Edellisestä keikasta eli Ruisrockista olikin vierähtänyt jo tovi, joten keikkareissulle lähteminen tuntui ihan raikkaalta ajatukselta. Vaikka eihän tämä mikään oikea reissu olisi, pikemminkin pikainen kylillä pyörähtäminen. Edellinen viikko oli taukoa tulevan levyn äänityksistä, joten ukot saapuivat Mikkeliin kuka mistäkin, enemmän tai vähemmän kesämies tunnelmissa.

Itse saavuin mökkeilyhommista Puumalasta ensimmäisenä paikalle ja totesin festareilla vallitsevan tunnelman erittäin hyväksi. Visulahden nurmikennäälle oli kokoontunut tuhatpäin juhlijaa ja sääkin tuntui suosivan. Meitä viereisessä backstage-lomamökissä majaili Kotiteollisuus, joten omaa ryhmäämme odotellessa kävin tutustumassa KT:n keikanjälkeisaktiviteetteihin. 2/3 orkesterista näytti olevan raittiusporukoissa, mutta erinäköistä etanolille persoa veijoa tuntui mökin liepeillä parveilevan. Lieneekö sattumaa, että poliisit pitivät majaa samassa mökkiryppäässä, vaikka harvemminhan näissä porukoissa on laittomuuksiin ryhdytty, päinvastoin!

Hetkisen kuluttua Stam1nan monesti häpäisemä GAY-bussi kaarsi Aaretin ohjastamana paikalle ja sisuksista pelmahti ulos iloinen pelimannikatras. Soittimet olivat Petraxin jäljiltä päätyneet G-bussilla Lappeenrantaan, ja keikan jälkeen romut olisi tarkoitus kuskata takaisin Karjalaan ja Music Brossille seuraavaan tulikokeeseen. Siitä moinen poikkeava logistinen järjestely. Hetkeä myöhemmin lavan taakse saapui vielä huomattavasti hilpeämpi kölvilauma, nimittäin Pellava-rockista Mikkeliin riekkumaan palannut Stam1na. Lemin lammaspojat olivat heittäneet kesän viimeisen keikkansa, joten nyt oli aika viinin ja juhlan. Alkukesänhän pojat ovatkin olleet aivan asiallisesti, suut tuohella ja samovaarit kainalossa.

Marko laati biisilistaa ja paljasti ohimennen tulevan levyn nimen, ja se ei ollutkaan työnimi Tänään Bailataan Ankarasti. Pettymykseni oli valtava, mutta uskon että pystyn elämään asian kanssa. Ai mikä se nimi oli? Emmiemuista.

Ismo Tehoili vähän yliaikaa, mutta pääsimme aloittamaan urakkamme absurdin alkujuonnon siivittämänä: Puustock-Vesku pyöri lavalla omena suussa ja raahasi perässään vaunua jossa oli alusasuun ja turkkiin sonnustautunut “Hevi-Ari kirjailijatar”, joka luonnollisesti ruoski vetojuhtaansa persiille. Vesku kävikin alkuillasta lupailemassa, että vihdoin Mokoma saa arvoisensa spiikkauksen. Ei ollut ihan hakoteillä, heh.

Itse keikka oli yksi kesän hankalammista, loistavan energisestä ja mukana eläneestä yleisöstä huolimatta. Itse kullakin artistilla oli lavasoundin kanssa ongelmia ja miun tuplapedaalin säädöt tuntuivat studion jäljiltä jotenkin todella omituisilta. Tai sitten Wotkinsin lihatuotteet olivat uineet jalkoihin, tiedä häntä. Kaikki ylimääräinen säätö lavalla vaan on niin masentavaa. Varsinkin tällaisille putkiaivojätkille, jotka kykenevät parhaimmillaan tyydyttävästi yhteen asiaan. Jos pitää säätää laitteita ja pyydystää monitorisoundia, niin ikävä kyllä se kaikki on pois itse asiasta eli rokkaamisesta. Noh, sellaista se välillä on festarien pikalähtöjen kanssa, mutta kivempi tietty olisi jos ei olisi. Setti rakentui tämän kesän keikoilta tutuista viisuista, uutena tulokkaana sai soittovuoron Sahalaita, joka toimi kuin puliukko puistossa.

Pikainen spekulaatio ja analyysi keikan draaman kaaresta ja lähdinkin takaisin Puumalaan. Miulla oli edessä jännittävä yösoutu saareen, joten voimia ei ollut tuhlattavaksi bäkkärihassutteluissa. Jätkät lähtivät vissiin diskoon.