Mokoma on aina viihtynyt Kuopiossa erinomaisesti. Keikat niin Henkassa kuin Rockcockissakin ovat jääneet mieleen umpikreisin savolaisyleisön ansioista. Odotukset olivat sen mukaiset myös tällä kertaa. Stam1na valitteli, että täydellinen jättipottitimanttiturboveto oli heiltä vielä Kuopiossa näkemättä. Myös Rytmihäiriö oli kaupungissa ensimmäistä kertaa. Jännitettävää riitti siis koko porukan puolesta.

Artistibussin ensimmäinen etappi oli rautatieasema, josta noukimme kyytiin yhden kappaleen valokuvausalan neroja, Joonas Brandtin. Mukana hänellä oli paitsi muutama siksarillinen reipasta rokkimieltä, myös useampi laatikko valokuvauskalustoa. Joonas ikuisti ikimuistoiselta reissulta valtavan määrän hienoja hetkiä, joita päätyy lähitulevaisuudessa toimitettavaan Sakara Tour 06 –kuva-albumiin.

Matkalla Kuopioon Rytmihäiriöt lukivat Alibejaan, Mokomat ja pari Stam1naa löivät korttia Kotkanpesäksi nimetyssä bussin takaosassa, Kaikka ja Hyrde haisivat vähäeleisesti kilpaa ja joku yritti vähän nukkua. Samaa toimintaa oli todistettu myös edelliset siirtymät. Poikkeuksen siirtymärutiiniin toi Hyrden toimittama Kotiteollisuus –videoensi-ilta. Taiteilija oli itse toiminut rainan ohjaajana. Yleisönosoitukset olivat ilmeisesti vilpittömät, sillä ilmassa leijui armoton pierun haju. Joka pierua pidättää, sillä on muutakin vilppiä mielessä, kuuluu vanha sananlaskukin. Samasta syystä useimmilla miespuolisilla henkilöillä on aina ekoilla treffeillä vatsa kipeänä.

Kuopion Työnkulmassa (Surmatyönkulmassa Rytmihäiriön mukaan) olivat tekniikan sankarit saaneet taas paikat kuntoon. Sali näytti hyvältä, ja paikan atmosfääri lupaili hienoa iltaa. Miitri oli odotellessa viilaillut soundeja kuuntelemalla edellisillan keikkaamme. Oli hauska päästä kuuntelemaan omaa keikkaa salin puolelta. Vastoin odotuksia kokemus ei ollut ollenkaan nolostuttava. Suuri kiitos tästä kuuluu tietenkin Äänimaisemasuunnittelija Aaltoselle ja hänen kultakorvilleen. Joka tapauksessa Soundatan toimittaman digitaalikaluston mahdollisuudet alkoivat pikkuhiljaa aueta myös maallikolle. Soundin kuuleminen sai myös tekniikan äijien loputtoman raatamisen tuntumaan perustellulta.

Kuopiossa aloitusvuoro heilahti jälleen meille, mikä sopikin oikein hyvin. Edellisillan “rentoutumisen” jälkeen rokkaamishalut olivat kovat.

Ovien auetessa yleisölle koimme ensimmäistä kertaa ns. Tuuliajolla-kokemuksen. Signaali nimittäin katkesi jonkun teknisen vehkeen jossain vehkeessä tai prosessorissa tai töpselissä. Lopputulos maallikkokielellä oli kuitenkin se, että äänentoistolaitteista ei kuulunut pihaustakaan. Hölttä ja Soundatan äijät kiiruhtivat hitaasti miksauspöydän ja etupään väliä Maclightit heiluen. Aaltonen tyytyi pääasiassa polttelemaan tupakkia, koska parhaat ammattilaiset olivat jo asialla. Varttia ennen soiton alkamista salista kuului vapauttava Meshuggahin Stengah. Joku oli vissiin saanut kolvattua jonkun piuhan, ja jännittäminen saattoi lakata.

Nousimme lavalle helpottuneina ja mielet täysin hevaamiseen keskittyneinä. Homma sujui täydessä hurmiossa aina Avoimeen hautaan asti, jonka kohdalla tapahtui jälleen jotain. Miksauspöydästä sammui valot ja yleisön kaiuttimista ääni. Jotta touhu näyttäisi yhtä tyhmältä kuin Tuuliajolla -keikalla, meidän korvamonitoreista kuului koko ajan normaalisti.

Muutaman minuutin huhhailun jälkeen jätkät kuitenkin palauttivat elon laitteisiin ja rokkaaminen saattoi jatkua. Meininki oli niin kohdallaan, että moinen katkos ei saanut mieltä matalaksi. Keikka jatkettiin loppuun kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jotain tapahtui kuitenkin Marko “Marsalkka” Annalan aivoissa Takatalven aikana. Hän tönäisi vahingossa Santun virityskoneistoa sillä seurauksella, että “joku kielistä saattoi mennä vähän epävireeseen”. Markon luonnollinen johtopäätös tästä oli vääntää Santun soitin aivan päin helvettiä –vireeseen. Samat säädöt hän teki seuraavaksi myös molemmille kitaristeille. Hyge seuraili toimintaa tyynesti rumpujakkaraltaan, kunnes näki Marskin katseen kohdistuvan häneen. Rumputaiteilija tunsi vanhan ystävänsä ilmeen ja tiesi varautua tulevaan. Hyge ei laittanut hanttiin, kun Marski pani toimeen ystävällismielisen mutta suoraviivaisen vallankaappauksen ja asettui rumpupallille esittämään biisin loppuun kuuluisan “rokkirävistyksensä”. Aiemmin tämä rumputaiteen taidonnäyte tuli tutuksi ja nauratutti mahat kipeiksi Petrax-studiolla Kuoleman laulukunnaat –albumin äänityksissä.

Teknisistä tai mistään muistakaan ongelmista ei ollut tietoakaan loppuillan aikana. Rytmihäiriö lauloi taas vastustamattomasti kännissä surmaamisesta. Jopa niin vastustamattomasti, että allekirjoittaneen piti kaapata Santtu kainaloon ja käväistä lavalla hiukan laulamassa.

Ponkaisin innostuneisuuspäissäni lavalle myös Stam1nan keikan aikana, mutta tällä kertaa pelastustehtävissä. Pexille tapahtui hevimiehen klassikko, eli hiukset tarttuivat basistin virityskoneistoon. Hetki piti uhrata tilanteen kunnioittamiselle kaksinkerroin nauraen. Mutta olihan Pexi lopulta päästettävä pinteestä ennen miehen hurmurihymyn hyytymistä.

Rytmis korkkasi Kuopion onnistuneesti,. Myös Stam1na soitti loistavan keikan, minkä myös salillinen yleisöä allekirjoitti äänekkäästi.

Onnistumisia yritettiin hiukan juhlia Henry’s Pubin after skissä, mutta edellisen illan löysien poistaminen oli vaatinut veronsa. Vetäydyimme Hyyrysen kanssa yöpuulle hyvissä ajoin latailemaan akkuja rallin toisen erikoiskokeen jälkimmäiselle puoliskolle. Muutamilla muilla seurueessa taitaa olla joko isommat tai uudemmat akut.