Jokusen tunnin saimme paahtavan kuumassa pakussa pakaroitamme hiostaa, ennen kuin Tuuriin saavuimme. Valtava hevosenkenkä ja keltainen Lamborghini kyläkaupan pihalla varmistivat sen, että olimme saapuneet oikeaan paikkaan. Vaatimattomat karjalaispojat ryhtyivät oitis päivittelemään, että eikö nyt yhtään pienempi kenkä olisi riittänyt ja pitääkö se tuollainenkin auto olla… Pullistelu on taitolaji, joka ei kaikilta suju. Pohojalaisilta se tämän perusteella näyttäisi sujuvan.

Saavuimme niin myöhään paikalle, että kaikki muut bändit paitsi 51koodia jäivät väliin. Koodien sujuvan radiogrungen (oliko paha?) jälkeen pitikin laittaa omat vermeet pystyyn ja ryhtyä valmistautumaan tulevaan koitokseen.

Kello 01:00 lävähti setti käyntiin Liiton Lopun alkuriffillä. Tätä seurasi reilut kymmenen viisua hevinjytkettä ja Takatalven avittamana astelimme lavalta ulos. Yleisö oli ilmeisen tyytyväinen kokemaansa, spielautomaten koska vielä takaisinkin meidät taputtivat. “No mikä ettei!”, totesimme kuin yhdestä suusta ja esitimme vielä pari kivaa laulelmaa, nimittäin Lupauksen ja Viholliset.

Sen verran oli puhti kaikilta poissa, että paljon makkaranpaistoa riehakkaammaksi ei meno sinä iltana yltynyt. Luulenpa kuitenkin, että siinä vaiheessa kun majoitustiloihimme valuimme oli Tuurissa ehditty jo aamulypsyt lypsää.

Aamupäivästä suuntasimme kyläkauppaan ja rahat tuhlattuamme alkoi ikuisuudelta tuntuva paluumatka, joka päättyi aikanaan.