MOKOMA.COM

Eilen tuli hullu päähänpisto kymmenen aikaan illalla, että laulaminenhan olis kivaa hommaa. Ei kun tuumasta toimeen ja Entistä Ehompaa tahkoamaan. Reilut kaksi tuntia myöhemmin laulut oli luikautettu ja päästiin vihdoinkin Miitrin kanssa 120 asteisen saunan lauteille. Pitkiksihän nämä päivät venyvät, mutta toisaalta kun ei tässä olla enää hätäileviä junioreita, niin aika leppoisissa tunnelmissahan nämä hommat etenevät. Aikataulussa ollaan silti etuajassa – Hygellä on enää neljät pohjat soittamatta ja päiviä on vielä kolme edessä. Jos ei siis neljää biisiä saa kolmeen päivään soitettua, niin sitten on kyllä miehessä vikaa.

Eilen kuunneltiin kaikki tähän mennessä soitetut pohjat ja voin ilolla todeta, että ei jää rummuista kiinni. Pari kappaletta nousi jo tässä vaiheessa positiivisiksi yllättäjiksi, sillä kämpän melussa ei aina tajuuakaan millainen ralli sitä on käsissään. Hyvä Genelec -kuuntelu paljastaa kappaleiden luonteen niin hyvässä kuin pahassakin.

Vieraitakin kävi taas studiossa. Pari toimittajaa kyselemässä outoja ja lisää peltokuviakin otettiin. Potkupalloringissä alkoi olemaan jo tungosta. Tänään ollaan onneksi taas oman porukkamme kesken, niin voi musiikista puhumisen sijaan keskittyä sen esittämiseen.

Pojat sai juuri “Corpsen” valmiiksi, pitänee mennä kuuntelemaan.

Päivä täysi. Kamalaa tahkoamista “helpon” keskitempobiisin kanssa.

Levyn tyylillinen linjaus alkaa kallistua kohti Soundrockia. Aiempia tämän jo hieman unhoitetun tyylilajin edustajia ovat olleet mm. Kaija Kokkonen & City Band.

Moro,

pari biisiä narulla. Yllättävää, koska eilinen “vapaa-ilta” kostautuu aavistuksen omaisena väsymyksenä ja kolotuksena. Saimme myös vieraita Playgroundilta ja Soundista. Kyllä tämä tästä. Eipä. Vissiin. Luulisin. Ehkä. Kai.