MOKOMA.COM

Tämän reissun aikana tuli sellainenkin ajatus mieleen, että Turun alueen uudeksi maakuntalauluksi pitäisi vaihtaa Panteran kappale Fucking Hostile.

Kova ehdotus vaatinee perusteluja. Hurlumhei-pääsiäinen Turussa alkaa jo torstaina, kun Janne, Kuisma, Tuomo ja Mokoma-Crew – eli Santtu – saapuvat kaupunkiin nauttimaan suurimman esikuvansa ja innoittajansa Entombedin keikasta. Pelkästään viihteellä ei reissussa kuitenkaan olla, sillä Kuisma ja Tuomo olivat edellisenä viikonloppuna lupautuneet tekemään yhtyeestä fanihaastattelun Sue-lehteen.

Perjantai, Entombed

Säätämöllä dynaaminen kitaristikaksikko saa kunnian haastatella ruotsalaisen keuhkolaulun lanseerannutta L-G Petrovia sekä bassomestari Jörgen Sandströmiä -tästä kohtaamisesta enemmän Suen sivuilla lähitulevaisuudessa.

Keikka starttaa vastustamattomasti Chief Rebel Angel -kappaleella ja Mokoma-nelikko löytää itsensä luonnollisesti eturivistä. Ensimmäinen vihamielisyyden osoitus tulee naisihmisen taholta, joka väittää aggressiivisin sanakääntein Kuisman läikyttäneen hänen tuoppinsa. Kuismalla ei ole kesken Enskan vedon aikaa syventyä keskusteluun tapahtumien kulusta, vaan herrasmiehenä hän tarjoaa neidolle uuden juoman.

Pari biisiä myöhemmin Tuomo johdattaa tanssiryhmän helvetistä Alexin puolelle lavaa paremman meiningin toivossa. Hakeudumme lavan edustalle heavy-keikalle ominaisesti fyysistä kontaktia välttelemättä. Mutta. Naispaholainen on eturivissä seurueineen siemailemassa juomiaan kuin coctail-kutsuilla konsanaan. Neito huomaa Kuisman, päässä napsahtaa ja hysteerinen huutaminen alkaa. Nainen ottaa tiukan otteen hölmistyneen Kuisman hiuksista ja napauttaa kitaristia nyrkillä kasvoihin. Paikalle lennähtää tytön poikaystävä (otamme osaa..) tuijottelemaan toisaalta uhkaavasti, toisaalta selvästi hämmentyneenä tilanteesta. Jostain saapuu vielä kaveri rauhoittelemaan “tilannetta”. Seurue vetäytyy taka-alalle – vihdoin saamme nauttia keikasta. Viimeisten biisien aikana aiemmin sovittelijan roolia vetänyt kaveri hyökkää korostetun aggressiivisesti Kuisman ja Tuomon väliin riehumaan minkä homottelultaan ehtii. Riidanhaastamiseksi moista kutsuttaisiin Etelä-Karjalassa. Kaveri kuitenkin väsähtää heilumiseensa ja tilanne raukeaa.

Iltaa jatketaan ruotsalaisten toverien ja ystävällismielisten turkulaisten kanssa rauhaisissa tunnelmissa auringon nousuun.

Lauantai

Paistattelemme päivää Turun kauniissa keskustassa kävellen. Rauhan rikkoo vain vihamielisen kaverin aggressiivinen käyttäytyminen Aurajoen kupeessa. Emme välitä, olemme jo karaistuneet.

Saavumme Kårenille, jossa Niskalaukauksen bussi ja Hessun Toytota jo odottavatkin. Sali on kaikuisa, ja checkissä saundia ei meinata millään saada kohdalleen. No, toivotaan että ihmismassa demppaa.

Soittoaika on kuitenkin liian aikainen johtuen kolmen bändin illasta ja aikaisesta sulkemisajasta. Setin alkaessa jengi on suurimmaksi osaksi vielä jonossa joko ulkona tai baaritiskillä, mikä turhauttaa pitkästä matkasta saapunutta esiintyjää. Lämmitettävä yleisö on ensimmäisten biisien aikana niin kylmää, että soittajaa meinaa paleltaa. Ei meinaa soitto kulkea. Vituttaa. Tuomo huutaa äänensä paskaksi silkasta vitutuksesta. Jengiä kuitenkin valuu koko ajan sisään. Loppusetin nopeat biisit tuntuvat herättävän sekä soittajan että yleisön. 15 minuuttia setin päättymisen jälkeen sali on täynnä. Harmittaa.

Loppuilta Kårenilla kuluu rattoisasti T-paitoja kaupitellen ja Viikatetta sekä Niskalaukausta diggaillen. Tuomo ja Kuisma urpoilevat jälleen eturivissä. Yö jatkuu vielä luvattoman pitkään. Vihamielisyydestä ei kuitenkaan ole enää merkkiäkään, päinvastoin. Tuhannet kiitokset isännille, mm. Jaskalle, Juusolle ja Antonille.

Seurue matkaa pikkubussilla kireissä tunnelmissa pitkin nelostietä. Kitarakaksikko joutui päivällä hoitamaan asioita ja siten luisti roudaamisen Hakaniemessä. Seuraa henkistä väkivaltaa ja kaksikon sulkeminen yhteisöstä – vain muutaman Marshallin tähden. Jää kuitenkin murtuu, kun kitaristit antavat vaivihkaa muiden pärjätä kohtuullisesti iltapäivälehden “Kuka veikkaa oikein” -tietovisailussa.

Saavumme Bar 68:iin kaikkien rock’n’roll -sääntöjen vastaisesti etuajassa. Teemme soundcheckin kaikessa rauhassa, ja saundi saadaankin mallikkaasti kohdalleen. Tästä tulee hieno ilta.

Tapamme aikaa Emma-gaalaa seuraten. Ei päässyt Gabi palkinnoille.

Jengi saapuu Bar 68:iin myöhään, mutta saapuu kuitenkin ja sankoin joukoin. Baari on täysi, kun alamme setin Pimeyden Liiton loppuriffillä. Äijät soittavat taas täydessä hurmiossa. Eturivissä tyttö muistaa biisien sanat paremmin kuin taustalaulaja. Bändi antaa kaikkensa. Encoret typistetään yhteen biisiin, kun herroilta meinaa loppua happi loppusetin speed metal -putkessa. Viholliset vielä ja sitten ei enää…

Loistava keikka – yksi parhaista. Taputtelemme toisiamme selkään tovin, kunnes on aika Markon ja Hessun sunnata kohti Lappeenrantaa. Roudaamaankin siis päästään. Taakkaa tosin helpottaa muuan esitykseemme tyytyväinen pieni naisihminen, joka haluaa välttämättä roudata Jannen pahamaineisen ständilaatikon, “Huttusen”. Lappeenrannan ryhmän lähdettyä loput porukasta jää baariin hassuttelemaan. Hupia riittää mm. jostain löytyneestä löylykauhasta, jonka voi kekseliäästi täyttää virvokkeilla – saako olla lisää löylyä? Ohhoijaa. Ilta jatkuu vielä tovin jos toisenkin jossain Suvin ja Vesan – oppaamme Jyväskylän yössä – johdolla. Aamulla uupuneet rokkarit istahtavat junaan. Korttia pelataan, kikatellaan kuin pikkutytöt. Tule jo maanantai.

Kuisma sai “Testaa henkinen ikäsi” -testistä tulokseksi 11 vuotta Näiden parin vuorokauden perusteella tuntuu kuitenkin siltä, että tuo luku saattaa olla arvioitu jopa hivenen yläkanttiin.

Kuisman ja henkisten ikätoverien luokkaretki alkaa paluulla Helsingin piskuiseen Factoryyn. Odotukset ovat korkealla edellisen vierailun spektaakkelin jäljiltä. Pian käy kuitenkin ilmi, että keikkajulisteet on jätetty levittämättä, ja muutenkin mainostus on ollut käytännössä olematonta. Niinpä emme juuri ylläty, kun yleisöä saapuu paikalle kolmasosa edelliskerrasta.

No, laatu korvaa määrän – mielummin 50 hyvää tyyppiä kuin 60 henkeä pelkkää massaa… Astumme “lavalle” intoa täynnä. Soittamisen riemu on jälleen ylimmillään. Soitto kulkee ja hiki virtaa. Marko erehtyy lisäämään t-kirjaimen Vihollisten kertsirivin “Hätätapauksessa riko lasi” loppuun sillä seurauksella, että sangat menevät remonttiin. Pöljä. Uusista kappaleista etenkin kasari-thrash metallista ammentava Vainottu alkaa erottua keikkahitiksi – jo toisen kerran yleisön naamat vääntyvät pikahumpan tahtiin hyväntahtoisen hymyyn. Treenatut biisit on soitettu encoreitten jälkeen, vaikka äijät voisi veivata vaikka aamuun. Energiaa piisaa. Tyydymme kuitenkin paketoimaan illan parilla saunakaljalla ja vetäydymme tahoillemme valmistautumaan Jyskylän valloitukseen.