MOKOMA.COM

Oltiinpa harjoituksissa taas. Ei treenattu pelkästään hela torsdag, vaan myös persdag ja larsdag. Ja tehokasta oli. Tarkasteltiin allekirjoittaneen uusia ralleja ja Tuomo “Speed Freak” Saikkosen hengentuotetta. Torstaina saatettiin läpisoittokuosiin työnimi Memento ja Rässipässi. Jälkimmäisen Tuomo oli valmiiksi läpisovittanut niin hyvin yksityiskohtia myöten, että suuria muutoksia ei tarvinnut tehdä. Jotain säkeistömittoja tarkasteltiin laululle sopivimmiksi, mutta muuten se oli siinä. Työnimi kertonee kappaleesta kaiken. Memento on miun tuorein sävellys ja ansainnut työnimensä sillä, että se sisältää vähän keskimääräistä enemmän muistettavaa. Tuomo loihti biisin perusriffistä c-osaan ja loppuun vinkeän muunnelman. Sittenpähän kuulette. Ehkä.

Perjantaina katsottiin työnimeä Recycling Is Gay. Mie olin miettinyt biisiin vähän levottomampaa runpukonppia, ja Hyge toteutti visioni kuin vain ammattimuusikko osaa. Great! Perjantaitreenit venyivät pitkiksi (ja olisivat venyneet varmaan pitemmiksikin, jos Santun ei olisi tarvinnut lähteä röihin), ja niiden perään pidettiin vielä ilman Santtua illallispalaveri. Tyytyväiset pullukat hymistelivät Mt. Everestissä kookoskermat suupielissä että hyvä hyvä.

En jaksanut hypätä Tampereelle menevään junaan, vaan menin Jarkolle yökylään. Nukkuakin ois kannattanut, mutta kun piti testata Guitar Hero Metallicaa. En itse omista kyseisen pelisarjan pelejä, sillä nykyään on melko harvinaista että pääsee rauhassa ajan kanssa soittamaan kitaraa, joten padien paineleminen oikean instrumentin sijaan tuntuu typerältä. Kivaahan se pelaaminen hyvässä seurassa kuitenkin oli ja unille pääsin lähemmälti kolmelta jahka Battery ja Slayerin War Ensemble oli kunnialla vedetty.

Aikainen lintu madon nappaa! Ysiltä ylös, Hietsun kauppahalliin kahville ja siitä kämpälle musisoimaan. Treenit alkoivat vasta klo 12, joten ehdin soitella hyvän tovin kitaraa Tuomon Stiletolla ja Kuisman ESP custom seiskalla ennen kuin pojat pelmahtivat paikalle. Alavireen innoittamana sovitin Type O Mokotiven riffin ja säkeistön uusiksi. Se olikin viisautta, sillä kappale on jäänyt pahasti työpöydälle pyörimään kun sen rytmimaailma ei tuntunut avautuvan yhtyetovereille. Uusi rytmimeininki saikin kannatusta heti, ja pääsimme paiskomaan tsibaletta heti tuoreeltaan. Nelisen tuntia työtä ja biisistä oli läpisoittosovitus valmiina. Detaljeja tarvitaan toki runsaasti lisää, mutta tässä vaiheessa on tärkeintä, että rungot saadaan edes jotenkin puhalleltua alusta loppuun.

Treenien lopuksi kahlasimme vielä kaikki aiemmin sovitetut rallitkin läpi ja totesimme kaikki yhdeksän raakiletta ihan hyviksi. Kovasti on vielä hommaa, sillä yksityiskohtia pääsee hiomaan vasta kunhan saamme biisien rakenteet selkärankaan.

Kotimatka sujui leppoisasti. Korvat lepäsivät, sillä sain olla allergiahytissä aivan yksin. Ekan tunnin olin tekemättä yhtään mitään ja seurasin vain maisemaa, toisen tunnin kuuntelin Cat Stevensin Tea For The Tillermania ja lueskelin mukaan matkaan tarttuneita naistenlehtiä. Se on muuten jännää että naistenlehdissäkin on naisten kuvia, kun niin on miestenlehdissäkin.

Sovittiin kerralla muuten treenit koko kesäkuulle. Keikkojen välissä ollaan siis kämpällä ahkeraan. Aina vaan treenikämppää, ei koskaan laiturinnokkaa. En silti valita, vitin kivaa hommaahan tää soittaminen on, niin lavalla kuin treeneissäkin.

Kuvalliset tunnelmat treeneistä voi katsoa täältä: http://www.flickr.com/photos/mokoma_on_the_road/