Jeesboxholiday!
Pari tuntia olen täällä ollut aistimassa kuuluisaa Imatra spirittiä, lähinnä kuitenkin keskikaljaputelin suulta. Muutaman ääninäytteenkin olen saanut kuulla ja täytyy sanoa, että levylle työstettävä soundi on aivan mahottoman lupauksia herättävä. Santtu on ihan primavista-ukko, eikä tuo Marskikaan ihan älyttömiä aikoja omia ottojaan työstä. Ja Miitrillähän on luonnollisesti homma ns. hallussa all the time.
Uusi viikko ja uudet kujeet.
Nyt kun kitarastinrutjakkeet on saatu studiolta pois jaloista pyörimästä, on aika bassotaiteen. Neljä biisiä ehdin vetäsemään tuossa ammupäivästä. Soiton keskeytti Markon ja Jannen sisäänmarssi. Ensimmäinen tuli lauleskelemaan, kopista jo jollotus kumpuaakin, ja jälkimmäinen taisi tulla ihan vaan viisastelemaan.
On aamu, miulle aivan liian varhainen sellainen, mutta ei auta jäädä sänkyyn kääntyilemään, sillä tällä viikolla lauletaan ja sitten niin maan perusteellisesti! Viikonloppuna on levätty huolella ja ääni tuntuu hyvävointiselta. Santtu aloittelee tunnin kahden sisään bassottelun, mie lähden pikku hiljaa valumaan junalla Imatraa kohti. Matkan aion kuluttaa katsomalla kannettavalla Pitkän Jussin majataloja ja kuuntelemalla Virve Rostin kokoelmalevyä, eiköhän siinä tuuli käänny myötäiseksi. Nähdään Imatralla!
Tänään soitetaan kuin viimeistä päivää, sillä ensi viikolla pitää taas mennä nk. “oikeisiin töihin”. Eli tämä päivä leivotaan stemmakitaroita, äänitetään kitaran kiertoa ja sen semmoista ambienttipaskaa. Jee jee. Taidetta on siis taas luvassa koko rahalla.
Aluksi Santtu veti Mäntti-raidat Valapattoon, sitten alkoi minun kiirasstuli. Ensimmäisenä hommana mulla oli tiluttaa. Ahdistus ja paniikkihäiriö oli lähellä, mutta nyt Säästä sanasi -kappaleeseen tuleva soolo on nauhalla. En tiedä, kuinka kauan Kirk Hammetilla menee yhteen sooloon aikaa studiossa, mutta mulla meni 1½ tuntia. On se vaikeaa, mutta samalla mukavaa. Laulava lead-soundi löytyi – yllätys yllätys – Triple Rectifierin Modern Gain -asetuksesta, ja faffistimen edessä oli – yllätys yllätys – Boss SD-1 ja Boss DS-1. Klassisuus = parhaus.
Tuomo virittelee nyt jotain sävelherkkua Kuusaaseen. Muikean kuuloista paskaa.
Ai niin, illalla on tarjolla toisenlaista parhautta. Nimittäin Rytmihäiriö veivaa Lappeenrannan Husaarissa. Tällaista studiostressin nollausmahdollisuutta ei voi jättää väliin.
Ja vielä yks juttu, kohta foorumissa aukeaa uusi fanikilpailu samassa hengessä kuin vuosi sittenkin. Pehmeitä paketteja on luvassa “parhaille” eli älynystyrät liikkeelle ja taiteilemaan. Viimevuotiset kilpailutyöt ovat vieläkin tallessa, ja niitä on kyllä hauska katsella uudestaan ja uudestaan. Olette te vaan sellaisia veli- ja siskokultia.
Palataan asiaan…
Juhuu. Voiko ihanammin aamu enää alkaa. Enstes raastetaan keskellä yötä eli yheksältä sängystä ylös. Ukko studioon, basso kaulaan, tempo 220:neen ja puolentoista sävelaskeleen bendejä kaheksasosille .135 paksuisella kielellä. Toisaalta itteppähä kieleni vahvuudet valitsen ja sovitukseni sovitan.
Eikä ollu ees rankkaa, kuha lämpimikseni hölisen. Jätkät nimittäi rupeaa nauhottelemaan jotai kitarajutskia, ni miulta loppu tekemiset alkuunsa. Ellei melodis-harmoniallista viisastelua lasketa semmoseks.
Jätä kommentti