Vapunpäivän siirtymä oli varsin kohtuullinen, joten ehdin käväistä vappubrunssilla (=siideri ja sämpylä) Kouvolan keskustan kävelykadulla Pitbullin pahamaineisen kitaristi John Keun johdolla..
Vappuhulluttelu jatkui kulttuurisessa kotikaupungissamme Lappeenrannassa, jossa palasimme teini-iän perinteiden pariin. Homma alkoi tietenkin Kauppatorilta, jossa hurjimmat nauttivat kolmet veyt. Torilta siirryimme linnoituksen valleille. Kieriminen rinnettä alas ei valitettavasti onnistunut, koska vapputuristit olivat valloittaneet picniceillään parhaimmat kierimisvallit.
Matka jatkui kymmenkunta kilometriä huoltoaseman pihalle, johon purkautui porukkamme lisäksi myös kolme vetyä (savukinkku, kaikki mausteet), jotka Santtu oli aiemmin työntänyt systeemiinsä. Yökkäystä todisti myös paikalle osunut äiti kahden lapsensa kanssa. “Lapset, älkää katsoko!”, totesi äiti peittäen samalla lasten silmät. “Katsokaa vaan, se on rock”n”rollia!”, opetti puolestaan Hyrkälä lapsukaisia.
Sittemmin konkurssiin mennyt Imatran Woodoo oli käynyt läpi melkoisen remontin sitten viime näkymän. Yläkerran uudenkarhea luksusasunto toimi bäkkärinä ja majoitustilanamme, joten puitteet olivat kunnossa. Mukavuudenhalustaan tunnettu Kuisma muistelee edelleen erityisellä lämmöllä lukaalin spa-osaston auringon valossa välkehtivää poreallasta. Mikäs siinä on hevihirviön loikoillessa kylmää karpalomehua siemaillen. Myös lavasoundi saatiin kiitettävään kuosiin, casino francais en ligne mutta Miitrillä riitti hiukan puuhaa tyhjän salin akustiikan kanssa.
Keikka pääsi alkamaan Sami Kapasen vapauttavan jatkoaikamaalin jälkeen. Samalla kellonlyömällä rokkikeikasta sai tarpeekseen Hyrkkään Harri-setä, joka oli tullut kuuntelemaan kelvottoman veljenpoikansa toimitusta.
Soitto kulki kivasti ja yleisökin lämpeni pikkuhiljaa. Soitimme lopulta kenties uramme pisimmän keikan: 19 biisiä. Marras lisättiin settiin yleisön huutelujen ansiosta, ja encore-setin jälkeen palasimme vielä esittämään erikoisversion Vihollisista: siis mie rummuissa, Marko ja Santtu kitaroissa, Hyge passossa ja Kuisma vappupillissä. Helkutin hauskaa, mutta hapottavaa.
Rajuhko mossausvamma yllätti meikäläisen jonkin biisin välissä. Korjasin kitaran hihnan asentoa, minkä seurauksen jokin napsahti yläselässä. Kipu oli melkoinen, mutta adrenaliinin voimalla hommasta kuitenkin selvittiin.
Ei muuta kuin penthousen kevyen after skin kautta peiton alle valmistautumaan isolle kirkolle lähtöön.
Jätä kommentti