24.7.2009 Karmarock, Harjavalta

Maj Karman kollegoiden järjestämässä kyläjuhlassa meidän olisi pitänyt käydä jo aikoja sitten. Aikataulut, hinnat tai planeettojen asennot eivät vain ole kohdanneet suotuisalla tavalla ennen tätä kesää.

Aivan leppoisinta kuvaa sympaattinen festari ei kuitenkaan tänä vuonna antanut itsestään. Syy oli vain ja ainoastaan suomalaisen kesäsään, joka tarjoili katkeamatonta vesisadetta aamusta iltaan. Tämä ei onneksi taivuttanut harjavaltalaisia jäämään kotiin, vaan paikalle saapui liki 2000 ihmistä, mikä on oikein hyvä määrä. 30 kilometrin päässä soittaisi seuraavana päivänä myös muuan Metallica, joten kysyntää kesäviettäjien rahoille oli taas ihan tarpeeksi.

Keikkaa odoteltiin sateelta suojassa evästeltassa. Kuulumisia vaihdettiin pitkästä aikaa mm. Martikaisen Jarkon ja juontajan virkaa toimittaneen Palefacen kanssa. Mukavat oli turinat. Tsekkailimme myös mm. Murmanskin keikkaa, joka pörisi aivan viihdyttävästi. Festarivieraiden ilta oli kostea paitsi sään myös virvokkeiden osalta. Porukka oli järjestyshenkilökunnan havaintojen mukaan ennätyksellisen kännistä. Ilmeisesti kolea sää vaati lämmikettä vastaavassa määrin.

Lavalle päästiin nousemaan monilukuisen yleisön eteen. Meininki oli jälleen kerran erinomainen! Taisipa sadekin hiukan tauota keikkamme ajaksi.

Keikkojen väleissä on olemme viihtyneet ahkerasti treeneissä uusien biisien välissä. Olemmekin tänä kesänä joutuneet tekemään sellaisen johtopäätöksen, että harjoittelulla on myönteinen vaikutus soittosuoritukseen. Mystiche!

Setin jälkeen nautimme täysin siemauksin kyläjuhlan tunnelmasta mm. mikroskooppisen pienessä telttasaunassa saunomalla.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

10.7.2009 Simerock, Rovaniemi

Rovaniemen pistokeikalle ei voi lähteä bussilla. Liian hidasta ja kallista. Myöskään lentokone ei enää tule kysymykseen. Aivan liian kallista ja edellisen kokemuksen mukaan myös hidasta ja epämiellyttävää. Niinpä valitsimme kulkuneuvoksi junan, jossa on periaatteessa samat palvelut kuin rakkaassa keikkabussissammekin: baari, vessa, makuuosasto sekä pöydät Paskahousun pelaamista varten.

Hyppäsin yöjunaan Tampereelta, johon mennessä Helsingin osasto oli saanut itsensä jo pelikuntoon. Siis Paskahousu –pelikuntoon. Korttia lätkittiin aina pilkkuun saakka, ja taisipa olla pitkä poika Aalto tällä kertaa se paskaisin Paskahousu, peräti neljä kertaa putkeen! Paskahousun mukaan alkoholilla oli tosin osuutta asiaan.

Aamulla Simerockin porukat ottivat meidät huostaansa heti asemalta. Homma toimi paremmin kuin junan vessa, vaikka ei siinäkään suurempaa vikaa ollut. Meidän kuljetettiin luksusmökkiin Ounasvaaran rinteeseen, jonne Marko ryntäsi saman tien juoksentelemaan nostalgiapäissään. Me muut ryntäsimme kaupungille nauttimaan kylmät meksikolaiset oluet sekä lämpimät hampurilaisateriat.

Soittoaika oli hivenen epäkiitollinen alkuilta perjantaina, jolloin porukka ei yleensä ole vielä ns. juhlatuulella. Teimme lavalla hartiavoimin töitä, jotta svengi lähtisi jytäämään. Hommassa ei lainkaan ollut avuksi järjestysmiehet, jotka estivät pitin syntymisen alkuunsa. Myös astetta riehakkaampaan pogoiluun puututtiin tiukasti. Paska meininki, joka luultavasti johtui henkilökunnan puuttellisesta ohjeistuksesta. Myöhemmin samalla festarilla tanssahtelu oli kuulemma oli sallittu, hyvä niin.

Keikka siis kärsi hiukan yleisestä nihkeydestä, vaikka teknisesti ottaen missään ei mitään vikaa ollutkaan. No, toivottavasti saimme ihmiset lämpimiksi seuraavia artisteja varten.

Paluu etelään koittaisi jo samana iltana lähtevässä yöjunassa, joten kiirettä piti. Ehdimme kuitenkin käväisemään telttasaunan kuumuudessa, joka ei sittenkään ollut lähtöisin Anna Abreusta vaan neljästä puulämmitteisestä kiukaasta.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

3.7.2009 Ruisrock, Turku

Vuoden tauon jälkeen oli oikein mukavaa palata Ruissaloon rokkamaan. Sitä emme passipisteen härdelliä aiheuttaessa kuitenkaan tienneet, että keikasta tulisi aidosti ikimuistoinen.

Perjantai-päivänä oli tarjolla minkä tahansa hevifestarin unelmakattaus, ja meidät oli sijoitettu oivallisesti Stone ja Children of Bodomin väliin jättimäisen teltan lavalle. Ymmärsimme jo ennakolta, että tuommoiseen väliin ei auta lähteä löysäilemään. Edes rutiinisuoritus – jos sellaista ylipäänsä on – ei riittäisi mihinkään.

Samassa pytingissä on soitettu hienoja keikkoja Ilosaaressa aiempina vuosina, joten odotukset laitosta kohtaan olivat korkealla. Teltan kaiku on toisaalta hankala akustiikan kannalta, mutta toisaalta se taas pitää massan mölyn kasassa.

Stonen keikan aikana oli hyvä viritellä lavatekniikka huippukuntoon, kun eturivissä oli vain muutamia innokkaita huutelemassa. Terveisiä vaan vakiovieraille! Monitorisoundi oli täydellinen niin volyymin kuin sävyjenkin osalta. Niinpä oli helppo tehdä päätös, että tänään nautittaisiin hyvästä soundista ilman korvatulppia. Pienemmissä klubeissa tuo ei valitettavasti ole useinkaan mahdollista näillä äänenpaineilla ja melussa vietetyillä tunneilla.

Juuri ennen keikkaa haettiin lämpöjä taas kerran potkupallosta, johon osallistui myös muutama Amerikan ihme Neurosiksen porukasta.

Kymmenen minuuttia ennen h-hetkeä teltalta alkoi kuulua järjetön pauhu, jonka tunnistimme lopulta Mokoma-huudoiksi. Tuo tuntui epätodelliselta, kun muutamaa minuuttia ennen oli ollut vetämässä piuhaa lavalla ja halli oli käytännössä tyhjä.

Astelimme lavalle Sleepy Sleepersin soidessa. Pian säestystä antoi myös korvien sointi, kiitos yleisön huumavaan pauhun. Se siitä lavasoundin diggailusta. Juurikaan mistään ei saanut enää mitään selvää, mutta mitä tuosta. Mieluummin mie tuollaista yleisöä kuuntelen kuin jätkien soittoa.

Hurmoksessa mentiin setin alusta loppuun. Olo oli hämmentynyt, etuoikeutettu ja kiitollinen. Odotuksia vastaanotosta ei ollut, koska emmehän me edes ole julkaisseet levyä tänä vuonna. Sellainen illuusio kuitenkin välittyi, että emme me ihan yhden tekevä orkesteri ole ainakaan sille ryhmälle joka teltassa antoi kuulua itsestään. Teltta oli tukossa liepeitä myöten, joten teltan maksimikapasiteetti, 10000 ihmistä pui nyrkkejä ilmaan musiikkimme tahdissa. Näky oli epätodellinen. Lisäksi todistajien mukaan suuri osa porukasta ei 32 Red slotmachineitaliane.net si aggiunge alla sempre piu folta famiglia dei casino online che offrono un bonus senza deposito a tutti i nuovi clienti, grazie alla nuova offerta da 10€ gratis!Oltre infatti alla standard, e gia alquanto vantaggiosa offerta di benvenuto, che consiste un un bonus pari al 320% della somma depositata fino ad un massimo di 160€, 32 Red ha deciso di regalare 10€ di bonus a tutti i nuovi utenti registrati. edes mahtunut telttaan, vaan teltan ulkopuolellakin parveili runsaslukuinen joukko musiikkimme ystäviä. Ajatus on epätodellinen.

Keikan jälkeen taputtelimme toisiamme liikutuksen vallassa selkään. Tekniikan jätkät kertoivat, että Neurosiksen ukot olivat seuranneet keikkaa lavan viereltä. Poistuessaan he olivat ihmetelleet henkilökunnallemme, että ”Is this the best band in Finland?” Tuon häviävän pienen hetken olo oli oikeasti tuollainen. Kiitos Ruisrockin yleisön. Tämä ei unohdu.

Koska keikka oli viikonlopun ainoa, pääsi crewimme halukkaimmat nauttimaan Ruisrockin tunnelmasta koko viikonlopun ajan, päätähtäimenä tietenkin Faith No More, jonka keikka olikin aivan h*lvetin hyvä. Anekdoottina mainittakoon Kuisman seikkailu bäkkärin kaljateltassa. Mies oli innoissaan odottanut koko lauantaipäivän näkevänsä In Flamesin keikan, mutta siinä sitten Joutsarin Jannen kanssa kaljoitellessa ajantaju katosi ja sankarimme kyseli kelloa vasta In Flamesin keikan mentyä ohi. Markkasen Jouni herkistyi lohduttoman tarinan kuultuaan sen verran, että järjesti Kuismalle fanitapaamisen In Flames -basisti Peter Iversin kanssa Soundsin lavan sivuun. Siinä se ilta meni Maja Ivarssonin mikroshortseja ihmertellessä ja jääkiekosta puhuessa. Hauskaa oli että Peter muisti joskus ennen muinoin Provinssin bäkkärillä käymämme kiivaan jääkiekkohenkisen väittelyn, jonka tuolla kertaa Ruotsi voitti numeroin 6-5.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

27.6.2009 Riihimäki Rock, Riihimäki

Riihimäkirockiin lähdettiin intensiivisen treeniputken päätteeksi. Ukot olivat iskussa naputettuaan uusia biisejä pitkän kaavan mukaan. Riksussa odotti sympaattinen kyläjuhla, joka ajoittui sopivasti Tuskan kanssa päällekkäin. Hiukan mietitytti, että näinköhän tänne yhtään hevipäätä enää riittäisi.

Keikkaa odoteltiin lavan takana mm. kamoja huoltaen, mistä seurasi lopulta vitutusta ja rahanmenoa. Vaihdoin oman bäkkäritelttamme edustalla kitaroihini kieliä. Tarvitsin hommaan Leatherman-monitoimityökalua, jonka sainkin lainaan KK:lta. Saatuani homman valmiiksi kiikutin kitarat telineisiin ja unohdin työkalun itselleni tyypilliseen tapaan penkille.

Muutamaa tovia myöhemmin palasin hakemaan Leathermania, mutta perkele – se oli poissa! Kuinka se voi hävitä suljetulta artistialueelta oman bussimme vierestä? Kyselykierroksen perusteella kukaan ei ollut sitä löytänyt ja henkilökunnalle toimittanut, joten suurella todennäköisyydellä joku nilkki sai itselleen uuden lelun. Tuo lainauskerta maksoi toistasataa euroa sekä luottamuksen menetyksen lähimmäisiin.

Och samma på Svenska: Senare jag kom där och plocka Lädermennen, men jävla – den var bort! Hur kan det försvinna från omkringa artistenområden vid våra egen kejkabussen?

No, itse keikkahan oli mainio, vaikka Kaisaniemessä olikin kilpailevat kyläjuhlat. Yleisö oli runsaslukuinen ja äänekäs. Bändi oli ja on edelleen timanttisessa iskussa niin henkisesti, soitannollisesti kuin osin fyysisestikin, joten mikäs on kylillä rokatessa.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

18.6.2009 Himos Festival, Jämsä

Meillä oli tänä juhannuksena mahdollisuus viettää pyhät mökillä ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Vauhdit käytiin kuitenkin hakemassa Jämsän Himoksesta. Himos ei lähtökohtaisesti ole tuntunut ihan omalta festarilta artistikattauksen ja yleisbileluonteensa takia, mutta joka kerta on saanut yllättyä positiivisesti. Siis yleisön meiningistä. Puitteet, catering, tekniikka yms. ovat Himoksella aina olleet Suomen kovinta kärkeä, joten niiden asioiden toimivuus ei enää hämmästytä. Vaan mukavaa pullukan on silti astella notkuvien pitopöytien ääreen.

Keikka oli tällä kertaa varsin inhimmilliseen aikaan ennen puolta yötä, yleensä olemme esiintyneet aamuyön viimeisenä ohjelmanumerona. Ennen omaa keikkaa kävimme myös tsekkaamassa Eppu Normaalin, joka vielä oli suurista nimistä näkemättä. Hyvä keikka, vaikka eihän niiden biisit tahdo riittää kokonaisen setin rakentamiseen.

Vilkaisimme myös Haloo Helsinkiä, jonka toinen kitaristi muinoin 12-vuotiaana haukkui minut takinkääntäjäksi (liittyi jääkiekkojoukkueiden fanittamiseen) sekä taiteili Markosta lyijykynäteoksen, joka on nähtävissä 120 päivää –studiofotoissa. Missähän välissä siitäkin pojasta kasvoi aikuinen hamppi? Ja mitä meille on tapahtunut sillä välin? Äh, eteenpäin.

Oma keikka oli paras Himoksella tähän mennessä. Jengiä oli paikalla paljon, ja reaktioista päätelleen oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Myös tekniikan ammattilaiset selvisivät ajolähdöstä festarilavalle hienosti. KK on paha hanu monessa mielessä, mutta monitorimiksaajana se on varsinainen peto.

Loistavan keikan jälkeen olikin mukava vetäytyä viettämään sateista juhannusta kotiin neljän seinän sisään. Kaipa sitä olisi voinut keikkabussissakin istua.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.