Ugh all night.
Se on siinä. Ideat on nyt puristettu miehistä, ja kaikkemme antaneina keskitymme Joululoman viettoon. Jatkamme rokkitouhuja taas ensi vuonna.
Miitri-setä vielä miksaa viimeisiä biisejä mutta Studiopäiväkirja hiljenee. Näitä tarinoita luettiin liki 30 000 kertaa, mikä on vissiin aika paljon. Kiitos mielenkiinnosta.
Palataan asiaan taas jossain toisessa muodossa!
Sain ensimmäinen miksauksen kuunteluun. Hyvää paskaa. Jännittää kovin. Miehet ovat väsyneitä tämän puristuksen jälkeen, mutta vielä pitää skarpata. Menen vielä ensi perjantaina soittelemaan jotain täytekitaroita Imatralle ja sitten lauantaina Stam1nan-tyttöjen kanssa baariin. Elämä on ihanaa. Palataan asiaan.
Jess. Miekin olen nyt finaalissa kaikella tapaa. Studiopäiväni päättyivät osaltani tilanteeseen mahdollisimman huonosti sopiviin sanoihin “pahaa” ja “verta”, koska hyvillä mielin sai kellarista poistua. Tänään loiloitin ennen Pahaa verta -kappaleen möllikuoroja myös parit stemmat, joista yhden voisi väittää olevan silkkaa Jerry Cantrellia. En kuitenkaan väitä, joku roti sentään, prkl.
Kurkku on käheä, sormet hellänä, ranne kuin Kippari-Kallella, päässä liikkuu ei mitään, olo on onnellinen. Kaikki tehtävissäni ollut on tehty. Kuisma loihtikoon viimeiseksi silaukseksi mehuisat harmoniat ja Miitri laittakoon taajuutemme paikoilleen. Tehkää hyvin. Mie suuntaan päinvastaiseen suuntaan kuin Marski ja helvetin pitkälle. Mutta ihan sattumalta. Pidin asiasta tiedotustilaisuudenkin, mutta ketään ei tullut paikalle.
Kiitos seurasta foorumilaiset, palataan asiaan valmiiden miksausten merkeissä.
Mie oon osuuteni tehnyt. Väsymys on jälleen viikon päätteksi melko kova, mutta vaikka olo on fyysisesti heikko, on henkinen puoli kunnossa. Luotan Miitriin kuin vuoreen. Voin aivan hyvin lähteä vetämään täältä, Miitri saa miksata Imatralla ihan yksikseen, mie karistan nyt Etelä-Karjalan tomut jaloistani ja suuntaan pohjoiseen. Voikaa paksusti!
Ei ees oo naama kipeenä. Osaksi varmaan johtuu siitä, että neljän baaria ei tahtonut löytää Imatran torstai-illasta. Eli pari silleen fiksusti ja loput parikymmentä jäi tällä kertaa Onnelan lukittujen ovien taa.
Jätä kommentti