MOKOMA.COM

Käytiin muuten viimekin viikolla treeneissä. Saavuimme Markon kanssa hyvissä ajoin tonteille mielessämme kahdenkeskinen ideoiden testaus. Treenikselle ei kuitenkaan ollut mitään asiaa, sillä Ensiferum siellä rakenteli omia sotasäveliään. Joku oli mokannut kalentereiden kanssa, mutta kuka? Se ei oikeastaan kiinnostanut, vaan vetäydyimme suosiolla takavasemmalle pekuloimaan.

Pääsimme lopulta soittimienkin ääreen, joskin nelimiehisenä. Santtu jäi kotiin potemaan pitkäksi venähtänyttä siviilityöpäiväänsä. Taisi jostain viinikoulutuksesta olla kysymys.

Biisi alulle treenikertaa kohden – siinä mottomme. Toistaiseksi tahti on pitänyt. Tällä kertaa Markon akustisista demoista mokomaiseen muotoon päätyi Heiheiheinäkuu, jonka kolmas kertosäe-ehdotus vihdoin innosti tarttumaan sovitustyöhön. Yltiömelodinen rässi tämä tällä hetkellä on, ja aikas tarttuva sellainen. Soinnutus on poikkeaa sopivasti totutusta linjasta, ja kitaristien oikeat ranteet pääsevät mukavasti töihin säkeistöissä. Hyvä fiilis!

Pääsiäisen aika säästettiin keikkailulta ja treeneiltä, joten ukot ovat päässeet työstämään omia ideoitaan pidemmälle ihan issekseen. Itse rustasin juuri navettasessiossa Joutsenossa sähköisen tulkinnan Markon työnimi Kaihomielestä. Lähetin minuutti sitten jätkille, saapa nähdä mitä vastaavat. Kuismalta tärähti juuri hervoton nippu riffinpätkiä ja valmiimpiakin aihioita pureskeltavaksi. Markokin oli taas tarttunut akustiseen, tuloksena oikein kaunis työnimi Sad but TRUE.

Raaka-ainetta alkaa siis olla hyvä määrä. Laatu selviää vasta treenikämppätyöstössä. Tekemisen tahti on kuitenkin selvästi kiihtymässä, joten usko asetettuun studioaikatauluun senkun vahvistuu.

Bändiä uhkaa ylikunto. Vuoden ensimmäisestä treenikerrasta ehti kulua vain viikko, kun saastainen kollektiivitreeniksemme täyttyi jälleen uusista ja vanhoista Mokoma-sävelistä.

Päivä alkoi viikko sitten hahmottuneen Vulvan lauttureiden jatkotyöstöllä. Viime treeneissä surkuhupaisasti käsiin levähtänyt c-osa oli erityishuomion kohteena. Automatkalla Tampereelta keksimme Markon kanssa muutaman parannusehdotuksen, joiden pohjalta väliosa myös saatiin nytkähtämään siedettävään kuosiin. Lähellä ollaan. Ja biisihän on väkevä, vaikkakin tyylillisesti taas jotakin meille uutta. Marskin melodiataju on taas jalostunut pykälän-pari, ja tyylillisesti ollaan mukavasti sivussa omista maneereistamme.

Taiteilimme myös jonkinmoiseen läpisoittokuosiin työnimi Danziggy Stardustin, joka sekin tuulettaa rytmistä maailmaamme. Ainakin vielä. Eiköhän siitäkin saa d:stä nypytettävän thrashin, kun oikein yrittää. Marsalkan melodialinja polveilee luontevasti melankolisessa mutta intensiivisessä tunnelmassa. Tästä(kin) tulee hyv.

Viimeinen kolmannes treeneissä meni tulevien kevätkeikkojen setin miettimiseen ja treenaamiseen. Kävimme läpi liudan jonkin asteisia harvinaisuuksia, joista kerralla mahtunee setti 3-4. Slovariosastoa meinattiin päivittää kunnolla. Marrasta tai Kuusaata ei luultavasti tulla kuulemaan. Ainakaan ekalla keikalla, heh.

Sen verran olivat bändin jäsenet ja jäsenensä vertyneet uusia riffejä raapiessa, että vanhat kappaleet kulkivat melkoisen hyvin. En elä talven yli soitettiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006 marraskuun, ja biisihän palautui mieleen muistelematta ja vieläpä tuntui hyvältä. Paluumatkalla visioimme Markon kanssa bändisovitusta myös Heiheiheinäkuusta, joka luultavasti saadaan testattavaan kuntoon seuraaviin treeneihin mennessä.

Sovitusten lisäksi mietimme treeneissä myös seuraavaa arvoitusta: Marko puhuu kovempaa kuin laulaa ja huutaa hiljempaa kuin puhuu. Kuinka pitkälle Santun huuto kuuluu?

Miettikää sitä. Nähdään Turussa.

Jo on aikoihin eletty! Viime viikolla pääsimme treenikselle ihan koko rykmentin voimin. Työstöön päätyi pari Markon mökkisessioista tuttua rallia, jotka pitäisi nyt pusertaa Mokoma-myllyn lävitse. Ensimmäinen kappale juuttui myllyn uumeniin, inspiroiden kuitenkin muutaman kehittämiskelpoisen sovitusidean.

“Vulvan lautturi” otti ja souti itse itsensä satamaan. Vahvasti sinivalkoisen balkanmakkaran tuoksuinen kappale loi tyytyväisyyttä ja uskoa tulevaan. Peruspötkylä on valmis, vain mausteet puuttuvat, ei muuta kuin pippurihyllyä penkomaan.

Uusien veisujen tapailun jälkeen soittelimme muutamaa harvemmin keikkasetissä ollutta kappaletta, eli Ärräpää, Toista maata, Sudet ihmisten vaatteissa, Tästä on hyvä jatkaa ja Tämä puoli katsottiin jonkun näköiseen kuosiin. Niin, kun tosiaan pitäisi huhtikuussa muutamalla keikallakin käväistä…