Demottelu onnistui hyvin, josta kielii jo sekin, että tuotos on pyörinyt mäntistömme soittimissa tuhkatiheään viime päivinä. Liian hyvää nauhasta ei lähdetty hieromaan, soitimme koko orkesteri yhdessä tilassa samaan aikaan, ja äänittäjä jopa miksasi demon samalla. Päällekkäisnauhoituksia ei tehty lainkaan. Tarkoituksena ei ollut tehdä treeninauhoitusta parempaa tuotosta muuta kuin siltä osin, että kämpältämme ei löydy montaakymmentä mikrofonia kaikkien instrumenttien selkeään erotteluun.
Mietteitä kappaleet ovat herättäneet ja niitä on on vaihdettu sähköpostilla ja puhelimitse lähipäivinä, sanoisinko, vähintään riittävästi. Alkaa hahmottumaan mitkä ovat levykokonaisuuden kannalta oleellisia kappaleita ja tässä olemme olleet jopa liikuttavan yksimielisiä. Enää ei ole epäilystä siitä, etteikö materiaalimme riittäisi albumin julkaisuun, luultavasti hyviä kappaleita tulee jäämään jopa rannalle ruikuttamaan, sillä tapanamme ei ole ollut tehdä juurikaan yli kolmivarttisia äänitteitä. Tavoitteenahan on edelleen se sama, mikä näitä musahommia aloittaessakin, että levy täytyy saada mahtumaan TDK AD90 -kasetin toiselle puolelle
Viime päivinä olen ollut oudon väsynyt. Sanoituskiireet kasautuivat pahiten juuri demottelua edeltävälle viikolle, jolloin olin Ruokolahden mökillä asettelemassa sanoja peräkkäin, ja nyt tuntuu takki olevan aivan tyhjä. Mihinkään ei tunnu olevan virtaa. Väsymys iski heti demonteon jälkeen ja unirytmit ovatkin tuon jälkeen olleet aivan sekaisin. Unien laadussakaan ei ole ollut kehumista. Eräässä painajaisessani Tuomo löi minua jollain esineellä päähän, niin että totesi haavan tarvitsevan seitsemän tikkiä. Vetipä vielä tikitkin itse. Tuomolle unta selittäessäni, ja kysyessäni miksi vasiten löi miuta unessa, hän tyytyi vain toteamaan, että luultavasti ansaitsin sen.
Demon ansiosta huomasimme muutaman kappaleen kaipaavan vielä hieman huolellisempaakin sovittamista. Näitä aiomme hieroa jo nyt huomenna lauantaina treeneissä. Lisäksi uusimmat kappaleet kulkevat vielä hieman ujosti, kun taas läjän vanhimpiin on tullut suorittamiseen oikeaa varmuutta. Saman varmuuden saavuttamiseen ei ole poppakonsteja tai oikopolkuja, on vain soitettava kappaleita niin paljon, että voi miettiä samalla vaikka viikon ruokaostoksia missaamatta silti säveltäkään. Tämä siis vain karkeana esimerkkinä, emme me tietenkään mitään muuta soittaessamme mieti. Tai ehkä joskus. Tissejä.
Huomenna siis treenit ja sen perään saunailta demon kuuntelun merkeissä. Itse olen jo ehtinyt pyörittää 16 kappaleen läjää päivittäin muutaman kerran, mutta kyllähän sitä jaksaa isolla volyymilla nuo vielä porukallakin kuunnella. Itse asiassa ei kyllästytä kappaleet vielä lainkaan, mikä on oikein hyvä merkki – vanhimmat alkavat kuitenkin olla minulle jo vuoden vanhoja.
Nyt kuntoilemaan ja väsymystä karkoittamaan!
Jätä kommentti