MOKOMA.COM

Paikallinen nuorisovaateliike Alley 53 on ansiokkasti järjestellyt keikkameininkejä livetarjonnaltaan lähes kuolleeseen Lapuskiin. Orastavan nepotismin ohella, tämä oli täysin riittävä syy lähteä pistolle tuonne Vetyjen kaupunkiin.

Edellisistä keikoista oli kulunut kuukauden verran, mutta koko porukalla emme olleet ehtineet treenikämpällä aikaa viettämään. Helmikuu oli kadonnut treenikartalta jonnekin huitulanhittoon osan sairastellessa, olihan siinä myös kaikenmaailman FME:tä ja hurjimmat olivat käyneet kuulema ulkomaillakin. Lähtökohdat eivät siis olleet (taaskaan, heh) parhaat mahdolliset. Muutama päivä ennen lähtöä logistiikkakin piti säätää täysin uusiksi, vakiobussin remontin venyessä yli viikonlopun. Noh, Rollo onneksi hoiti tämän tilanteen sähäkästi ja aikamoinen menopeli saatiinkin alle. Mm. oven kanssa piti olla varovainen, koska se ”saattoi pudota”, ja kattoluukku oli kiinni polkupyörän tarakalta tutulla mustekalalla. Pääasiahan kuitenkin on, että kamat ja ukot liikkuvat sovitussa ajassa paikasta X paikkaan Ö, joten turha hifistely voidaan toisinaan unohtaa. Basisti Haemaelaenen oli edellisenä iltana Kojonsa kuunnellut, sillä Nosturilla ei miestä lähtöhetkellä näkynyt. Kätevästihän tuo ukko saatiin matkan varreltakin kyytiin napattua, ja kaikkien hämmästykseksi basismi otti muutaman ripeän juoksuaskeleen kyytiin rynniessään. Taisi olla tosi kyseessä.

Nuoruusvuosilta useimmille meistä tuttu bailumesta Wiltsu -tai oikeastaan Alley53:n kaksikko- otti rykmentin hellästi vastaan. Herkullisesta lasagnesta ja tuoreesta rieskasta sai yllätävän kätevästi itsensä kovin ylensyöneeseen tilaan. Miksi sitä pitää aina liioitella? Aina vaan liioittelua, eikä ikinä kohtuutta. Seuraavaksi testimielellä soittimista ääniä suoltamaan, joita Miitri parhaan kykynsä mukaan sekoitteli.

Aika ennen keikkaa menikin bäkkärillä odotellessa. Ei jaksanut lähteä minnekään rynnimään. Varsinkaan Lappeenrannan syntiseen alkuiltaan. Jarkko kaivoi viihdettä Facebookin uumenista vanhojen Lpr-musascenekuvien muodossa, ja olihan siinä ihmettelemistä. Samoja ukkoja pyörii edelleen kuvioissa, jokusenkin vuosirenkaan ja/tai uurteen keränneenä. Ihan hyvä muistutus siitä, että näissä hommissa ei kannata hamuta Keltaisen Pörssin myydään soittimia -palstaa, vaikka eka demo ei johtaisikaan kansainväliseen rock-tähteyteen.

Muistojen syövereistä nykyhetkeen ja rockaamaan! Ikävä kyllä viime aikainen treenien ja keikkojen vähyys söi sen aivan parhaan terän esitykseltä. Varsinkin settilista tuntui olevan jotenkin epätasapainossa: liikaa slovareita, liian pitkiä kappalevälejä jne. Onneksi rutiini ja ”ammattitaito” auttavat siinä vaiheessa kun epävarmuus iskee ja fiilinki ei riitä. Lappeenranta on aikaisemminkin havaittu meille jotenkin hankalaksi keikkapaikaksi. Syytä tälle onkin sitten vaikeampi keksiä. Ehkä siellä on tullut keikkailtua sen verran harvemmin, että maaginen suhde bändin ja yleisön välille on jäänyt syntymättä. Ei ole sellainen olo, että kun saapuu lavalle, saapuu kotiinsa.

Ja sunnuntai aamulla Vety-kiskan kautta Helsinkiin ja illalla jäähalliin diiggailemaan CoB:n, CC:n Diablon jumalatonta hevimeteliä. Oletteko muuten nähneet itärajalta kuskattavan folioon käärittyä epämääräistä stuffia kohti pääkaupunkiseutua? Mie olen. Eikä ollut minkään sortin huimausainetta. Ellei pökerryttävän miellyttävää aromia lasketa.