MOKOMA.COM

Roots bloody roots. Imatra on – kuten tunnettua – vähemmän tunnettu kaupunki. Kotikulmilla on silti aina kiva soitella. Mutta ilonaiheita oli Johnnyn ja Potan lisäksi muitakin, eli jihuu! Vihdoinkin kunnon heavy metal -meininkiä alusta loppuun. Kaikki rock-kukkoilun klisheet tuli nähtyä ja koettua. Huumeet eivät tosin liittyneet bändiin itseensä. Ennenkuin matka alkoi bongasimme Cosmos Tangon ukkojen kanssa yhden gamma&kalja -överitapauksen nuorisosoittoruokala Lepakon edessä. Koska Mika “Se Robert Plantin näköinen mies” Järvinen oli vaiheessa, oli meillä sitten – valitettavasti – aikaa katsella elvytysyrityksiä hieman tarkemminkin. Parempi vain keskittyä Kuningas Olueen, tuumasimme yhteen ääneen, ja perehdyimme vain ja ainoastaan alkoholijuomien maailmaan. Cosmos Tango soitti Imatralla viimeisen keikkansa, joten luvassa oli haikeat jäähyväiset… Hotellihuoneet näyttivät todellakin siltä, että siellä olisi ollut rauhallinen ja haikea meininki. Väärinpäin-leikki on kivaa, kokeilkaa itse! Mokomalla on vielä paljon opittavaa rock-meinigistä… Itse soittohan kulki taas hienosti. Tosin pieniä asennoitumisongelmia oli havaittavissa, kun bändi tuntee puolet yleisöstä etunimeltä… Jotenkin kaikenlainen turha hevipullistelu tuntuu aika kornilta. Niin, anteeksi että häiritsen mutta esine vai henkilö?

Vanhan Aids-juhlissa oli odotettua asiallisempaa. Catering toimi mainiosti ja lätkää tuli screeniltä. Jengiä oli ehkä parisen sataa, eli ei hirveästi paikan valtaisaan saliin. Meidän vuoro meluta oli heti, kun Ville Pusa sai akustisen settinsä päätökseen toisella lavalla. Kontrasti oli siis melkoinen, kun 5150 ja kaverit pääsivät ääneen. Lievähkö tympääntymisemme vastaaavanlaisiin hyväntekeväisyys/promo -keikkoihin kääntyi pikkaisen öveririehumiseksi, mutta meno näytti kelpaavan Kotiteollisuuden äijäin ja Raikon lisäksi muutamalle mullekin ihmiselle. Illan puheaihe oli kuitenkin Petsin tyttöjen öljytyt rintamukset. Kaikennäköistä.

Itse vappupäivän vietimme rinteessä. Saimme järjestäjiltä lasketteluvehkeet ja kukaan ei jäänyt hannaamaan. Kolme tuntia mäessä meni nopeasti. Kukaan ei loukannut itseään ja kaatumisiakin oli vähän, tosin Kuisma totesi menon jälkeen, että ” koskaan en oo aiemmiin kaatunut ja taas kaaduin”.

Vappupäivän keikka alkoi hyvin vaikkei ketään juuri mesoamisemme jaksanut innostaa. Kun olimme päässeet setissä neljänteen biisiin saakka tuli itseään ravintolapäälliköksi tituleerannut paskamaha vihollinen keskeyttämään keikkamme. Sisäänpääsy ravintolaan kulki soittoalueemme läpi ja porukka ei kuulemma uskaltanut tulla ravinteliin sisälle meluvallin läpi. Mikäs sen hienompi kunnianosoitus “hevibändille”. Die you hell!!!! Keikka keskeytyi tosin väärin valtuuksin ja meitä pyydeltiin myöhemmin soittamaan uudelleen, mutta kamat (ja äijät) oli jo nipussa.

Ilta meni samoissa merkeissä kun edellinenkin. Minä ja levy-yhtiömme edustaja Toni luovutimme huomattavasti muita aiemmin ja Toni teki kohtalokkaan virheen nukahtamalla ensimmäisenä. Lainarunpalimme Pätkä toteutti taiteellisia visioitaan tullessaan baarista ja käytti Tonin naamaa maalausalustana. Tämän päivän Picassot tekevät sen mustalla tussilla. Oli jotain puhetta kolmannesta sinkkulohkaisustakin aiemmin illalla, mutta katsotaan sitten kun Toni saa naamansa puhtaaksi. Lento takaisin meni hyvin, näimme Pirkka-Pekka Peteliusta vielä kolmannen kerran Helsinki-Vantaan lentokentällä ja joka kerta piti kysyä, että missähän mahtaa sijaita Laivanvarustajankatu. Ei pudonnut PP:lle omat juttunsa, suuret humoristit on vapaa-aikanansa näköjään suuria tosikkoja. Lopuksi vielä viikonlopun teemaa mukaillen: Imekää kynttilää!

Saimme suunnitella vappumme uudelleen, kun iloinen uutinen yllätyskeikasta Leville kiiri vaikkupesäkkeisiimme. Levillä oli vielä täysi talvi käynnissä ja niin pitikin olla, sillä kyseessä oli Pepsi Max Snow Touring.

Soitimme ravintola Hullu Poron oviaukon eteen rakennetussa Pepsi-teltassa ja succee oli mainio. Sisällä ravintelissa pystyi nauttimaan halutessaan kuolleesta (lue: mekaanisesta) musiikista, joten saimme soittaa niille jotka oikeasti halusivat meitä kuulla (olihan siellä Mambakin, mutta meneehän sekin kuolleesta musiikista). Ilta venyi jätkillä baarin puolella tappiin saakka, itse yritin säästää ääntäni viihtyisässä majapaikassamme, sillä saimme tietää keikan jälkeen soittavamme vielä seuraavanakin iltana. Saunominen oli järetöntä, varsinkin Hessu oli tästä Suomen kansallisaarteesta innoissaan.