitäisi varmaan olla jotain uutisoitavaa ensiksi.

Onko kukaan teistä koskaan ajanut Ladalla tai Wartburgilla?

On.

Millainen keikkabussi teillä on?

Muutamalla erilaisella vuokrabussilla olemme ajelleet. Ne ovat olleet sellaisia vanhoja mutta toimivia keikkabusseja, joista löytyy makuupaikat sekä av-laitteisto, jota emme käytä koskaan, ja jääkaappi, jonka ovi käy jatkuvasti.

Milloin saatte lapsia?

Vähän väliä.

Ääh..päivittäkää useammin, et ei tarttis niin usein käydä tääl turhanpäite 🙂 Ei kai teil ny mitään muuta tekemistä voi olla. Mä rakastan teitä silti,vaik ette päivittäiskää, mut päivittäkää silti.

Yritetään, yritetään.

moroo….mitäs jätkät? tuotanoin sellasta vaan että olisko tälläsen tälläsen mokomafanin mahdollista päästä backstagelle pakkahuoneen keikalla? tammerfesteillä siis… olis helletin mukavaa jos onnistuisi jotenkin….,,/ sähköpostini on [sähköpostiosoite poistettu] vastailkaa sinne jos ehditte/jaksatte. 🙂

Backstage on työalue, jonne ei ylimääräisiä päästetä.

Mul hävis kuulo oikean puolimmaisesta korvasta, mitä teen?

Kysy lääkäriltä.

Ei sattuisi olla mielessä julkaista vaikka kenties uutta live dvd:tä? Olisi ihan mahtavaa ainakin törmätä semmoseen kaupassa.

On sitä välillä mietitty.

Olisittekohan mahdollisesti tulossa tuonne jalkosalmi rockiin?

Ei olla tulossa.

Voisitteko soittaa sauna open airissa Pahaa Verta ja Valapaton

Onhan se mahdollisuuksien rajoissa.

YUP:n Verkkojarkko sanoi, ettei tulevan levyn digipak-versio sisällä musiikkivideota, kun taas tavallisessa versiossa se löytyy. Pitääkö tämä paikkansa?

Sakara vastaa: Missään versiossa ei ole videota.

Marko Annalalle: Mulla on ollu vaikeeta siitä saakka kun tyttöystävä halusi taukoa. Surua on ollu aivan hullu määrä. Tänään kuuntelin KLK:n ja tuli itkettyä surua, mutta samalla sain voimaa ja perjantaina tyttöystävä tulee käymään. Saan nyt sanottua suoraan, että tämän tauon on loputtava ja rakkauden tultava! Aijon uskoa siihen. Kiitoksia mahtavasta levystä!!

Marko vastaa: Kiitoksia sanoistasi ja onnea hankkeeseesi. Plan B: rakastu itseesi, niin elämänilosi ei ole muiden rakkaudesta kiinni.

ootte ihQui!!!!

Näinköhän.

Voisitteko kuvailla kulinaristisia tottumuksianne?

Marko vastaa: Suhtaudun ruokaan ja uneen välttämättömänä pahana. En pidä sen enempää syömisestä kuin nukkumisestakaan. Kulinaristisena nautintona pidän eniten etnisistä, etenkin intialaisista ruuista. Pastaruuista en juurikaan perusta. Ruokavalioltani olen vegaani. Lempiruokani on kahvi.

Janne vastaa: Melko paljon ja säännöllisesti, maun ehdoilla. Nimim. Läski 2008

Tuomo vastaa: Syöminen on parasta hommaa, jota voi tehdä ilman housuja.

Santtu vastaa: Mie syön hyvin mielellään mitä vaan paitsi kaalikääryleitä, -keittoa ja -laatikoa. Ne on nimittäin silkka paskaa. Ja turhaa väittää vastaan, koska tiedän olevani oikeassa.

Kuisma vastaa: Tykkään laittaa ruokaa.

Mie muuten kasson jännittävää Norja – Latvia kamppailua jääkiekon em em-kisoissa.

Oikein. Etpähän pyöri kaduilla mummojen potkittavana.

Amis se vaan tekee paskaduunia enemmän, eikö näin?

Mitä se semmoinen paskaduuni on? Pitäis varmaan kysyä siltä prekaaripojalta, joka oli kerran puhumassa paskaduunin välttelemisestä oikein televisiossa.

Mikä on paras haju, jonka olette kokeneet?

Koska kukaan ei kuitenkaan vastaisi tähän rehellisesti, niin sanotaan vaikka koivu.

Luetteko kaunokirjallisuutta?

Luetaan, kun ehditään.

No muistittekos äitiä?

Toki.

Pari kysymystä koskien merchendise meininkiä. Tuomolla oli Tampereella YO-talon keikalla makee Mokoma käsihikinauha. Mistä helvetistä niitä saa? Koko netin kolunnu läpi ja Tampereen kaupat. Sitten näistä bändipaidoista… Kävinkin vakkari myyjänne kans viimeks keikalla keskustelua jo mut tarttes tehrä jotain kans. Girlie-paidat.. sopii vaan lattarintaisille naisille 🙂 Vähän enemmän jos on rintavarustusta ja laittaa girlie-paidan päälle on tulos takuu varma rekkalesbo-look… not good! Eli voisko niitä naisten paitoja tilata avarammalla kaula-aukolla joko pyöreenä tai v-aukkoisena niin minäkin saisin Mokoma paidan päälleni enkä näyttäis rekalta. Kiitos!

Hikinauhat ovat tällä haavaa loppu. Mietitään tuota girlie-paita-asiaa. Kiitos palautteesta.

Mitenkäs on teidän matemaattisen taitamuksen laita? Jokainen mielellään yksitellen.

Tuomo vastaa: Tyydyttävästi/välttävästi rämmin lukion lyhyet matikat läpi. En tykännyt saati osannut.

Janne vastaa: Lukiossa lyhyestä C eli aika kakspotenssiinkaks -pohjalla ajellaan.

Marko vastaa: Ihan riittävän hyvin on matematiikan perusteet hallussa.

Santtu vastaa: Lukion pitkä matikka Lubentur abrobatur. Kurssien keskiarvo 7. Tuo on kuitenkin jo esihistoriaa. Nykyiset ynnäystarpeeni hoitavat ravintoloiden ja muiden vastaavien palvelupaikkojen henkilökunta.

Kuisma vastaa: Kirjoitin lukiossa ällän ja kävin myöhemmin yliopistossa nukkumassa muutamalla diskreetin matematiikan luennolla. Nykyään lasken sujuvasti vain leikkiä.

Yhyy. Ettekö tule Simrokkiin? :<

miksi ei simerock oo kalenterissa

Lomailemme silloin tahoillamme.

http://www.tandjent.com/meshtabs/ Onkos Kuisma vähän tehnyt näitä mesihukka tabeja? Vai onko tämä Kuisma Aalto joku aivan muu henkilö?

Samasta Kuismasta on kyse.

Mikä on ihan eka ja viimesin levy, jonka hankitte?

Janne vastaa: Yön Varietee ja vähän aikaa sitten tilasin jenkeistä seuraavat: Boris: Smile, Lair of the Minotaur: War Metal Battle Master, Burning Witch: Crippled Lucifer. Eivät ole vielä tosin tulleet…

Tuomo vastaa: Kissin Dynasty ja Bodomin uusin.

Marko vastaa: Eka itse ostettu on W.A.S.P:n debyytti, viimeisin levy on Cavalera Conspiracyn lätty.

Santtu vastaa: Olisko eka omilla rahoilla ostettu Hear’n’Aid-kokoelma. Viimeisin on Mars Voltan Frances the Mute.

Kuisma vastaa: Hanoi Rocksin Malibu Beach ja CoBin Blooddrunk.

Iskikö Sentenced?

Tuomo vastaa: Ekat neljä levyä kolisivat aikanaan voimalla.

Kuisma vastaa: Minne?

Janne vastaa: ..ja monelta?

Marko vastaa: En oikein koskaan innostunut. Tuomohan taisi ekoista demoista tykätä.

Santtu vastaa: Njet.

Kuisman ei saisi lain vastata näihin kysymyksiin näinä aikoina, koska vastauksensa ovat kohtuuttoman tylsiä ja pahimmillaan jopa tekohauskoja. Ammattilaisten laji se on väkikyynisyyskin huumorin ohella. Parhain terveisin, Samuli

Janne vastaa: Mutta kun muut jätkät ovat kohtuullisen tylsiä ja parhaimmillaan tekohauskoja.

Tuomo vastaa: Kuisma on paitsi yhtyeen hauskin ja terävin, myös ahkerin vastaaja. Ilman Kuismaa koko kysymyspalstaa ei edes olisi olemassa, koska yhtyeen muut vellihousut eivät tätä jaksaisi tai osaisi ylläpitää. Samulin kannattaa siis hakeutua toisaalle, koska parempaa ei ole luvassa.

Santtu vastaa: Mie en ainakaa halua vastata mihinkään/mistään. Eiköhän pidetä jatkossa sama linja ku ennekii, oli se sitten mikä tahtojaan.

Marko vastaa: Mie nauran Kuisman jutuille vieläkin, mut hei, miehä oonki juntti! Pamela Andersson on miusta edelleenkin A1 -kissa, Timo Jutila paras jääkiekkoilija ja rasistiset vitsit parasta huumoria. Jos ei siis Kuisman jutut miellytä, ni voinhan mieki aloittaa seittimestarin uran. Polkaistaan homma käyntiin vitsillä: [poistettu]

Mitäs mieltä mokomalaiset ovat Sara (ei la fountain) bändistä? Loppuun vielä, Koivut on kuninkaita!

Janne vastaa: Saralla on hetkensä ja Santulla on retkensä.

Tuomo vastaa: Pätevää raporttia, joskaan ei meikän juttu.

Marko vastaa: Tunteeni molempia Saroja kohtaan ovat neutraalit. Toinen kuulostaa “ihan kivalta”, toinen näyttää “ihan kivalta”. Koivuja katselen ja kuuntelen mielummin. Sekä puita että jääkiekkoilijoita.

Santtu vastaa: En tiiä. Pitää kysyy jätkiltä.

Ootte tulossa Qstockiin, joka on aivan helvetin mahtavaa! Oisko mitenkään mahdollista, että vetäisitte paikanpäällä Lujaa Tekoa ja Uni saa tulla? Mokoma we trust!!!

Lujaa tekoa ei ole täysi mahdottomuus, mutta Uni saa tulla tuskin mahtuu settiin.

Miksette te pellet voineet vastata mun sanotuskysymykseen kunnolla. Vai oletteko te muka koko maailman ainoa thrash-bändi jonka sanotukset ei kahlaa niitä vanhoja tylsiä metallikliseitä? Ja kertokaa tykkäättekö te Pink Floydista ja Canistä?

Vastaajalla oli jäänyt huumorivaihde päälle. Harvat metallibändit ovat tunnettuja laadukkaista tai tervehenkisistä sanoituksistaan. Myöhempien aikojen Death tulee ensimmäisenä mieleen. Ja Napalm Death. Mutta tämä kysymys kannattaisi ehkä heittää jollekin alan keskustelupalstoista. Se porukka nimittäin tietää kaiken.

“Stam1na on tyttöjen Mokoma” – Hikipedia Tähän voi vain jatkaa sitaatilla “Erittäin hyvin sanottu!”

Kateeks käy.

Onkos tuon Luihin ja ytimiin-kansilehtisen tarkoituskin luoda ahdistavia kuvia monipäisistä olennoista, kun sen taittelee väärin?

Täytyy kysyä Saloselta.

perkele. takatalvi

Meni jo.

Tuleeko posti perille jos lähettää sakara recordsin kautta? Pitäis olla tulon päällä pari paitaa Markolle.

Tulee.

Olisiko seuraava Sakaran kiinnitys The Zombi?

Sakara vastaa: Ei voi tietää.

At The Gates: Slaughter Of The Soul Onkos teistäkin yksi kaikkien aikojen albumeista? Kuka pitää eniten?

Kaikki allekirjoittavat, ilman muuta. Tykkäämisen määrää on vähän vaikeaa lähteä mittailemaan.

Olitteko pitkätukkaisia jo alaikäisinä?

Marko vastaa: Tukkaa ryhdyin kasvattamaan ala-asteen kuudennella luokalla, ja tähän nykyiseen mittaan se oli kasvanut ennen kuin jätin yläasteen taakseni. Hiustyyli vakiintui siis jo reilusti ennen täysi-ikäistymistäni.

Tuomo vastaa: Mulla on pitkä tukka kolmatta kertaa. Ensimmäinen ruoska katkesi armeijaan, eli pitkähän se oli jo alaikäisenä.

Kuisma vastaa: Sama.

Santtu vastaa: Takatukka hulmus jo taaperoiässä.

Janne vastaa: Silloin mie vasta olinkin!

Kurkku käheänä katson rumaa naamaani peilistä. Ei kaunista, eikä ainakaan kaunistu. Prkl!

Otamme osaa ja ymmärrämme.

Oliko Hyge Ullanlinnanmäellä wappupäivänä vai näinkö kapulassa/kännissä omiani?

Janne vastaa: Olin etsimässä sisäistä vappumiestäni.

Hynyseltä kysyttiin ilosaarirockin kesäkaverit haastattelussa, että mikä on oudoin näkemäsi uni? – Pari viikkoa sitten näin unen, jossa juttelin Mokoman Annalan ja Hyrkkään kanssa. Hyrkkään pää oli täynnä hiustuppoja, mies oli vanhentunut noin 100 vuotta. Annala oli selin minuun. Kun hän kääntyi, hänellä oli Pirun silmät ja osa hampaista puuttui. Ikenet olivat veressä. Hän nauroi ja sanoi, että Pronssisen pokaalin täytyy tehdä vielä yksi keikka. Heräsin omaan huutooni yltä päältä hiessä. Yleensä en muista uniani.

Jounilla on vissiin ollut vähän rajumpi reissu takana.

“Marko vastaa: En millään pysty muistamaan, enkä jaksa nyt laittaa dvd:tä koneeseen, joten koita tuijotella logoa tarkemmin tai kuvaile paitaa miulle.” Aika lonkalta muistelen mutta Dead Kennedysin paita taisi olla päällä. Ei nää nykynuoret tiedä kunnon bändejä kun ovat niin sivistymättömiä…

Hyvin mahdollista.

No niin, koittakaas ny saada tonne päiväkirjaan lisämerkintöjä Ja kiitti että vedätte Qstockissa perjantaina, sillon jaksaa vielä heilua

Janne ja Santtu yrittävät parhaillaan muistaa mitä noilla keikoilla tapahtui.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

30.4.2008 Kasino, Kauhajoki

Nyt mennään ja meinataan -kiertueen epilogi: Vappuaatto Kauhajoella.

Kiertue oli oikeastaan jo päättynyt paria viikkoa aiemmin Tavastialle. Kun saimme tarjouksen vielä yhdestä keikasta rundin päälle, emme kuitenkaan epäröineet pakata romppeitamme ja lähteä vanhalle kunnon Kasinolle rokkaamaan. Näin vältyimme mm. miettimästä, että mitähän sitä vappuaattona tekisi.

Koska matka vei kohti Pohjanmaata, pääsi Tampereen osasto mukavasti bussin kyytiin puolimatkasta. Matkaa päätettiin taittaa juhlinnan merkeissä. Tällä kertaa touhuun saatiin vapusta jopa pätevähkö tekosyy. Noukimme Kuisman kanssa Alkosta piccolo-pullot ihan oikeaa samppanjaa. Pullot tyhjennettiin ja maut oikein hienostuneiksi todettiin. Aurinko paistoi ikkunasta, ja matkanteko alkoi muistuttaa pian alkavasta kesäfestarikaudesta. Parasta!

Aiemmat reissut Kasinolla, kuten vuonna 2004, antoivat odottaa villiä meininkiä Pohjanmaan nuorisolta – ja nimenomaan soittotilan ulkopuolella. Saapuessa kuitenkin koettiin pieni pettymys, kun juuri mitään eloa ei Kasinon pihapiirissä näkynyt. Vain muutamat sladijäljet pihassa muistuttivat menneistä pi*luralleista.

Soundcheckin jälkeen kävimme nauttimassa grillistä tutun tuhdit eväät, jotka tapansa mukaan palailivat kurkkuun pitkin iltaa. Ruokailun ohessa huomasimme, että nuoriso alkoi kerääntyä puteleineen aitojen ulkopuolelle pusikoihin. Eiköhän tästä ihan hyvä ilta tulisi.

Keikkaa odotellessa istuimme bäkkärillä ja aloimme piirrellä Mokoma-yhtyeen tulevaisuuden suuntaviivoja. Keskustelu oli antoisa, mutta suunnitelmiin palatkaamme tarkemmin tuonnempana.

Stay Heavy -päällikkö Vemmu “Jammu” Vehmas on ansiokkaasti myynyt muutamilla keikoillamme paitoja. Kasinolla Helsingin mies pääsi maistamaan isojen tilojen poikien uhoa parhaimmillaan:

Nuori mies: “Homot. Paljon maksaa paita?”
Jammu: “15 euroa.”
Nuori mies: “Saat lavallisen paskaa.”
Jammu: “…”
Nuori mies: “Tai no, taitais mennä paska hukkaan, kun eihän teillä ole edes peltoja.”

Keikan aika koitti ja miehistömme polkaisi lavalle viimeistä kertaa M.A. Nummisen soidessa. Fiilis oli mukava ja vapautunut, vaikka alkuillasta aistittu yleisökato näkyi ainakin meidän keikallamme. Viereisen discon puolella emme tällä kertaa tarkastamassa tilannetta. Muutaman kymmenen ihmisen ihmetellessä touhuamme päätimme nautiskella rokkailusta parhaamme mukaan. Vaikka tilaa oli salissa yllin kyllin, oli pienet pittiyritelmät järjestymiehille kuitenkin liikaa. Markon piti jälleen hiukan ohjeistaa henkilökuntaa.

Keli ei ollut helpoin mahdollinen. Pieni yleisömäärä ei demppaa salin kaikua, eikä myöskään lämmitä ilmaa. Niinpä viileähkö ilmanala ja suttuinen äänimaisema estivät aivan isoimman liekin syttymästä. Aktiivinen yleisönosa kuitenkin piti meininkiä yllä niin antaumuksella, että tällä pienelle mutta innokkaalle porukalle oli oikein mukava soittaa. Kiitos teille!

Keikan jälkeen kamat siirtyivät bussiin pikavauhtia, ja ryhmämme aloitti laskeutumisen kohti etelää. Vappuaattoa juhlittiin vielä puolisen tuntia, jonka jälkeen uni tarttui useampaankin pitkän päivän tehneeseen matkamieheen. Kevät jatkuu palautumisen ja pian myös treenaamisen merkeissä. Espoossa jatketaan uusin sketsein!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

8.3.2008 Emma-gaala / Kulttuuritalo, Helsinki

Harjavallan onnistunutta keikkaa purettiin saunallisessa takahuoneessa sen verran pitkään ja hartaasti, että aamuseiskan lähtö kohti Helsingin Kulttuuritaloa meinasi vähän yskiä. Vartin sisään lähes koko remmi oli kuitenkin kömpinyt bussiin, jonka vuodepaikoille oli kovasti tunkua. Santtu heittäytyi bussin ovella herrasmieheksi ja päästi viimeisenä hotellin ovesta astelleen Kuisma “Liekehtivä Torni” Aallon edellään rakkaaseen kulkupeliimme. Seurauksena oli, että Torni nappasi viimeisen vapaan vuodepaikan ja Jarkko “Peppu-Jarno” Heilimo sai sänkyynsä intiimiä seuraa “patukkamiehestä”.

Parin tunnin nuokkumisen jälkeen saavuimme Kulttuuritalolle, jossa oli odottava uramme kummallisimmista “keikoista”. Meidät oli kutsuttu esittämään kappaleemme Marras livenä ÄKT:n järjestämään Emma-gaalaan, jossa palkitaan vuosittain menestyneimmät kotimaiset musiikintekijät. Tavallaan oli jo tiedossa, että kuulostaisimme “maallikon” korvaan automaattisesti pykälää paskemmalta kuin sing- tai playbackina esiintyvät artistit mm. olemattoman soundcheck-ajan takia. Tämän hyväksyimme, sillä livenä soittaminen on meille kuitenkin jonkinmoinen kunnia-asia. Hommasta kehkeytyi kuitenkin uramme pisimmät kolme ja puoli minuuttia.

Soundcheckissä homma toimi mukavasti. Vaikka ulos menevää soundia emme päässeet kuuntelemaan, hyvä monitorointi vapautti tunnelman ja odotukset illan suhteen alkoivat nousta.

Tapettavaa aika jäi checkin ja vedon väliin rutkasti. Tätä tapettiin enimmäkseen pöytälätkää pelaten, sponsorivirvokkeita hörppien sekä tuttuja morjestellen lämpiötiloissa. Mukavaahan se semmoinen on.

H-hetki kuitenkin katkaisi leppoisan joutenolon. Astelimme lavalle pyrkimyksenämme toisintaa soundcheckissä hyvin sujunut esitys. Ensimmäiset tekniset ongelmat riivasivat juontajan langatonta mikrofonia, joka alkoi pätkiä juonnossamme. Pientä pätkimistä havaittiin myös itse juonnossa, jossa lavalle kuulutettiin Annalan, Hämäläisen ja Hyrkkään lisäksi Sinkkonen ja ilmeisesti Aarro. Tämän johdosta kutsuimme juontaja-neitoa loppuillasta mm. Juusoksi.

Ensimmäisten sointujen auettua aukesi meikäläisen monitorissa myös n. 120 desibelin voimalla ja tasaisella läpitunkevalla nuotilla huutava kierto. Nuotti oli selkeä ja tasainen, mutta itse biisiin se ei sopinut laisinkaan.

Alkoi tuskainen odottelu. Ainahan tekniikan ryhmä saa tällaiset häiriöt kuriin ennemmin tai myöhemmin. Yleensä ennemmin. Tällä kertaa helpotusta ei kuitenkaan tullut. Välillä kierto hiukan vaimeni, mutta niin vaimenivat myös monitorit, joita yritettiin säätää kierron loppumisen toivossa. Omasta soitosta saati laulusta emme kuulleet juuri mitään. Nuotit piti valita kaulalta näkömuistin mukaan, pohjalta “tuosta se on ennenkin mennyt”. Koska emme kuitenkaan olleet varmoja, kuuluuko häiriö tai epävarma suoritus ulospäin, pyrimme pitämään pokerin, esitimme rock-yhtyettä, ja toivoimme parasta.

Vedon jälkeen vitutus oli sanoinkuvaamaton. Tuttujen viestit kertoivat pian, että toimituksemme kuulosti ulospäin suunnilleen yhtä pahalta kuin miltä se oli tuntunut soittaessa. Päätimme turruttaa tuskan suomalaiskansallisin menetelmin ja tartuimme hanakkaasti sponsoripulloihin. Mieleen jäi mm. Ari Koivusen heittely gaalan lopputekstien aikana. Ja hetkinen, eipä illasta juuri muuta tarttunutkaan muistoihin. Ehkäpä hyvä niin.

Gaalaan seuraavalla viikolla saimme Yleltä viestin, jossa tapahtunutta pahoiteltiin sekä syitä pohdittiin. Ilmeisesti kyse on ollut kontrolloimattomista median käyttämistä langattomista mikrofoneista, jotka ovat olleet samalla taajuudella sekä juontajan mikrofonin sekä Kuisman langattoman kanssa. Kuisman kitara ilmeisesti kiersi meikäläisen monitorissa, josta kiertoa ei osattu jäljittää. Mutta aivan sama. Ikinä ei enää mennä Emma-gaalaan soittamaan, paitsi jos pyydetään.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

1.3.2008 Teatria, Oulu

Seinäjoelta pohjoiseen liikuttaessa asiaan kuuluu piipahtaa Top Sound-nimisessä soitinliikkeessä, jonka valikoima on melkoisen mittava. Sieltä on aiemmilta reissuilta tarttunut mukaan mm. käytetty Bossin HM-2. Toki kyseinen kapine tuli hankittua jo 80-luvun lopulla, mutta Jallu Javanaisen erikoismuuntaja teki siitä selvää heti tuoreeltaan. Tällä kertaa hankinnat jäivät melko vähäisiksi: basisti Santulle kieliä ja kitaristi Hämäläiselle hurjan hintainen Fuzz-pedaali.

Matka taitettiin normaaliin tapaan tunti-pari jäljessä aikataulusta. Niinpä perillä Teatrialla kasasimme kamat liki festarinopeudella. Äänimaisema saatiin ripeästi hallintaan sekä salin että lavan puolella.

Oulussa on aina ollut erityisen mukavaa ehkä kaikkien aikojen ensimmäistä keikkaamme lukuun ottamatta. Samat odotukset olivat myös tältä illalta.

Poistuimme lavalta yhtä nopeasti kuin olimme sinne kiivenneetkin, sillä muitakin soundcheckaajia oli jonossa. Rytmihäiriön lisäksi lauteille nousisi myös Maple Cross, jonka c-kasetti- ja vinyylituotantoa tuli muinoin diggailtua kovastikin.

Momentumin varjeleminen on keskeisiä tavoitteita keikan alkua odotellessa. Toisaalta on hyvä huilata, mutta toisaalta niin syvään lepotilaan ei saa vaipua, että hereille ei enää pääse. Oulussa suurin osa porukasta katsoi parhaaksi jäädä ylläpitämään valvetilaa hyvin varusteltuun takahuoneeseen. Aikaa tapettiin mm. tutustumalla Hausmylly-yhtyeen luultavasti suurimpaan taiteelliseen saavutukseen: Harja tippu! -videohupailuun. Voi olla, että kyseinen pätkä vaatii naurattaakseen univelan ja kohtuullisen kokemuksen keikkabussin tylsyydestä. Meiltä sattui löytymään molemmat, joten nauroimme itsemme kipeiksi.

Illan ensimmäisenä bändinä soitti Rytmihäiriö, jonka meiningistä tuli nautittua muutaman biisin verran. Maple Crossia ei uskaltanut vilkaista kuin pikaisesti, sillä oma keikka alkoi olla käsillä.

Teatrian pienempi puoli oli loppuunmyyty, eli paikalla oli n. 850 ihmistä. Enemmänkin olisi kuulemma tulijoita ollut, mutta järjestäjä ei osannut tätä odottaa ennakkomyynnin perusteella. Mikäli ihmiset olisivat hankkineet lippuja hanakammin ennakkoon, olisi keikka voitu järjestää isommalle puolelle. No, sama se. Pienemmällä puolella akustiikka ja tunnelma ovat ehkä paremmalla tolalla, joten sisään mahtuneelle yleisölle tämä varmasti sopi.

Keikka lähti liikkeelle tutusti M.A. Nummisen Sikakunnossa -introkappaleella, joka voisi tekstinsä puolesta olla Luihin ja ytimiin -albumilta. Setti avattiin Irvikuvalla, joka on viime aikoina syrjäyttänyt Luo esi, luo nahkan avausrallina. Irveiskuva on loistava aloitus silloin, kun sekä monitori- että salisoundi on kunnossa. Oulussa näin oli, joten homma lähti sujumaan ensitahdeista ja kulki aina valomerkkiin asti. Santun lantio oli erityisen notkealla päällä etenkin pitkästä aikaan settiin nousseessa Seitsemän sinetin takana -kappaleessa, joka soitettin synttäritoivelauluna Rytmiksen Andelle.

Oulun yleisö oli jälleen äänekästä ja kreisiä, minkä ansioista pitkä bussimatka Ouluun ja takaisin ei tunnu läheskään niin pitkältä. Kiitokset jälleen!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

29.2.2008 Rytmikorjaamo, Seinäjoki

Nyt mennään ja meinataan -kiertueen puoliväliä lähdettiin taittamaan pitkällä matkalla pitkin Suomi-neidon reittä. Itse hyppäsin bussin kyytiin Tampereelta, josta saimme mukaan myös jo hyvän matkan Karjalasta kulkeneen Miitri “Korkeahon Ukko” Aaltosen. Bussissa tarinaniskennän erikoismies Santulle avatutui oiva tilaisuus pyöryttää jälleen käyntiin viimeisimmät ja vähän vanhemmatkin kesäuusinnat, kun yleisönä oli vakioporukan lisäksi Rytmihäiriön miehistöä. Rytmis kuumentaisi lauteet niin Seinäjoella kuin Oulussakin, joten kimppakyyti oli luonteva ratkaisu. Ja kyllähän ne äijien mukana erottamattomasti kulkevat vanhat Alibitkin selailee ihan mielellään.

Soundcheck kesti pitkään – tai sitten se vain tuntui siltä. Matkahan oli ollut pitkä ja uuvuttava – tai sitten me vain olimme tehneet siitä sellaisen. Yhtä kaikki, tutun kaapeloinnin ja ruuvailun jälkeen Rytmikorjaamon mittava lava tuntui hyvältä paikalta rokata. Poistuimme hotellille ravitsemaan ja lepuuttamaan elimistöjämme. Hotellin ravintolassa odotti kuitenkin nälkäisiä miehiä kiukuttava tilanne – olimme kuulemma saapuneet tunnin myöhässä ja pöytävarauksemme oli rauennut. Niinpä tarjoilijat kiikuttivat ateriat huoneisimme, joissa jouduimme pastamme nauttimaan huonekunnittain eikä suunnitelman mukaisesti suuren pöydän ääressä. Siis voitteko kuvitella? Ei ole helppoa olla rocktähti.

Aterioinnin jälkeen ohjelmassa oli saunomista ja pikaiset painajaiset. Rytmikorjaamolle oli kuitenkin mentävä hyvissä ajoin, jotta hengen ja ruumiin saisi hereille illan rokkikoitosta varten. Energia- ja urheilujuomien tankkausta, punnerruksia, kitaranräpläilyä ja setin hienosäätöä. Niistä on viimeinen tunti ennen showta tehty.

Rytmihäiriön Gambinan tuoksuiset saatanalliset säkeet upposivat mukavasti Seinäjoen nuorisoon. “En voi pitää tätä sattumana”, olisi voitu eräälläkin Seinäjoella tuotetulla hevirockin saatanallisuudesta varoittavalla äänittellä lausua.

Oman settimme alkaessa paikalla oli lähemmäs 700 korvaparia, mikä on aivan hyvä määrä. Rokkasimme minkä pystyimme. Itselläni soitto kulki ja hauskaa piisasi. Muilla taisi olla hetkittäin vaikeuksia, mutta kenelläpä ei joskus olisi. Perjantaikeikat ovat usein nousujohteisia: alkupuoliskolla saattaa arki vielä kummitella mielessä, mutta lähes aina mieli on arjen mietteistä vapaa viimeistään varsinaisen setin loppuun mennessä. Väkivaltaisesta irtautumisesta iso kiitos kuuluu yleisölle, jonka mylvintä saa adrenaliinit liikkeelle kerta toisensa jälkeen. Näin tälläkin kertaa.

Vaikeuksiin meinasi joutua myös eräs pitissä häiriköinyt yleisön edustaja, joka oli ottanut Nujerra ihmisen sanoman turhan kirjaimellisesti. Nyrkkien heilutus näytti sen verran vaaralliselta, että jouduimme keskeyttämään soiton pölvästin ojentamisen ajaksi. Vastuutonta huitomista on näkynyt tällä kiertuella enemmänkin. Lienee turha ryhtyä näitä kavereita tällä palstalla opastamaan pitin saloihin. He luultavasti lueskelevat muita sivustoja – olettaen että ovat lukutaitoisia.

Keikan jälkeen ehdimme piipahtamaan adrenaliinin hävitysreissulla hotellin baarissa. Visiitistä jäi mieleen oma suhteellinen selväpäisyys sekä muutama asiakas, joilla oli aina vain asiaa mutta ei ikinä puhekykyä.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.