No myö mentiin kun kerta pyydettiin ja mikä ettei oltaisi menty koska ainahan sitä heviä on kiva vääntää ja siinä sitten kamat pystyyn iskettiin ja vähän äijäin kanssa speksailtiin ja myöhemmin illalla vähän pleksailtiin ja sehän se vasta kivaa hommaa onkin kun oikein vauhtiin pääsee niin meitähän ei pysäytä juuri mikään ja olihan siellä aika paljon kaikkia tuttuja ja muutama ihan kohtuullisen lupaavan kuuloinen orkesterikin joku ihme Impaled Nazarene ja sitten vielä olikohan se nyt annas kun mie vähän muistelen niin Kotiteollisuus nimeltään se oli kyllä tosi hauska juttu kun se laulaja se Hynyinen vai mikä se oli kun sano välispiikissä jotta “paska lehti, paskat bileet, paska bändi” se oli jotenkin niin vietävän vitsikkäästi laukaistua että oli siinä naurussa pitelemistä kyllä juu eikä siellä sitten vissiin mitään muuta tapahtunutkaan eli onnea 2-vuotiaalle uhmaikä lähestyy…
11.9.2003 Kickstart Festival, Jyväskylä
Siinä ei ehtinyt montaa viikkoa kissaa sanoa, kun kutsu kävi jälleen rokkihommiin. Poltetut kylät -kiertueemme alkoi kaupungista, josta on tullut Mokomalle hyvin läheinen. Jyväskyläläisillä on riittänyt sympatiaa ryhmämme edesottamuksia kohtaan uran ensiaskelista lähtien.
Lähes parinkymmenen keikan putkemme alkoi Kickstart -festivaalista ja Lutakosta, jossa esiinnyimme ensimmäistä kertaa pääesiintyjän roolissa. Jännitti hieman, vaivautuisivatko ihmiset torstai-iltana remellystämme seuraamaan.
Soundcheckin aikana tuntui, että tauon on täytynyt olla vuosia. Kammottavaa kompurointia. Ei muuta kuin Lutakon vintille treenaamaan.
Piipahdus saliin Wherevictimslien setin aikana häivytti huolen yleisönkadosta. Sen sijaan huomio kiinnittyi Petosalmen, Ursinin ja kumppaneiden tiukkaan settiin, josta ei taitoa eikä soitonriemua puuttunut. Soittivat At The Gatesiakin, perkele.
Settimme koostui hyvin pitkälti samoista kappaleista kuin kesän viimeiset vedot. Aikeet parin EP-biisin ottamisesta settiin hylättiin katastrofaalisen soundcheckin myötä. Charged-laina H.E.L.L. sen sijaan oli mukana kolmatta kertaa, ja toimi yhä paremmin. Soitto kulki muutenkin yllättävän hyvin ottaen huomioon alkuillan itkuiset tunnelmat.
Happi oli Lutakossa vähissä ja siten fysiikka koetuksella. Varsinaisen setin jälkeen rumputaiteilija Janne piti houkutella takaisin lavalle kesken oksennusharjoituksen. Hermohan sellaisesta menee, varsinkin kun bänditoverit kuittaavat raatajan pahan olon vittuilulla. Vinoilusta suivaantuneena Janne linkosi muovituopin kohti bänditovereitaan. Sihti ei kuitenkaan ollut kohdallaan, ja kohteeksi joutuikin joku yleisön edustajista. Ei vissiin ollut tarkoitus.
Jyväskylässä oli jälleen mukavaa. Kiitos osallistujille, pala(a)mme jälleen.
Jätä kommentti
16.8.2003. Pellavarock, Lammi
Ja katso, muutaman päivän mietiskely ja henkinen valmentautuminen mystisillä kukkuloilla guru Nasakin johdolla oli tehnyt tehtävänsä. Lammille saapui joukkio jonka otsalohkoista loisti valaistumisen hento kajo ja eteerinen hymy paljasti, että olimme käyneet paikassa josta vain lauluissa lauletaan ja kirjoissa kerrotaan. Rullasimme joogamattomme lavan sivuun ja jalat tuskin maata tavoittaen siirryimme lavalla.
Ja kah, koko rinne oli täynnä vastaanottavaista festarikansaa, jonka avustamana rokkasimme niin maan penteleesti. Tunnelma oli loistava, soitto kulki kiitettävästi, välillä meinasi jopa naurattaa. Kukot orrella kesäturnee sai näin ollen Pellavarokissa arvoisensa päätöksen. Kesä oli kiireinen, mutta palkitseva ja taisihan meillä olla toisinaan aika vietävän hauskaakin. Suuret Kiitokset keikoilla käyneille ja niistä diiggailleille, syksyllä nähdään taasen!
Kommentit
Olen saanut hienot tunnukset, joilla voin kommentoida tätä sisältöä ja ennen kuin voin aloittaa minkään muun kommentointia, on pakko kommentoida tätä keikkaa. Tämähän on itselleni se keikka, joka muutti Mokoman kohdallani joksikin muuksi kuin kuudeksi kirjaimeksi peräkkäin. Täysin puskista (kirjaimellisesti oikeastaan) ja yllättäen Pellavarokin lavalla oli jotain, joka sai pysähtymään kuuntelemaan ja katsomaan. Loppu onkin historiaa foorumeineen, tabulatuureineen päivineen 🙂 Ja hienoja muistoja, joita voi vaalia. Kokemuksia, joita en vaihtaisi toisiin. Kiitos näistä.
Kiitos Johanna vaan itsellesi FCMokoman pyörittämisestä. Ihan mahtavaa ja arvokasta duunia!
Jätä kommentti
13.8.2003. Cock’N’Troll / Nite Train, Lappeenranta
“Lähde Lappeenrantaan humppa siellä soi”. Kyseinen lausahdus kuvaa aika hyvin menoa elokuisena iltana Nite Trainissa. Mokoman thrash-humppa vahvistettuna Finntrollin ruotsinkielisellä millälieihme tonttuhumpalla. Äkkiseltään tuntuu aika perverssiltä yhdistelmältä, mutta väittäisin, että hienosti yhteen soppii jos ei nyt kuitenkaan ihan pussauskoppiin…
Mokoman suoritus ei kuulunut kesän parhaimpiin. Täysin kelvoton ei esitys varmaankaan ollut, mutta sellainen tietty hurmos ja ekstaasi jäi ainakin lavalla saavuttamatta. Jotain henkimaailmanjuttuja varmaankin ja niistähän myö ei mitään ymmärretä. Otamme välittömästi yhteyttä yhtyeemme intialaiseen henkiparantajaan ja sieluntulkkiin, sillä näin ei voi jatkua.
Finntroll oli hyvä. Mie ainakin tykkäsin. Pitänee tarkastaa toimivuus myös kotikuuntelussa jahka tässä ehtii. Pari tuntia unta kaaliin ja kohti Helsinkiä ‘oikeisiin töihin’. Perustele nyt sitten taas tämän homman järkevyyttä. Itselle ei tarvitse, muille joskus.
Kommentit
Tätä iltaa varten järjestävä taho painatti jopa t-paidan, jossa oli sekä Mokoman että Finntrollin logot. Enpä usko että itseni lisäksi noita kovin monen buduaarista löytyy?
Jätä kommentti
2.8.2003 Hukkarock, Tuuri
Jokusen tunnin saimme paahtavan kuumassa pakussa pakaroitamme hiostaa, ennen kuin Tuuriin saavuimme. Valtava hevosenkenkä ja keltainen Lamborghini kyläkaupan pihalla varmistivat sen, että olimme saapuneet oikeaan paikkaan. Vaatimattomat karjalaispojat ryhtyivät oitis päivittelemään, että eikö nyt yhtään pienempi kenkä olisi riittänyt ja pitääkö se tuollainenkin auto olla… Pullistelu on taitolaji, joka ei kaikilta suju. Pohojalaisilta se tämän perusteella näyttäisi sujuvan.
Saavuimme niin myöhään paikalle, että kaikki muut bändit paitsi 51koodia jäivät väliin. Koodien sujuvan radiogrungen (oliko paha?) jälkeen pitikin laittaa omat vermeet pystyyn ja ryhtyä valmistautumaan tulevaan koitokseen.
Kello 01:00 lävähti setti käyntiin Liiton Lopun alkuriffillä. Tätä seurasi reilut kymmenen viisua hevinjytkettä ja Takatalven avittamana astelimme lavalta ulos. Yleisö oli ilmeisen tyytyväinen kokemaansa, spielautomaten koska vielä takaisinkin meidät taputtivat. “No mikä ettei!”, totesimme kuin yhdestä suusta ja esitimme vielä pari kivaa laulelmaa, nimittäin Lupauksen ja Viholliset.
Sen verran oli puhti kaikilta poissa, että paljon makkaranpaistoa riehakkaammaksi ei meno sinä iltana yltynyt. Luulenpa kuitenkin, että siinä vaiheessa kun majoitustiloihimme valuimme oli Tuurissa ehditty jo aamulypsyt lypsää.
Aamupäivästä suuntasimme kyläkauppaan ja rahat tuhlattuamme alkoi ikuisuudelta tuntuva paluumatka, joka päättyi aikanaan.
Jätä kommentti