Lähdimme Ilosaareen vasta lauantaiaamuna ja heti alkuun jo hieman harmitti se tosiseikka, että töminäbändit (ja varsinkin MKKK) jäi näkemättä. Kauaa ei kerennyt kuitenkaan voivottelemaan, sillä Kotiteollisuus aloitti jo varhain kahdelta. Olimme Tuomon kanssa mukana lavalla soittamassa ikäänkuin vierailevina “staroina” kitaraa. Veivattiin ManaManan Kuolla elävänä, sekä äijien oma Saattoväki-kappale. Lavamonitorointi oli niin perseestä, että soittamisen sijaan piti tyytyä miekkailemiseen. Illalla soitti vielä Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus (jota en saata olla joka välissä kehumatta), sekä tietysti CMX. Yövyimme perinteiseen festaritapaan kukin missä sattui ja kokoonnuimme aamulla nuutuneina soundcheckkiin. Keikka meni “ihan” hyvin. Tuuraava rumpalimme Pätkä soitti ilmeisesti viimeisen keikkansa tällä haavaa ja teki sen vanhoja heviperinteitä kunniottaen sukkahousuissa. Sukkikset olivat rikki haaroista ja ikäänkuin pakottivat Pätkän olla käyttämättä alushousuja. Saatiinhan sitä Mokomaan vihdoin ja viimein jotain millä kosiskella naisyleisönosaakin. Loppufestarit meni omasta keikasta toipumiseen, eikä oikein mikään jaksanut innostaa. Zen Cafeta Tuomon kanssa tosin diiggailtiin, mutta Henry Rollins bändeineen oli luvattoman huono. Kaikinpuolin Ilosaaresta jäi hyvä maku. Rokkimiehen kesä on nyt sit ohi.
26.6.1999 Raumanmeren Juhannus, Rauma
Raumalla odotti maineensa veroisen pitopalvelun lisäksi leppoisa, joskin hevarimakuun turhan sofistikoitunut juhannusjuhla meren rannalla. Otimme illasta hillitysti ilon irti CMX:ää kuunnellen, virvokkeita siemaillen ja keskittyen seuraavan päivän koitokseen. Asetelma juhannuspäivän keikkaa silmällä pitäen oli mielenkiintoinen: olimmehan esiintyjistä ainut alle 15000 levyä myynyt yhtye, eikä k-18 festariyleisökään tosiaan heavykansalta vaikuttanut. Astuimme lavalle YUP:n heitettyä järjettömän tiukan setin, mistä kiitos. Keikkamme aikana lavan eteen kerääntyi jälleen pieni, mutta sitäkin äännekkäämpi ryhmä rähinähenkisiä. Soitto sujui ja fiilis oli hyvä, vaikkakin mieleen hiipi ajatus, että oltiinkohan taas ihan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Alavireinen kitaraseinä ja paikoin vihaista Aku Ankkaa muistuttava laulu ei ehkä kuitenkaan ollut Rauman porukan juttu. Mutta hauskaahan siellä oli.
Jätä kommentti
25.6.1999 Midnight Party Planet, Kouvola
Ensimmäinen juhannushelvetin keikoista oli Kouvolassa aattoiltapäivänä “viinaa ja vittua” -tyyppisen bändiryppään keskellä. Keikkaa seurasi aktiivisesti muutama kymmentä innokasta eturivissä, joku sata välinpitämätöntä vähän kauempana anniskelualueella ja muutama tuhat vittuuntunutta krapulaista teltoissaan kaukana horisontissa. Lämpötila oli reippaat 30 ja bändikin lämpeni olemattomasta yleisöstä huolimatta. Soitimme valtaisalla lavalla ihan ok setin, jonka jälkeen suuntasimme välittömästi kohti Suomen parhaasta cateringista tunnettua Raumanmeren Juhannusta.
Jätä kommentti
7.6.1999 Peikkoluola (vai mikä v*ttu se nyt oli), Pudasjärvi
Eihän tässä hommassa ole mitään järkeä. Sen me tietysti tiedämme, mutta bändin ulkopuolisille tahoille oli vaikeuksia selittää, miksi lähteä viikon varoitusajalla kauas pohjoiseen Pudasjärvelle pistokeikalle. Mukaan lähti myös Fake -niminen orkesteri.
Bussimatka yhteen suuntaan vei puolisen vuorokautta. Perillä odotti Jyrkkäkosken leirintäalueen lava, disko sekä joukko kännistä nuorisoa, jota ei ensi silmäyksen perusteella murtomaametalli juurikaan kiinnostaisi. Olettamus osoittautui todeksi, kun keikan alkaessa saliin oli ilmaantunut vähän toistakymmentä ihmistä. Loput valitsivat eurodiskon. Elävän musiikin valinneet kansakuntamme valioyksilöt pitivät kuitenkin eläimellisellä menollaan huolta siitä, että hauskaa riitti myös soittajilla. Kiitos siitä.
Loppuilta sujui varsin vauhdikkaissa merkeissä hotellin ravintolassa Anska (tai jotain) &Blue Dream -orkesterin humpatessa tahtia. Hotellissa eräiltä lipesi homma vähän lapasesta, mutta ei siitä sen enempää tässä vaiheessa.
Paluumatka venähti pitkäksi bussin renkaan hajottua. Matka sujui kuitenkin rattoisti mm. korttipelin merkeissä. Pudotuspelien kautta lopullinen voitto ojennettiin vääryyksien ja epämääräisten sääntömuutoksien ansiosta miksaajallemme Virtaselle.
Kommentit
Tällä reissulla aloitettiin siis jo kortin lätkiminen. Santun tullessa vakiokasvoksi, ensin roudarin sittemmin basistin roolissaan, lätkiminen jatkui hullumpana. Sen koommin emme ole tainneet taittaa yhtään etappia bussilla ilman että paskahousua ei olisi pelattu. Mänttibussissahan ei ollut edes pöytiä, joten takapenkin keskipaikalla istuva joutui kannattelemaan polvillaan laulusalkkua pelipöytänä.
Jätä kommentti
22.5.1999 Se yks rafla, Imatra
Roots bloody roots. Imatra on – kuten tunnettua – vähemmän tunnettu kaupunki. Kotikulmilla on silti aina kiva soitella. Mutta ilonaiheita oli Johnnyn ja Potan lisäksi muitakin, eli jihuu! Vihdoinkin kunnon heavy metal -meininkiä alusta loppuun. Kaikki rock-kukkoilun klisheet tuli nähtyä ja koettua. Huumeet eivät tosin liittyneet bändiin itseensä. Ennenkuin matka alkoi bongasimme Cosmos Tangon ukkojen kanssa yhden gamma&kalja -överitapauksen nuorisosoittoruokala Lepakon edessä. Koska Mika “Se Robert Plantin näköinen mies” Järvinen oli vaiheessa, oli meillä sitten – valitettavasti – aikaa katsella elvytysyrityksiä hieman tarkemminkin. Parempi vain keskittyä Kuningas Olueen, tuumasimme yhteen ääneen, ja perehdyimme vain ja ainoastaan alkoholijuomien maailmaan. Cosmos Tango soitti Imatralla viimeisen keikkansa, joten luvassa oli haikeat jäähyväiset… Hotellihuoneet näyttivät todellakin siltä, että siellä olisi ollut rauhallinen ja haikea meininki. Väärinpäin-leikki on kivaa, kokeilkaa itse! Mokomalla on vielä paljon opittavaa rock-meinigistä… Itse soittohan kulki taas hienosti. Tosin pieniä asennoitumisongelmia oli havaittavissa, kun bändi tuntee puolet yleisöstä etunimeltä… Jotenkin kaikenlainen turha hevipullistelu tuntuu aika kornilta. Niin, anteeksi että häiritsen mutta esine vai henkilö?
Kommentit
Tämähän meni sikäli “ihan hyvin”, että Marko unohtui rytmisesti (ja muutenkin) hankalan Seesteen säkeistön tekstit. Tämän jälkeen kokematon orkesteri olikin sitten suossa. Jonkin aikaa taisimme biisiä soitella hölmön näköisinä ja siirtyä vähin äänin seuraavaan ralliin. Keikan jälkeen Gabi välitti meille eteenpäin Kauko Röyhkän menetelmän vastaavassa tilanteessa: “Paska biisi, otetaan seuraava”. En muista, onko tuota vielä tarvittu, mutta hyvä se on olla työkalupakissa.
Jätä kommentti