Kesän suurimmat festarit ovat jo takana päin, mutta sympaattisen intiimejä kansanjuhlia onneksi vielä riittää loppukesän riemuksi. Istumme bussiin Helsingin Kalliossa, ja vain 6 tuntia myöhemmin olemme reippaina ja raikkaina Suonenjoella. Mukana remmissä on uusi mies, Ari “Manager” Koskinen. Tällä reissulla pitäisi siis homman toimia.

Matkalla emme kuuntele musiikkia tai katso DVD:tä vaan kerromme toisillemme kesäuusintoja, eli jo tuhanteen kertaan kuultuja vitsejä, tarinoita ja tosielämän hauskoja sattumuksia. Heilimon Jarski on kertomansa mukaan repeillyt Nykterin Joken autonvahaustarinalle koko viikon, ja kun miestä asiasta muistuttaa, hän vaipuu kaksin kerroin bussin käytävälle kikattamaan. Erikoismies. Väsynyt and.

Jörisrockin keikkavalmistelut suoritetaan tihkusateessa puutarhateltan kokoisessa katoksessa, mutta herkimmät laitteet saadaan liki kastumatta lavalle. Bändin tunnelma on hyvä, vaikka perävaunulavalle sataa vettä ja laulumikrofoneista saa kirpeitä sähköiskuja suuhun. Eiköhän rokata. Marko spiikkaa keikan alkuun, että vuoden 2003 Jörisrock oli uramme siihen astisista keikoista paras, ja että tänään yritetään pistää vielä paremmaksi.

Viidennen biisin (Kasvot kohti itää) aikana lavan teräsräystääseen lentää kaljapullo. Tuomo saa niskaansa lasinsirusateen, ja suurimmat sirpaleet kimpoavat Jannen päälle. Lopetamme soittamisen ja poistumme hämmentyneinä lavalta. On tapahtunut se mitä esiintyvä artisti eniten pelkää: lasipullojen, ruumiineritteiden ja teräaseiden heittely. Siinä on kyseesssä terveyden kanssa leikkimisestä ja tuollaista toimintaa ei vain yksinkertaisesti pysty hyväksymään.

Pidämme lavan takana kriisipalaverin järjestäjien kanssa ja toteamme, että emme jatka keikkaa, sillä se antaisi käytännössä sellaisen viestin, että pullojen heittäminen olisi hyväksyttyä. Käymme kertomassa asiasta yleisölle. Pala nousee kurkkuun, sillä kyseessä on toinen kerta kun Mokoma on jättänyt keikan kesken. Ensimmäisellä kerralla vuonna 1999 Levin Hulluporo-ravintolan poke tuli valittamaan vastoin ravintolapäällikön ohjeita, että skimbaajat eivät uskalla tulla baariin drinkille, ja meidän pitää nyt lopettaa. Keskeytyksettä Mokoma on soittanut liki 200 kertaa. Välillä keikoille on tultu kainalosauvojen kanssa suoraan ensiapupoliklinikalta ja välillä on syöty kyypakkauksia lauluäänen palauttamiseksi.

Miehemme selviävät episodista henkisillä vammoilla. Kostoksi bailaamme ankarasti läpi yön, “kun nyt kerran tänne asti on tultu”. Lohduttelemme yllätävänkin ymmärtäväisiä fanejamme, ja lupaamme soittaa ensi viikonloppuna Kuopiorockissa niin hyvän keikan kun ikinä pystymme.