MOKOMA.COM

Edessä kahden päivän matka helvettiin ja takaisin. Amatööritasolla kun keikkailu on yhtä juhlaa, johon ei kuulu terveellinen ruokavalio eikä pitkät yöunet hotellin sviitissä. Päinvastoin.

Turku oli ensimmäistä kertaa keikkakalenterissamme. Odotukset olivat viikkoa aiemmin asettuneet kohdalleen, kun Taskinen Turusta ennusti keikalle ilmaantuvan “ei yhtään ketään”. Paskaa puhui. TVO keikkapaikkana edustaa meille ehkä otollisinta lajia: pieni tila, jossa yleisö päällistelee samassa tasossa metrin päästä. Tällaisissa paikoissa leppoisa rupattelu yhdistyy hikeä säästelemättömään raivoamiseen.

Valmistauduimme illan spektaakkelia varten Hyrkäs Nuoremman luona “legendaarisen” Spede-elokuvan, Tup Akkalakon, parissa vanhentuen. Ei olisi pitänyt.

TVO:lle saapuessamme Sister Manik oli lavalla pistämässä parastaan siitäkin huolimatta, että Taskisen ennustus näytti käyvän toteen. Yleisön harvalukuisuus ei kuitenkaan missään määrin pystynyt latistamaan fiilistämme. Soitetaan sitten toisillemme, ajateltiin. Keikan alkaessa ei huonosta menosta ollut tietoakaan. Porukkaa valui sisään koko ajan, ja vanha klisee “mielummin kourallinen valioita kuin salillinen urpoja” toteutui mitä hienoimmalla tavalla. Soitto kulki hyvin viime aikojen trendin mukaisesti. Yleisökin oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Minä kiitän.

Alku ei luvannut hyvää. Kaikki mahdollinen, mikä nyt ylipäätään voi mennä pieleen ennen keikkaa, meni jotakuinkin pieleen. Muutamana esimerkkinä mainittakoon, väärien rumpujen roudaaminen Lappeenrannasta, PA-laitteiston hetkellinen toimimattomuus ja bassovahvistimen hyvin ajoitettu totaalinen laukeaminen. Nii joo, eikä Quugen kitarakaan ollut ihan kondiksessa. Otsasuonet pullistelivat vähän joka jampalla, mutta saatuamme tekniikan kuntoon oli pikaisen soundcheckin vuoro ja heräsi toivo, että ehkä myö vielä tänään jotain soitetaankin…Sitten “Marko Annala & Trio Aivomyrsky” vetäytyi Kallion sydämeen punomaan illan strategiaa eli ei tekemään yhtään mitään.

Itse keikkahan olikin sitten meidän mittapuun mukaan liki loistava. Pieni ja hikinen (lue: intiimi ja hyvä tunnelmainen) Factory oli hyvin kansoitettu ja äijillä oli soittofiilikset kohillaan. Maestro Annalakin intoutui valtaviin akrobaattisiin, maanvetovoimaa halveksuviin liikesarjoihin ja sitähän on aina mukava katsoa. Mitäs siinä sitten sen kummempaa, mesottiin ja kohkattiin kun viimosta päivää ja kun uurastus vielä palkittiin kahdella encorella, nii mikä jottei! Hikiset miehet lauteilta ja Helsingin yöhön, kuka mihinkin, vain Luoja tietää…

Kotiteollisuus, Viikate ja me lähes loppuunmyydyssä Nosturissa- spektaakkelin ainekset olivat ilmassa. Pieni huolenaihe oli aikainen kolmen bändin illasta johtuva aikainen soittoaika: tajuaisivatko ihmiset tulla ajoissa paikalle?

Edelleen edellisen illan Kerubin keikan jäljiltä puhaltelevan Hynysen trion ja porno-Viikatteen tsekattua äänensä oli meidän vuoro. Soundi loksahti kohdalleen ennätysajassa, ja ennätyshyvä lavasoundi väänti soittajan naaman irvistykseen, jota hymyksikin kutsutaan. Ei kun takahuoneeseen jännittämään.

Huoli soittoajasta oli turha. Keikan alkaessa saliin oli valunut varsin mukavasti ihmisiä. Soitimme itsemme hurmioon, ja liikehdinnästä sekä eturivin ilmeistä päätellen myös yleisö piti kuulemastaan. Settimme oli tilaisuuden luonteen takia lyhyehkö mutta kompakti. Kaikki kappaleet edustivat repertuaarimme “live-ystävällisintä” osastoa, mikä teki soitosta vaivatonta ja ehdottoman hauskaa.

Loppuilta jatkui rattoisasti Kotiteollisuuden ja Pub Cornerin merkeissä (Viikatteen keikka meni ohi takahuoneessa puhkuessa) ja päättyi aamun valjetessa Autopsyn Mental Funeralin tuudittaessa rauhaisaan uneen Arabiassa. Siinä välillä tapahtui jotain aktiivisesti unohdettua.

Ensi lauantaina piskuisessa Factoryssä olemme pääesiintyjä ja settiin onkin luvassa livenä ennen näkemättömiä ohjelmanumeroita, kuten riffikeisari Annalan paluu kitaranvarteen sekä mahdollisesti kipaleen verran uutta materiaalia. Ei voi jättää väliin.

Paluu liki-kotikentälle alkoi sekavasti, kun koko bändiä ei saatu millään samaan aikaan soundcheckiin. Tekosyitä poissaoloihin kuultiin aina mummon synttäreistä viiksien vahaamiseen asti. Niinpä niin lava- kuin livesoundinkin jäivät niin sanotusti herran haltuun.

Bändien alkaessa tunnelma tuon synkän ja pelottavan pikkukaupungin messuhallissa oli kuitenkin selvästi odotuksia parempi: ihmisiä oli saapunut paikalle satamäärin seuraamaan naapurikaupunki Lappeenrannan rokkareiden edesottamuksia – paikalla meidän lisäksi siis mm. M.T. Waiver sekä Kotiteollisuus.

Ihmiset seurasivat kiitettävällä intensiteetillä raivoamistamme, vaikka saundi oli tuossa äärimmäisen vaikeasti miksattavassa tilassa kuulemma poistanut korvista sekä vaikut että tärykalvot. Soittajalle keikalla oli selvästi henkilökohtainen sielunhoidollinen tilaus: raivo purkautui ja harmonia palasi runneltuun sieluun ja ruumiiseen. Kivaa oli. Imatrakin näytti I-Rok -tapahtumassa paremman puolensa. Näin lähellä kotia ja saunaa sitä toista puolta ei sitten jaksanutkaan lähteä baarista hakemaan.