30.5.2009 Weturitallit, Pieksämäki

Aamu Joensuussa alkoi urheilullisesti. Ponkaisimme Markon ja Kuisman kanssa paikalliseen Intersportiin, jonka myyjänä työskentelee Santun veli Ville. Hemmo uhosi illalla muutaman nautittuaan, että palvelu on kunnossa, mikäli pistäydymme liikkeessä. Ja niinhän se olikin. Matkaan tarttui helvetin hyvät juoksukengät, Markolle oikein huvittavat juoksu(sukka)housut, Kuismalle sählymailoja ja bussiin jalkapallo. Kiitos Ville!

Matkasimme FM2000:n hurjien kotikylään Pieksämäelle, mistä edellinen keikkamuisto ei ole kovin mairitteleva. Veturitalleilla oli kuitenkin taas tarkoitus rokata, onneksi järjestävä taho oli vaihtunut erittäin ammattitaitoisen oloiseen ryhmään.

Odotuksia ei kuitenkaan ollut oikeastaan minkään suhteen. Ihmisiä luultavasti olisi liikkeellä lakkiaisten takia, mutta kaipa heillä muitakin menomestoja olisi tarjolla.

Ruokailu oli järjestetty erinomaisessa ruokaravintola Savon (sauna)solmussa. Kiitämme 70-lukulaista arkkitehtuuria, online casino moitimme 80-lukulaista taustamusiikkia. Meille oli nimittäin varattu pöytä Dingon soundcheckin aikaan heti miksauspöydän vierestä.

Vaan hyvinhän sitä ryhmää tuli paikalle. Meininki oli kova jo FM2000:n keikalla, jota piti poikkeuksellisen asetelman takia uskaltautua hiukan seuraamaan. Saimme muniintuntuvan näytteen bändin paikallissuosiosta. Pieksämäkeläiset taisivat tietää, kuka on Kissa-Make. Hiton hyvä!

Omakin keikka sujui mallikkaasti liki puolen tuhannen ihmisen edessä. Osa porukasta ei tosin todennäköisesti tiennyt, että baarissa on myös yhtye tai kaksi. Mutta sama se, uusien sielujen valloituksen mahdollisuus motivoi entisestään.

Veto vei voimat ja ukot pienen mutkan kautta unille. FM:n Sebu sai houkuteltua Santun kuitenkin jatkoille. Pitkän aamuöisen kävelymatkan jälkeen seuruetta odotti perillä jaettavaksi kokonaista yksi keskiolut. Todettuaan kemut ”paskimmiksi jatkoiksi ikinä”, myös Santtu liittyi kuorsauskoplaan.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

29.5.2009 Kellari, Joensuu

Edessä oli pitkä siirtymä, eli Heilimon viihtyminen oli taattu: mitä pidempi bussimatka, sen tyytyväisempi Jarkko. Kuinka paljon mahtuu huononheittoa ja paskahousun peluuta kahdeksaan tuntiin? Liian vähän, jos Jarskilta kysytään.

Matka sujui siis rattoisasti, kuten yleensäkin. Ainakaan kahteen vuoteen ei ole tarvinnut videoita tms. viihdelaitteita avata reissuilla. Omien sketsien kesäuusinnoilla ja osallistavilla korttipeleillä on pärjäilty.

Keikkapaikkana oli Joensuun Kellari, jonka yläkerrassa kävin edellisen kerran vuonna 1992 katsomassa Beheritiä ja muutamia muita yhtyeitä. Nostalgiaa.

Alakerran klubi vaikutti varsin mainiolta tilalta rokin soittamiselle. FM2000 oli jälleen mukana, which was nice. Perusvalmistelujen jälkeen poistuimme kaupungille ensimmäistä kesäviikonloppua viettämään. Sellainen se ainakin säiden puolesta oli. Istuimme jokilaivan terassilla ja nautimme parit tunnelmat.

Saavuimme hyvissä ajoin keikkapaikalle, jonne kesäpäivän viettäjät olivat hiljalleen lipumassa. Loppuunmyyty ilta taisi lopulta olla, ja hyvä niin, koska myös keikka määräsi galaksia. Jossain vaiheessa settiä tosin lensi lasituoppi lavalle, kuten muutaman kerran aiemminkin. Vaarallisen sattumuksen takia otettiin aikalisä ja annettiin järkkärien hoitaa työnsä. Heippa vaan, persläpi. Loppushow kulki taas hienosti. Kiitos Joensuu!

Onnistuneen illan jälkeen käväisin vielä paikallisessa puhumassa paitamyyjän virkaa erinomaisesti hoitavan Vemmu ”Stay heavy!” Vehmaksen kanssa hieman bisneksiä. Vemmu on taltioinut reissuilla melkoisen määrän videomuotoista sketsiviihdettä, jonka varalle alkaa olla muutamakin juoni punottuna.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

2.5.2009 Tavastia, Helsinki

Tavastialla otettiin vastaan henkilökunnan mukaan yhtä vuoden vaikeimmin myytävistä päivistä: vappuhulinoiden jälkeistä lauantaita. Kävimme Hyrkälän kanssa tsekkaamassa ennakkomyynnin Helsinkiin saavuttuamme, ja kiitettävät puolen tuhatta lippua oli myyty. Huoli pois!

Ennen äänentarkistuksia jäi pari tuntia ylimääräistä aikaa, joka tärvättiin Hyrkkään taloyhtiön saunassa. Seuraavilta saunojilta oli kuulema lämmin vesi loppunut, pahoittelut siitä.

Lämppäreitä oli haalittu paikalle kaksi enemmän kuin laki sallii. Niin hyviä bändejä kuin FM2000 ja Nicole ovatkin, niin melkoinen tungos moisesta ukkolaumasta Tavastian bäkkärille syntyy. Mutta mikäs siinä, kahden keikan jälkeen lämppärit olivat erittäin paikallaan myös omaksi herätykseksi viikonlopun finaalia varten.

Soundcheck oli erikoinen, sillä Kuisma ei päässyt lainkaan paikalle. Vajaalla pakalla pelatessa lopputulos oli myös sen mukainen: vajaa.

Oman soittovuoromme koittaessa klubi oli täysi, joten astuimme lavalle intoa täynnä. Pientä huolta aiheutti edellisen illan vamma, jota olin lääkinnyt hirveällä satsilla ibuprofeiinia. Heilimon Perslarski antoi vielä viimeisen silauksen oivallisella yläselän ja niskan hieronnalla. Päätin myös olla iisisti tämän keikan.

Ja paskat. Adrenaliini vei mukanaan ensitahdeista, ja samalla unohtui niin iisisti ottaminen kuin kipukin. Koko rivimiehistön mielestä keikka oli paras ikinä Tavastialla. Aiemmin emme maalaispoikina ole aina olleet aivan kotonamme rock-häpytön joskus kankeassa ilmapiirissä, mutta nyt irtosi!

Harmi, että vähintään yhdellä viidestä jää aina jotain hampaankoloon. Tällä kertaa keulahahmolla oli suuria vaikeuksia lavasoundin kanssa munilleen menneen monitoritsekin takia. Meidän Marskista on kuitenkin kasvanut jo sen luokan ammattilainen, että luulin myös hänen keikkansa olleen mitä parhain. Ei kuulunut vitutus äänen sävyssä tai esiintymisessä, ja hyvä niin.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

1.5.2009 Woodoo, Imatra

Vapunpäivän siirtymä oli varsin kohtuullinen, joten ehdin käväistä vappubrunssilla (=siideri ja sämpylä) Kouvolan keskustan kävelykadulla Pitbullin pahamaineisen kitaristi John Keun johdolla..

Vappuhulluttelu jatkui kulttuurisessa kotikaupungissamme Lappeenrannassa, jossa palasimme teini-iän perinteiden pariin. Homma alkoi tietenkin Kauppatorilta, jossa hurjimmat nauttivat kolmet veyt. Torilta siirryimme linnoituksen valleille. Kieriminen rinnettä alas ei valitettavasti onnistunut, koska vapputuristit olivat valloittaneet picniceillään parhaimmat kierimisvallit.

Matka jatkui kymmenkunta kilometriä huoltoaseman pihalle, johon purkautui porukkamme lisäksi myös kolme vetyä (savukinkku, kaikki mausteet), jotka Santtu oli aiemmin työntänyt systeemiinsä. Yökkäystä todisti myös paikalle osunut äiti kahden lapsensa kanssa. “Lapset, älkää katsoko!”, totesi äiti peittäen samalla lasten silmät. “Katsokaa vaan, se on rock”n”rollia!”, opetti puolestaan Hyrkälä lapsukaisia.

Sittemmin konkurssiin mennyt Imatran Woodoo oli käynyt läpi melkoisen remontin sitten viime näkymän. Yläkerran uudenkarhea luksusasunto toimi bäkkärinä ja majoitustilanamme, joten puitteet olivat kunnossa. Mukavuudenhalustaan tunnettu Kuisma muistelee edelleen erityisellä lämmöllä lukaalin spa-osaston auringon valossa välkehtivää poreallasta. Mikäs siinä on hevihirviön loikoillessa kylmää karpalomehua siemaillen. Myös lavasoundi saatiin kiitettävään kuosiin, casino francais en ligne mutta Miitrillä riitti hiukan puuhaa tyhjän salin akustiikan kanssa.

Keikka pääsi alkamaan Sami Kapasen vapauttavan jatkoaikamaalin jälkeen. Samalla kellonlyömällä rokkikeikasta sai tarpeekseen Hyrkkään Harri-setä, joka oli tullut kuuntelemaan kelvottoman veljenpoikansa toimitusta.

Soitto kulki kivasti ja yleisökin lämpeni pikkuhiljaa. Soitimme lopulta kenties uramme pisimmän keikan: 19 biisiä. Marras lisättiin settiin yleisön huutelujen ansiosta, ja encore-setin jälkeen palasimme vielä esittämään erikoisversion Vihollisista: siis mie rummuissa, Marko ja Santtu kitaroissa, Hyge passossa ja Kuisma vappupillissä. Helkutin hauskaa, mutta hapottavaa.

Rajuhko mossausvamma yllätti meikäläisen jonkin biisin välissä. Korjasin kitaran hihnan asentoa, minkä seurauksen jokin napsahti yläselässä. Kipu oli melkoinen, mutta adrenaliinin voimalla hommasta kuitenkin selvittiin.

Ei muuta kuin penthousen kevyen after skin kautta peiton alle valmistautumaan isolle kirkolle lähtöön.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

30.4.2009 House of Rock, Kouvola

Vappuviikonloppu vietettiin ennakolta rajuissa mestoissa: aattona Kouvolassa ja vapunpäivänä Imatralla. Jos näistä mainettaan hurjemmista pitäjistä selvittäisiin isommitta kolhuitta, niin lauantaina olisi vielä luvassa Helsingin Tavastia-klubi.

Tätä kirjoittaessa keikoista on kulunut jo niin pitkä aika, että yksityiskohdat ovat (onneksi) vaipuneet unholaan. Sen muistan, että saavuimme Markon kanssa junalla Kouvolan rautatieasemalle (josta löytyy vanhan vitsin mukaan kaupungin paras meno). Suuntasimme asemalta House of Rockiin, jonka terassin olivat valloittaneet tuttuakin tutummat hahmot: Santtu jne. Omien hampuusien lisäksi paikalla oli Pitbull Terroristeja valeasuissaan, eli ilman pipoa. Pahan näköistä porukkaa.

Seuraavaksi oli ohjelmassa keikkareissuilla jo perinteeksi muodostunut Prova e divertiti con Roulette , Blackjack, Deuces Wild, Jack or Better, Triple Card Poker e tanti altri giochi tutti da scoprire. sound check, jonka jälkeen tapoimme yllättävästi – emme toisiamme – vaan aikaa.

Yleisöllä oli vappuaattona ilmeisesti parempaakin puuhaa, sillä aivan loppuun ei klubia tällä kertaa myyty. Porukkaa ja meininkiä oli kuitenkin riittävästi, jotta keikka jäi mieleen. Erityisesti täytyy mainita muistojen pikkuhousut, jotka lensivät lavalle. Tällä keikalla niitä tarjottiin jopa kaksi paria, joista ensimmäiset olivat mallia miesten bokserit. Niitä meillä on jo omasta takaa, joten kalsarit palautettiin omistajalleen. Lavalle mätkähti myös naisten pikkuhousut, joita kukaan meistä ei tunnusta käyttävänsä. Niinpä lahja otettiin vastaan ja ripustettiin Jyrkäsen rumpuihin. Siinä ne roikkuvat vielä tänäkin päivänä.

Kiitos Kouvola.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.