Teimme poikkeuksen vastaamalla myöntävästi loppukesästä saapuneeseen keikkakyselyyn. Bar 68 oli jäämässä Anttilan jalkoihin, ja meidät haluttiin esiintymään baarin viimeisenä viikonloppuna. Normaalisti olisimme kieltäytyneet suoralta kädeltä, mutta tätä emme tietenkään voineet jättää väliin. Niin monta ikimuistoista ja –muistamatonta hetkeä kyseisessä kuppilassa on vietetty.

Koska 68 on ainoita paikkoja, johon olemme olleet tervetulleita koko ”uramme” ajan, halusimme rakentaa setin kattavaksi läpileikkaukseksi historiastamme. Toisaalta tiesimme paikalle olevan myös ihmisiä, jotka ovat kuulleet vakiorykäisymme useita kertoja. Niinpä settiin valikoitui harvinaisia ja soittajalle toinen toistaan pelottavampia kappaleita. Tällaista kokeilua varten päätimme oikein raahautua varta vasten treenikämpälle ohjelmistoa harjoittelemaan. Ja kertaalleen saimme treeneissä keikkasetin soitettuakin. Treenimäärä ei kuitenkaan ollut liioiteltu, sillä joitakin kappaleista Hyge ja Santtu eivät olleet soittaneet vielä kertaakaan elämässään.

Keikkareissuun päätettiin lähteä vanhan koulun keinoin. Nupit ja kitarat Kuisman farmarin konttiin ja Jarkko mukaan kaljaseuraksi. Mie, Marko ja Miitri huristeltiin paikalle tahoiltamme. Kevyen kuljetuskaluston takia kaappeja ja rumpuja oli lainailtu paikallisilta muusikoilta, kiitos niistä heille.

Soundcheck 68:ssa on kokemus sinänsä. Baari on auki ja asiakkaat hörppivät oluitaan checkin tahtiin. Tarve settibiisien treenaamiseen olisi ollut kova, mutta emmehän me kehdanneet niitä soittaa.

Lipunmyynti ovella sujui vikkelästi, vaikka ohjelmisto ei aivan kuuminta sorttia ollutkaan. Liput myytiin loppuun 20 minuutissa, mikä on lähes 10 minuuttia huonompi aika kuin Stam1nalla edellisenä viikonloppuna. Henkilökunta tosin lohdutteli ja epäili hidasteluun syyksi toimittamaani FC Mokomalaisten ennakkovarauslistaa, jonka avulla uskollisimmat kannattajamme varmistivat pääsynsä erikoisiltamaan.

Täysi sali oli joka tapauksessa ilmestynyt paikalle kuuntelemaan ehkä kaikkien aikojen kovimmat jännitykset aiheuttanutta keikkaamme. Vanhat biisit eivät todellakaan olleet hyvällä tavalla rutinoituneessa kuosissa. Totaalisten black outien vaara oli ilmeinen.

Mutta mitä siitä, polkaisimme shown käyntiin Perspektiivillä, jota on soitettu viimeksi luultavasti viime vuosituhannen puolella. Jo kappaleen testaaminen aiheutti treeneissä niin hyvät naurut, että biisi päätyi paalupaikalle. ”Persettiiviä” seurasi 15 toinen toistaan Häufig bricht die Millionen-Pfund-Barriere, sind diese Preise möglich gemacht durch die einzigartige Art und Weise, in der die Spiele über ein riesiges Netz von Online-Casinos verbunden sind. usvaisempaa kappaletta; Tämän maailman ruhtinaan hovi, Koiruoho, Rajapyykki, Kasvan, Sudet ihmisten vaatteissa, Vainottu, Nämä kolme ovat yhtä, Tästä on hyvä jatkaa jne.

Onneksi 68:ssa ei ole juurikaan lavatilaa haltuun otettavaksi. Esiintymistä ei siis tarvinnut varsinaisesti miettiä, vaan kaikki paukut sai ja piti varata seuraavan riffin ja taustalaulutekstin muistelemiseen.

Ilta sujui lämpimän tunnelman vallitessa. Sen mitä ehdin ihmisten ilmeitä vilkuilemaan, niin hauskaa tuntui heillä olevan. En tosin kyennyt tulkitsemaan, että oliko kyse enemmänkin vahingonilosta.

Encoreissa annoimme itsellemme ja yleisölle sen verran armoa, että soitimme nelisen biisiä toiveiden perusteella. Kuten arvata saattaa, äänekkäimmät toiveet edustivat keikoilta varsin tuttua osastoa, kuten Takatalvi ja Valapatto.

Yllättävän hyvin urakasta selvisimme. Tunnelmat takahuoneessa olivat onnelliset. Joidenkin mielestä kyseessä oli jopa vuoden paras keikka.

Ryhmämme jäi viettämään rakkaan baarin kaatajaisia. Itse jouduin valitettavasti poistumaan hotelliin nukkumista yrittämään aikaisen autoiluvuoron takia. Ja selvin päinhän ei baarissa pysty olemaan – paitsi Marko.

Lämmin kiitos 68:n henkilökunnalle ja asiakkaille menneistä vuosista. Toivotaan että meininki jatkuu tulevaisuudessa entistäkin uljaammin.