Etäisyydet on nykyään niin lyhyitä. Vuorokauden alkaessa olin vielä Kittilässä, nyt täällä korpikuusen kannon alla. Aloitan viimeisen mökkiviikkoni. Raahasin mukanani – yllätys yllätys – kynttilöitä ja jumalattoman määrän ruokaa! Kroppa huutaa proteiinia eilisen “rankalaisia ja porkkanaraastetta” -dieetin jälkeen. Seuraavaksi lämmitän tuvan ja sit nukun pois keikkaviikonlopun väsymyksen. Oli todella mukava skimbaloma, pari ihan kivaa keikkaakin, mutta paluumatka oli rasittavuuden huippu. Siitä lisää mokoma.comin päiväkirjassa, jahka mie tahi legendaarinen joku ehtii tarinaa iskemään.
31.1.2009 Hullu Poro Areena, Levi
Kirpsakassa merellisessä pohjoistuulessa karisivat pahimmat unihiekat kun astelimme Hulluun Pohjolaan kyytiämme odottamaan. Tai itse asiassa siellähän se kyyti odottelikin meitä. Vähäiset soittoromumme nakkasimme peräkärryyn ja itse siirryimme pakettiauton sisuksiin. Matkaa oli taitettavana vajaat kolmesataa kilometriä, joten heti alkuunsa piti pysähtyä välttämättömille ostoksilla, eihän sitä voi retkeilemään lähteä ilman kunnon evästystä!
Fiilinki oli loistava. Väljän ilmavaan bussimatkailuun tottuneina pakussa vallinnut läheisyys tuntui lähes eksoottiselta. Vai oliko se sitä hiipivää Lapin homoutta, eikun tarkoitan siis Lapin hulluutta. Tietenkin hulluutta, mitäpä muutakaan. Niinpä tietysti. Tunnelmaa latisti Santun saama puhelu Iso-Saikkoselta: Massikan kämppään oli murtauduttu, ja Santun kitarat varastettu. Kerrassaan ankea ylläri. Varastelevat pirinistit toivoteltiin yhdessä tuumin erinäköisiin paikkoihin, joissa ei paljon aurinkorasvoja tarvita.
Leville saavuimme aikanaan ja ryhdyimme välittömästi sound-checkin vääntöön. Areena olikin melkoisen kookas lato, tietysti nimestäkin saattoi näin päätellä. Enpä muista, että millään klubilla olisi näin korkeaa lavaa, alle kaksimetristen on nimittäin ihan turha tunkea lavan eteen, ei näe mitn.
Checkin jälkeen aivan loistavan pitopöydän kimppuun Wanha Hullu Porossa. Herkkua oli siinä monenlaista, ja sehän sopi pullukoille oikein mainiosti. Riemu ei loppunut tähän, sillä meille osoitetut majoitustilat olivat vähintäänkin huippuluokkaa. Tarjolla oli tilavaa apartmentosta, jossa oli jokaiselle oma huone, viihtyisät oleskelutilat ja oma sauna. Siitäs sait opo, rock’n roll se on mikä kannattaa!
Blake jytäsi oman raskasboogiensa alta pois, joten soittohommat kutsuivat puolen yön kieppeissä. Areena ei ollut täyteen ahdettu, mutta ihan mukavasti oli porukkaa kuitenkin paikalla. Juurihan ihmiset olivat Joululomailusta toipuneet, eikä hiihtolomakausikaan ollut vielä oikein alkanut. Näihin faktoihin nojaten täytyi väkimäärään olla ihan tyytyväinen. Keikka lienee ollut ihan kohtuullinen, ei valtavaa liekehdintää, mutta ei mitään limboiluakaan. Limboiluun viittaavaa toimintaa näkyi ainoastaan keikan jälkeen tanssilattialla. Ei tosin kenenkään meidän toimesta. Jäykistelijöitä kun olemme.
Sunnuntai olikin vapaapäivä ja suunnitelmaan kuului, että tämä päivä pyhitettäisiin talviurheilulle. Laskettelurinteeseen kävisi siis hippien tie! Yksi hippi ei tosin halunnut liikunnan riemuihin osallistua. Olisi epäkohteliasta käydä ketään nimeämään, mutta tämä punakoilla patukoilla ja parralla varusteltu herramies koki tarpeellisemmaksi paikata yöunivajettaaan päiväunilla.
Meikäläinen oli ainut ensikertalainen rinteessä ja voi sitä jännityksen määrää. Mutta ei auttanut. Vuokraamosta monot ja sukset jalkaan, ja hiihtohissillä korkeuksiin. Onneksi Kuisma ja nuorekkaasti lumilautaileva Tuomo antoivat muutamat vinkit, joten ihan pelkän pers’tuntuman varassa ei tarvinnut luisuun lähteä. Ja katso, kun jokunen hapuileva lasku oli takana, homma alkoi maistua aivan mielipuolisen siistiltä! Välillä jätkien kanssa minttukaakaot huiviin, ja uuteen laskuun. Voi veljet, mitä elämää! (Tätä kirjoittaessa on Pääsiäinen Pyhällä takana, näin sitä voi villiintyä vanhakin, heh.)
Päivän rinteessä tahkottuamme pitopöydän antimet tiesivät totisesti paikkansa. Sitten pitikin rientää Kittilän lentokentälle*. Ja riennettiinkin ihan lentokoneeseen saakka, mutta jostain syystä toinen moottori ei toiminutkaan ihan toivotulla tavalla, joten koko koneen sisältö passitettiin takaisin lähtöaulaan, odottelemaan Helsingistä saapuvaa uutta konetta. Lähtö tulisi siirtymään noin viisi tuntia. Tässä vaiheessa ei ollut hymy herkässä, uni kotisängyssä olisi ollut. Mutta kivahan se oli, että moottorivika havaittiin ennen lähtöä. Lynyrd Skynyrd -henkinen lentomatka olisi ollut kovin ikävä loppu, muuten niin onnistuneelle viikonlopulle.
*) Nopeimmat ehtivät myös syömisen ja kentälle siirtymisen välissä nauttimaan hotelli Hullu Poron sauna- ja kylpyläosastosta. Ai miten siisti hiihtolomareissu. Kaikki Levin nautinnot haltuun tehokkaasti vuorokaudessa. –Kuisma
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
Kysyttyä
Voitteko kertoa Punainen Kukko EP”n keskiön kirjain/numero sarjan? Kun haluaisin selvittää, meninkö ostamaan piraatin. Sähköpostiosoitteeni on: [poistettu]. Jos ette jostain syystä halua sitä paljastaa, niin kuulemma on “aitoja” Punainen Kukko EP”itä, joissa ei vain näy videot, onko tämä totta? Omani on sellainen. -Lauri
Ei pysty auttaman. Olemme nk. “on the road”. Punaisen Kukon ensimmäinen painos oli virheellinen ja siitä puuttui video. Oisko se sitten sellainen harvinaisuus, mene ja tiedä.
ois todella rautaa jos mokomalta syntyisi jotain hihamerkkejä 😀
Kiitos vinkistä.
Marko on näköjään niin ihastunut tuohon ilvekseen, niin tehkää ihmeessä siitä biisi! LJY:llä Sarvipää, Seuraavalla albumilla esim. Torahammas? 😀
Kätevää kun ei tarvitse itse taiteilla. Tee vielä tekstit ja sävellä riffit niin homma on sitä myöten selvä.
Marko, sie ku tunnustat olevas absolutisti, ni suositteletko? Mie nimittäi mietin pitäiskö miunki jättää juominen, ku mie oon saanu juomisillani kaikki läheiset huolen valtaan. Ni päätin että jos mie saan täältä tukea ni aion oikeesti yrittää onnistua tässä!
Marko vastaa: Itsehän sie sen sanoit. Siulla tuntuis olevan absolutismiin todella hyvät syyt. Ehkä jopa paremmat syyt kuin miulla. Rohkaisuna voin sanoa, että mie tunnen itseni lisäks muutaman alkoholin hylänneen ystävän, ja he kaikki ovat tyytyväisiä päätökseensä. Jos lopetat juomisen, niin tulet huomaamaan että 3-6 kk juomattomuus riittää siihen, että osaat jo olla ilman alkoholia. Yksi iso kysymys on se, kuinka ystäväsi asiaan suhtautuvat. Puhuit lähimmäistesi huolestuttamisesta. Onko lähipiirisi kovin viinaan menevää? Joudutko vaihtamaan ystäviäsi ja haluatko edes sitä? Entä ne ihmiset joita huolestutat, osaisivatko he tukea sinua ja viettää aikaasi kanssasi ilman alkoholia? Lisäksi tarvitset jonkun mielekkään harrastuksen, joka voi vallata ajatuksesi samalla tavalla kun aiemmin valtasi seuraavan ryyppyreissun odotus. Sinulta tulee menemään vuosia ennen kuin opit olemaan humalaisten ihmisten seurassa ainoana selväpäisenä, joten tarvitset raitista seuraa tai erityisen vahvaa mielenlujuutta.
Onks teillä keikalla mukana leuhkat eväät?
On.
Moi Sellasta että mitä mä nyt noita teidän treeniblogeja yms. oon lukenu ni oon saanu sellasen kuvan että taidatte olla aika kovia jääkiekon ystäviä …vai? Tuleeko paljon seurattua ja harrastatteko missään muodossa? Niin ja tää on Tampereella asustaville Tuomolle ja Markolle eli Tappara vai Ilves vai idän ihme SaiPa?
Marko vastaa: Pidän jääkiekosta kovasti. En silti jaksa seurata SM-liigaa kuin satunnaisesti, sillä onhan minulla myös mahdollisuus seurata maailman kovinta kiekkoliigaa NHL:ää. Sen parissa vietän päivittäin aikaa tavalla tai toisella useita tunteja. Kotimaisista joukkueista kannatan pahnanpohjimmaista eli SaiPaa.
Kuisma vastaa: Lämään aina kun on mahdollisuus. Harrastamisen kätevyyden vuoksi pelaan salibandyä, mutta lämiminen sujuu myös kiekolla. Jonkun verran tulee Änäriä tsekkailtua, minkä nyt aikaeron takia joutaa. NHL on tuotteena niin ylivoimainen, ettei SM-Liigaa jaksaa samalla intensiteetillä seurata, mutta ihan sama kuka sitä kiekkoa ruudussa lyö niin telkkari on varmasti auki.. Ja SaiPa on v*ttu PARAS!
Janne vastaa: Satunnaisia Saipa-pelivisiittejä lukuunottamatta aika vähälle jää lätkän seuraaminen.
Tuomo vastaa: Seuraan NHL-tuloksia päivittäin, vaikka fantasialätkä -addiktiosta pääsinkin eroon. Kaikki kansainväliset arvokisat täytyy seurata tarkkaan. Kotimaan liigasta riittää Urheiluruudun tulosliuska ja SaiPan kuulumiset. Luistimet olivat jalassa viimeksi lukion liikuntatunnilla 1994 ja heti perään Ilosaarirockissa 2008.
Ettekö te kuuntele Andrew.W.K:n musiikkia?
Emme.
Jatkuuhan skimppaa ja skumppaa tänne keskelle Suomeakin? Jatkuuhan? Jyväskylä…Lutakko..Mokoma…
Malttia. Julkaisemme kevään ohjelman pikapuoliin.
Pitbull Terrorist Sakara Shopissa? Uusi kiinnitys?
Sakara vastaa: Päinvastoin. Julkaisemme höijen EP:n. Se on oikein raju.
Halusin tulla tänne teitä kiittämään yhdestä mahtavimmista biisistänne. Kiitos erityisesti Markolle, Itken silmät päästäni -kipaleesta. Viimeaikoina on ollut kaikennäköstä vastoinkäymistä sunmuuta ja erityisesti silloin sanoitukset on tuntunut hyvältä tuolla jossain syvällä sisällä. Parasta !
Kiitos!
heippa! ootte tulossa 30.1 kemiin keikalle,hienoa! onnistuisko sellanen homma että huudatte lavalta synttärionnittelut? ne menis teidän kovalle fanille mikolle! t. vaimoke
Huudamme terveiset nyt täältä hotellihuoneesta. Kuuluuko?
Miltä te yleensä haisette työpäivänne jälkeen?
Haisemme vienosti formaldehydiltä.
Olisin kiinnostunut ostamaan saappaitanne. Järjestyykö?
Mitäs jos keskittäisit tarmosi johinkin olennaiseen.
Jokos olet Marko saanut näköhavainnon ilveksestä siellä näsijärven rannalla….vai onko tullut törmättyä Tapparaan..
Ei oo näkyny.
Tärkein asia minkä olette oppineet vuosien varrella? Mikä on maailmantilanne? Milloin Stam1nan DVD tulee ulos?
Sakara vastaa: Maailmantilanne on toisella erätauolla 3-1 ja Stam1nan DVD tulee ulos kun tulee. Keväämmällä tai syssymmällä.
Mitkäs ovat teidän 3 viimeisintä cd-levy hankintaanne? Itse ostin juuri Punaisen kukon ja 2 Viikatteen äänitettä.
Kuisma vastaa: Kiva kun kysyit. Nehän ovat iTunes-versiot Kreatorin iki-ihanista klassikoista “Extreme Aggression” ja “Coma Of Souls”, sekä Satyriconin “The Age Of Nero”.
Marko vastaa: Edellisen kerran tilasin levyjä tuossa ennen joulua. Paketissa oli toistakymentä levyä, mutta kun pyysit nimeämään kolme, niin sanotaan nyt vaikka Van Halenin “1984”, Suicidal Tendenciesin “Join The Army” ja Motörheadin “Orgasmatron”.
Janne vastaa: Miullakin edellinen hankinta oli ns. mallia “tolkuton mälli”, mutta poimikaamme kolme: D.R.I.:n Dealing With It tuli hankittua cd:nä bonusten kera, vinyyleinä Blacklistedin Heavier than heaven, lonelier than god & Rotten Soundin Cycles. Vitalis kun noin gatefold-lp:t on upeita!
Tuomo vastaa: En muista tarkalleen, mutta ehkä Slipknotin, Volbeatin ja Metallican uudet.
Santtu vastaa: Oiskoha ollu Corrosion of Conformityn Animosity ja Technoracy ja Televisionin Marquee Moon.
mites toi amon amarth kolahtaa teikäläisil?
Aika hiljaista.
Joku tossa aiemmin pyyteli teitä tekemään karaoke-levyn..Sain joululahjaksi ton hevikaraoke vol.3, jossa on teidän kappale haudan takaa(siksipä sitä levyä toivoinkin). Levyllä on vaan niin paljon artisteja, jotka ei mua henkilökohtaisesti nappaa(HIM ja Lordi mm.)Eli kokonaan teidän tuotantoa sisältävä karaokelevy olis poikaa..tosin valinnan vaikeus biisejä valittaessa levylle pakottaisi tekemään koko tuotannon kattavan karaokeboksin ; ) ! Minä vaan odottelen että saisin miehen ja mukulat mummolaan, että pääsisin vetämään haudan takaata häpeilemättä korkeelta ja kovaa,kun on lauluääni vähän käytön puutteessa päässyt ruostumaan…Kyvyt ja rohkeus kun ei ole antanut myöten edes lähikuppilassa karaokea käydä laulamassa, niin In the meantime, adults with pre-existing conditions who have been uninsured for at least six months can purchase affordable coverage through temporary Pre-existing Condition health insurance marketplace Plans. on kiva kun saa kotona tälläinen kolmen lapsen koti-äitikin kuvitella olevansa strara ja laulavansa tähtien kanssa, kun taustat on alkuperäiset! Ja minusta se, että MOKOMA laulaa suomeksion iso plussa, vaikkei englanniksikaan varmaan pöllömpää olisi…Sanoitukset vaan kolahtaa minuun paremmin kotikielellä…
Kiitos! Karaoke tuntuu olevan suosittu harrastus.
Moi Tuossa juutuuppia selailin ja koitin ettiä vainottu biisiä livenä, mutta eipä tärpänny. ootteko koskaan vetäny sitä livenä? soittakaa se pliis seuraavassa jurassicissa!! aivan helvetin luja biisi!
Kyllä sitä aikanaan soitettiin. Liveveto löytyy mm. Mokoman DVD:ltä.
Moro! Millon lahteen!!??? Oonko sokee kun en löydä keikkakalenteria? Äkkiä tännepäin!! Hevimekka huutaa armoa! Kaikki hyvä loppuu aikanaan joten siihen asti – Pitäkää lippu korkealla salossa, niin tuuli antaa sen liehuta… 😉 ..kiitos kaikesta tähän asti ja toivottavasti paljon tulevaa!!
vittu, unohtu s-posti tosta lahteen tulosta? [poistettu]
Kevään keikat julkaistaan ihan just kohta.
Onko teillä jotain lisättävää koko kansakuntaa järkyttäneeseen kalapuikkokohuun?
Meitä on järkyttänyt aikanaan kalapuikkoviiksikohu, mutta eikös nekin taas ole nykyään muotia?
Täytyy sanoo, ku tosta treeniblogista lukee Markon tarinoita keskeltä metsää, niin tulee vaan mieleen että hän on varmaan sympaattisin ja maanläheisin trässibändin laulaja koko maailmassa! Sellainen tuolta teksteistä paistaa läpi, mikä on helvetin hienoa. Eiköhän sieltä taas iha levy synny! Hyvää vuotta 2009 Mokomalle!
Kauniisti sanottu. Härskein änd.
Hygelle paranemisia!
Kiitos.
Kuuntelen. Siis olenko? Mitä?
Eksistentiaalikiriisi?
“Biisit syntyvät kyllä, kun antaa niille vain aikaa tulla ulos.” Marko, oot mun idoli!
Niin sinäkin!
Sattuuko noiden Marskin treeniblogissa mainitsemien kevätkeikkien joukosta löytymään maakuntamatkailua Seinäjoen Rytmikorjaamon muodossa? Sitä olisi taas yhdellä jos toisella hinku päästä riehumaan hyvän pashkin tahtiin.
Katotaan nyt.
Kuisma, mikä on romanttisinta Tuomossa?
Rauhoittukaapas nyt, tytöt.
Moro Lueskelin tuossa tuota treeniblogia ja sain selville että Marko on vetäytynyt syrjäiseen mökkiin kitaroidensa kanssa. Kysyisin että harrastatko sä Marko siellä mitään esim. metsästystä tai kalastusta tai muuta luontoon liittyvää ja tuleeko tulevissa biiseissä näkymään jollain tavalla luonto, kuten esim. nujerra ihminen biisissä. Ainakin mun mielestä tää ois hieno juttu kun meikäläiselle luonto on tosi läheinen ja rauhoittava asia. Eipä muuta, jatkot…
Elänten tappaminen ei kuulu vegaanihipin harrastuksiin, mutta luonnossa samoilu on erottamaton osa psykofyysistä elämystä nimeltä Marko Annala.
howdy! kattelin FME:n sivuja, että sinne olis ilmeisesti jonkinlainen sakaran ständi tulossa. minkäslaista miehitystä sieltä sitten löytyy, ootteko te siellä nimmaroitsemassa ja fanien kanssa kuvattavina? vielä myöhäiset kiitokset radio rock finlandiasta, kivaa oli!
Sakara vastaa: Ständillä on sama meno kun ennenkin, eli tarjolla on rätteja, lumppuja sekä rocktähtiä.
Terveisiä Markolle mökille! Uskon että kovaa kamaa saat aikaiseks taas kerran. Toivottavasti mökin ympäristön pienjyrsijät ja muut hassukit ymmärtävät taiteesi arvon, kun tämän kerran pääsevät siitä nauttimaan. Ei ne teiän levyjä tule koskaan ostamaan 🙁
Heh. Niinkö luulet?
Kuunteletteko hc-punkkia iloksenne? Mitkä bändit toimii parhaiten?
Marko vastaa: Toki! Parhaiten ulkomaisista toimii Dead Kennedys ja Discharge, kotimaisista Terveet Kädet ja Rattus.
Janne vastaa: Enpä vissiin! Mie en jaksa edes listata… Aina vaan hc-punkkia, ei koskaan gospelia.
Santtu vastaa: Kyl joo.
Tuomo vastaa: Teoriassa kyllä, käytännössä harvemmin.
Kuisma vastaa: Joskus lapsena kuuntelin DRI:tä ja Valse Tristeä. Sittemmin olen aikuistunut ja kuuntelen mieluummin Children Of Bodomia.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
30.1.2009 Hullu Pohjola, Kemi
Edessä oli hartaasti odotettu työn ja huvin mitä parhaiten yhdistävä viikonloppu. Ennen reissun työosuutta olimme kuitenkin bailanneet junassa ankarasti yön pikkutuntien puolelle. Tällä kertaa se oli itselleni erityisen helppoa, sillä juna liikahti Tampereen asemalta puolilta öin. Helsingistä asti junassa istuneet pitivät kuitenkin huolta siitä, että reipas skimbaturistitunnelma oli valloillaan junaan noustessani.
Tuliaispullon tyhjentämisen ja muutaman tunnin unien jälkeen löysimme itsemme Kemin asemalta kasailemasta soittokamppeita junan rahtivaunusta taksin peräkonttiin. Tavaraa ja porukkaa oli paljon, mutta tyhjän puheen tuottamaa meteliä kuultiin kummallisen vähän. Tämä ei johtunut yömyssyistä, vaan Santun ja koko teknisen henkilökuntamme poissaolosta. Konduktöörin mukaan juna oli lähdössä kolmen minuutin kuluttua, eikä odottaisi pommiin nukkuneita. ”Ei sitten tullut mieleen herättää!”, kuului konnarin kommentti pohjoisen vittumaiseen sävyyn. No ei tullut mieleen. Kiertuedamager Hyrkäs otti puhelun ja samalla herätti Santun, jonka lähtönopeus hytistä oli ilmiömäinen. Basisti ilmestyi rikostovereineen vaunun ovesta muutamaa sekuntia ennen junan lähtöä. Nopeasti tapahtuu arkirutiineja vastuullisesti hoitavien aikuisten henkinen siirtyminen pommiin nukkuviksi rokuiksi.
Kemissä oli ruhtinaallisesti aikaa tapettavaksi. Niin oli univelkaakin. Päiväunet jäivät kuitenkin yritykseksi, kun hyvissä ajoin nukkumaan mennyt toveri Aalto muutti hotellihuoneemme etäkonttoriksi ja hoiteli bisneksiään kuuluvalla äänellä koko päivän. No, jäipähän aikaa hengailla Kemin kaupungissa, jossa emme ennen olleet bändin kanssa vierailleetkaan. Yksityishenkilönä paikka oli tosin tullut jossain määrin tutuksi lapsuuden reissuilla.
Lopulta koitti soundcheckin aika, jossa pääsimme tutustumaan meille järjestettyyn backlineen. Kitaravahvistinosasto oli tuttua Marshall-laatua, mutta rummut edustivat nuorisotalon treenikämpiltä tuttua aloittelijan puhkisoitettua settiä. Mutta mikäs siinä, ammattipelimanni soittaa vehkeillä kuin vehkeillä.
Treenaaminen oli jäänyt vähälle, joten soitimme checkissä käytännössä koko setin läpi. Soitto alkoi maistua jatkuvasti paremmin.
Keikkaa ennen saunoimme yökerhon kellarissa väsymyksen hitoille. Erityiskiitos odottelun sujuvuudesta kuuluu henkilökunnalle, joka piti meistä oikein hyvää huolta. Ei meiltä mitään puuttunut.
Nousimme lauteille vailla ennakko-odotuksia. Tunnelma väreili kuitenkin siihen malliin, että hyvää oli tiedossa. Porukka oli lähellä ja innokasta, joten meininki kohosi pian korkealle, vaikka maitohapot meinasivat hetkittäin hiipiä ranteeseen. Keikasta muotoutui lopulta erinomainen, vaikka paikan akustiikka olikin peilikattojen takia aika raju. Eipä tuo siinä eturivissä kaatuilleita tainnut haitata.
Keikan jälkeen viihdyimme vielä tovin alakerran bäkkäritiloissa tyhjää nauramassa, kunnes oli aika vetäytyä huilille. Seuraavana aamuna oli tiedossa tiukka siirtymä Levin hiihtokeskukseen.
Kommentit
Myös eturivin henkisen hyvinvoinnin kannalta peilikatto oli aika huono ratkaisu. Eipä sitä ollut aikaisemmin tajunnut, kuinka urpolta sitä on näyttänyt siinä eturivissä möllöttäessään kaikki nämä keikat. Sori, sedät.
Jätä kommentti
Great success!
Soundin lukijat listasivat kaikki Suomen 20 bändiä ja 20 laulajaa. Oltiin molemmissa sarjoissa viimeisiä eli huonoimpia. Rumbassakin oli nimi. Kiitos kaikille äänestäneille!
Jätä kommentti »
Jätä kommentti