On se aika vuodesta (vai oliko se jo?) kun siellä jos täälläkin listataan liki unohtuneita asioita, ja listaksi kelpaa esimerkiksi vuoden merkittävimmät levyn hävitykset. Mokomalaiset listaavat alla vuoden 2008 kiinnostavimmat julkaisut. Sakara Recordsin tuotannot (Black Bile – Great Ape Language, Diablo – Icaros, Rytmihäiriö – Sarvet, Sorkat, Salatieteet, Stam1na – Raja, YUP – Vapauden kaupungit) jouduttiin jääviyssyistä jättämään listasta pois, mutta onhan nyt tietenkin itsestään selvää että ne on v*ttu parhaita. Tulosta lista, mene sen kanssa turvallisin mielin levykauppaan, ja potki taantumaa perseelle niin että eurot kilisee!
Janne
Bon Iver – For Emma, Forever Ago
Mennä metsämökkiin mököttämään kariutunutta parisuhdetta ja tulla tällaisen levyn kanssa ulos. Ei hassumpaa, vaikkakaan levy ei juuri naurata.
Carpathian – Isolation
Australiasta tuupataan modernia melohardcorea. Kokemusta voi luonnehtia monellakin tavalla voimakkaaksi, levyllä vallitsevasta suunnattomasta pessimismistä huolimatta. Vai juuri sen takia?
Ceremony – Still Nothing Moves You
Väkivaltaista ja kiivasta hardcorepunkkia! Ceremony onnistuu pitämään mielenkiinnon yllä koko levyn ajan, mikä ei ole ihan itsestään selvyys tämän kaltaisessa kaahailussa.
Cult Of Luna – Eternal Kingdom
Ruotsalainen CoL edustaa lajityyppinsä progressiivisen post/doom metallin kärkeä. Eternal Kingdom on edelliseen levyyn verrattuna vieläkin keskittyneempi ja vahvempi tuotos.
Disfear – Live The Storm
Hetkittäin kuulostaa siltä kuin parhaassa iskussaan oleva Motörhead soittaisi Ramonesia, crustipunkkarin hoitaessa laulajan pestiä. Eli svengi ja biisit ovat kohdallaan.
The Gaslight Anthem – The’59 Sound
Kuinka kauniisti kohtaavatkaan garagepunkrock ja Springsteen tällä levyllä. The Gaslight Anthem on seuraava ISO nimi, kunhan The Killersin nyky-hajuttomuuteen kyllästytään.
Have Heart – Songs To Scream At The Sun
Nuoren miehen kasvuprosessi puettuna intohimoisen hardcorepunk-levyn muotoon. Soitossa ja lyriikoissa on rutkasti ajatusta ja sydäntä mukana.
Torche – Meanderthal
Meanderthal on erikoislaatuinen yhdistelmä grungea, stoneria, metallia ja popmelodioita. Lisätään intoa ja energiaa, ja hämmennetään.
Trap Them – Seizures In Barren Praise
Tuhdilla “Sunlight-soundilla” veivattua raivokasta äärimetallisekamelskaa. Esitys on päällekäyvä ja vakuuttava.
Trash Talk – Trash Talk
Räjähtävää toimintaa! Levy soimaan ja fäkjyy-punkin innoittamana irtaimisto akkunan kautta kankaalle. Nämä jätkät eivät taatusti välitä mist’n mitn.
Verse – Aggression
Avoimen poliittista tunteenpaloa Ameriikan malliin. Tämä on kai nuorisomusiikkia tänäpänä. Hyvä nuoriso!
Iiwanajulma – Tuhottu tila
Vuoden 2008 hienoin suomenkielinen albumi. Levy on oivaltava ja notkea liikkeissään. Vähän niinku siis meitsi. Not.
Marko
Cavalera Conspiracy – Inflikted
Vuoden levy. En olisi ikinä uskonut että Cavaleran veljekset kykenisivät tekemään yhdessä tai erikseen enää mitään mikä kuulostaisi yhtä hyvältä kuin Sepulturan kovimmat tekeleet. Mutta Inflikted on alusta loppuun saakka parhautta. Minulla on tämän levyn kohdalla iPodissa puhkikuunneltu reikä.
Khold – Hundra År Gammal
Kylmää, niin kylmää. Harvoin törmää levyllä tällaiseen intensiteettiin. Gardin ääni on selkäpiitä karmiva. Vielä kun lisätään loistavat sävellykset, ilmaisuvoimaltaan raastava norjan kieli ja visuaalinen anti hirsimökkeineen ja hirvenkalloineen, niin kisaillaan vuoden äänitteen tittelistä, ja vaikka hävitäänkin se, niin tehdään se vain mietaamaisen niukasti. Nimikappale kuulostaa siltä miltä Kotiteollisuus voisi kuulostaa mikäli Jouni Hynynen olisi naksahtanut saakelinpalvontaan.
Gojira – The Way Of All Flesh
Ranskalaiset perunat on suurta herkkua! Ranskalainen metalli ei ole levylautaselleni aiemmin juurikaan löytänyt, mutta nyt on asian laita toisin. Edellisen From Mars To Sirius -albumin jälkeen uskalsin odottaa Gojiralta suuria, mutta silti yhtye onnistui tekemään yllättävän äänitteen. Tässä on sävyjä, jotka määrittävät metallia uusiksi.
Meshuggah – Obzen
Meshuggah ei petä koskaan. Tällä levyllä on kiehtovampaa riffittelyä kuin edellisellä, sinällään aivan kelvolla Catch 33:lla.
AC/DC – Black Ice
AC/DC on Black Icella jättänyt Thunder -henkisen kitaroinnin vähemmälle ja palannut sointurockin pariin. Selkeästi parasta “uutta” AC/DC:ta sitten Back In Blackin.
Carly Simon – This Kind Of Love
Mökillä Radio Suomesta kajahti kesäillan auringonlaskuun When We’re Together ja ihastuin heti. Karismaattinen naisääni upeine fraseerauksineen, ja kappaleen polveileva rytmiikka kiehtoivat. Artistin tai kappaleen nimeä ei juontaja maininnut, enkä muistanut veisusta kuin yhden rivin, joka ei sekään ollut kappaleen titteli, joten meni useita kuukausia ennen kuin googlaus tuotti tulosta ja selvisi mistä artistista on kyse. Vaikka levyllä on oksettavia viihdeviisujakin, niin parhaiden kappaleiden ansiosta etsimisen vaiva kannatti.
Metallica – Death Magnetic
Metallican levyjä vertaillaan vain toisiinsa. Vaikka Death Magnetic ei olekaan uusi Master Of Puppets, pyyhkii se silti lattiaa useimmilla uusilla metallin kärkinimillä.
Satyricon – The Age Of Nero
Toisin kuin Khold, joka on löytänyt lisävaihteen uusimmallaan, on Satyricon tyytynyt tekemään edellisen Now, Diabolicalin jatkajan, jopa soundillisesti. On tässä kuitenkin eri kappaleet. Ja millaiset! Wolfpack on rautaa!
Darkthrone – Dark Thrones And Black Flags
Ei nouse parin edellisen rinnalle, ei yllätä yhtään, mutta laittaa silti hymyilemään. Sehän riittää!
Joose Keskitalo – Joose Keskitalo Ja Kolmas Maailmanpalo
En olisi arvannut tästä pitäväni. Joose sössöttää ja mutisee, mutta laulaa rohkeasti ja selvästi juuri ne sanat, jotka muut jättäisivät partaansa. Saimaan rannalla saa itkemään. Se on musiikilta paljon.
Testament – The Formation Of Damnation
Testament on tällä levyllä pirteä ja nuorekas, mutta ei silti oma vanha itsensä. Levyn pari ensimmäistä kappaletta ovat silti tenhoavia, joten niiden ansiosta tämäkin kannattaa tarkastaa.
Kauko Röyhkä & Riku Mattila – S/t
Kauko voi olla laulaja pienellä ällällä, mutta tulkitsija isolla. Riku Mattilan sovitukset antavat tilaa Röyhkän vahvuuksille ja tarinat tulevat komeasti esille. Ei mitään väkinäistä rokkausta, vaan paljon hyvää tuulta.
Guns N’ Roses – Chinese Democracy
Pelaakohan Mats Sundin vielä tällä kaudella? Entä löytääkö Peter Forsberg koskaan sopivia luistimia itselleen? Voittaakohan Suomi jääkiekon maailmanmestaruutta enää koskaan? Julkaistaankohan Gun’s N’ Rosesin Chinese Democracya ikinä? No, tässä se on, eikä onneksi kuulosta niin huonolta kuin voisi kuulostaa, mutta ei toisaalta niin hyvältäkään. Nyt tämä on kuultu ja voi alkaa taas keskittymään jääkiekkoon.
Tuomo
Cavalera Conspiracy – Inflikted
Levy palautti pitkä tauon jälkeen kiinnostuksen Cavaleran veljesten tekemisiin. Rento mutta äkäinen kokonaisuus, jossa kunkkuriffi seuraa toistaan.
Gojira – The Way of All Flesh
Ranskalaisten omintakeiset sovitukset alkoivat vihdoin purra niin, että uutukainen päätyi vuoden top 2:een.
Santtu
Cult of Luna – Eternal Kingdom.
Svedupetterit loihtii sen sortin tunnnelmaa jotta Karjalan pojalla meinaa silmäkulma kostua. Livenä toimii and.
Motörhead – Motörizer
Ei ole lähdetty pyöränkeksimisporukoihi tässä. Eli toimii tällaselle vanhalle jyyrälle ku häkä. Lisäpisteet keskiaukeaman bändikuvasta.
AC/DC – Black Ice
Malcolm Young säännöt. ´Nuff said.
Kuisma
Cavalera Conspiracy – Inflikted
Cavaleran parhaita biisejä aikoihin. Hektistä ja hyökkäävää toimintaa, eikä mitään filosofista fiilistelyä. Lisäksi tarttuvia kertosäkeitä ja saakutin maukasta riffittelyä. Näitä on varmaan kiva huutaa keikalla perässä. Käy jalan alle ja pistää lantion keinumaan!
Children Of Bodom – Blooddrunk
Suomen paras bändi. Suomen ainoa kitarasankari. Fuck!
Gojira – The Way Of All Flesh
Neropatteja. Erityisesti rumpalin rooli bändin kolmantena kitaristina saa meikän hämilleen. Taiderockhan tässä vähän puskee pintaan, ja vihaisuus on päälleliimattua, mutta raikas tuulahdus ummehtuneiden maastohousujen perstaskujen välistä on kaikessa yllättävyydessään oikein tervetullutta vaihtelua!
Iiwanajulma – Tuhottu Tila
Kaunis ja häiriintynyt levy. Olisiko sitten vuoden paras, menis ja tietäis. Harvoin näin kyyninen kaveri tuntee olevansa musiikin parissa näin alasti.
Meshuggah – Obzen
Kiitos Ruotsi! Ihanaa kun voi tykätä muustakin kun Mats Sundinista (Go Nucks!). Orkesterin uran parhaimmistoon kuuluvia biisejä ja käsityskyvyn ylittävää rumpalointia. Mukavaa että kokeelliset eeppokset on ainakin toistaiseksi unohdettu, ja urpompikin juntti pääsee taas kätevästi biisirakenteisiin sisälle.
Metallica – Death Magnetic
Huikea suoritus – samat riffit on vuoden hönöimpiä ja samalla tarttuvimpia.. eli parhaimpia? Harva levy jää soimaan päähän samalla lailla kun tämä. Ja tosiaan, itse en olisi saanut näin ohuella riffimateriaalilla kun korkeintaan EP:n verran kolmeminuuttisia biisejä läjään. Death Magnetic on metallisovittamisen juhlaa, ja sen pitäisi olla opetusmateriaalina kaikissa musiikkia opettavissa laitoksissa.
Bubbling under: The Haunted – Versus, Testament – The Formation Of Damnation, In Flames – A Sense Of Purpose, Satyricon – The Age Of Nero, ja Khold – Hundre År Gammal. Muita en oo kuullut.
Jätä kommentti