MOKOMA.COM

Viides mökkeilystä vapaa juhannus käynnistyi Sedun festareilta Rauman mereltä. Kyseisestä tapahtumasta ollaan yleisesti montaa mieltä, mutta soittajan on sinne aina ihan mukava mennä. Perillä odottaisi yltäkylläinen takahuonetarjoilu ja tällä kertaa myös käytännössä kaikki suomenkielisen hevin kollegat: Maj Karma, Stam1na, Kotiteollisuus, Viikate ja Tiktak. Suureksi harmiksemme Pamela Andersonin oli määrä saapua paikalle vasta perjantaina. Mutta hyvä näinkin.

Soittoaikamme oli juhannuksen keikkaryppäämme varhaisin, kuuden ja kahdeksan välillä alkuillassa. Ennen omaa settiämme kävimme ihailemassa Stam1nan ja tuuraavan rumpalin Malmbergin ensimmäisiä koko porukan treenejä Raumanmeren juhannuksen päälavalla tuhansien silmäparien edessä. Hyvin sujui.

Polkaisimme oman tynkäsettimme käyntiin kauniissa säässä. Ilta-aurinko porotti päin näköä ja ihmiset tuntuivat viihtyvän. Jossain vaiheessa yleisöön muodostui tosin aika hurjan näköinen amatööripitti, jossa mm. festarihatuin somistautuneet kesämiehet tönivät toisiaan hyvinkin väkivaltaisin ottein. Järjestysmiehet katsoivat parhaaksi rauhoitella toimintaa, mikä oli tällä kertaa varmasti ihan oikea ratkaisu. Loppukeikasta näytti jo siltä, että keltaliivisiä oli eturivin tuntumassa enemmän kuin festarikansaa.

Mikäs siinä. Keikasta jäi kohtalaisen hyvä jälkimaku, vaikka kolmen vartin setin aikana ei aivan hereille vielä pääsekään. Homma sujui mallikkaasti, mutta kenties korkein huippu jäi saavuttamatta. Kuisma tosin saavutti vuoden neljänteen keikkaan mennessä kitaranrikkomisennätyksensä. Turun Klubillahan Kuisma pudotti vahingossa Custom V:nsä lavalta sillä seurauksella, että kitara on perinpohjaista huoltoa vailla. Raumalla mies katkaisi meikäläiseltä perimästään Flying V:stä ensin yhden kielen ja tästä innostuneena loputkin. Satulasta lohkesi pala, ja huolto kutsuu myös tätä toista työkalua.

Koska seuraavana päivänä soittaisimme vasta puolen yön jälkeen, päätimme jäädä keikan jälkeen Raumalle tappamaan aikaa. Mikäs siellä viihtyessä, kun lavalle ja lavan taakse astelisi jonossa toinen toistaan parempia viihdeorkestereita sekä seuramiehiä.

Onneksi Provinssiin on pitkä matka. Menomatkalla suoritan ankaraa lääkintää, tällä kertaa kylmägeelin ja kipulääkkeiden avulla, sillä niska ja hartiat ovat kesän avauksesta aivan soseena. Pää roikkuu holtittoman voimattomana rinnuksilla, eikä tästä johtuen Texas Hold ’Emin pelaamisesta meinaa tulla mitään. Saavumme perille ajoissa, yhdentoista kantturoissa, sillä matkalla ei ole pysähdytty oikeastaan edes kuselle. Sitäpaitsi eniten aikaa tuntui menevän muutaman kilometrin säteellä festarialueelta, jossa paikalliset alkuasukkaat harrastivat kummallisia jonossa-ajorituaaleja. Niitä sitten pitää vähän odotella, kun eivät väistääkään osanneet.

Provinssin keikka jännittää. Näin vaativaa slottia ei ole montaa kertaa ollut. Että Stam1na pitäisi korvata. Ja yhdeltä aamuyöllä.. Meidän, vanhojen läskien! Ankaralla tsemppaamisella saamme kuitenkin miehet irti hengityskoneista ja keikka kulkeekin loistavasti. Lavasaundi on liki täydellinen ja kuuden tunnin huilaamisen jälkeen kroppa tuntuu taas olevan täynnä virtaa ja ukot heiluvat kuin ikihongat. Yleisöä on silmänkantamattomiin ja he ovat lauantai-illan viimeisestä bändistä silminnähden pähkinöinä. Saarilavalla on huikea tunnelma. Kiitos Kake, että teloit sormesi!

Jatkot ovat myös mitä mainioimmat. Myöhään kun aloittaa niin myöhään menee. Äijät pyörivät Lakeuden etuoven edessä vielä aamupala-aikaan. Paikalla olleet Lapkon Ville ja jotkut ruotsinsuomalaiset purjehtijat valjastetaan “huumorin” työvälineiksi. Siinä nilkkabuutsit lentää ja purjehtiminen saa uusia näkökulmia, kun kusipäistyneet maalaispojat louhivat huonoa sketsiä jatkumattomana virtana. Ville ja purjehdusporukka olivat tosin mukana erittäin hyvällä huumorilla, joten kiitos ja anteeksi. Hauskaa oli, luulisin niin.

Ai niin, pitihän se vielä kaiken Maljailun ohessa käydä kuulustelemassa Von Rullakko Brotherseja, kun nyt siinä bussissansa näyttivät aikaa viettävän. Ankaran huutamisen jälkeen Jonne ja Kie Von Rullakko murtuivat, mutta väittivät heillä on kyydissä vain YKSI kipeästi kaivattu kuljetusapuväline. Lupa-asiat olisivat kunnossa peräti yhdeksään rullakkoon, sillä Mattilan Timo (Erkin pikkuveli) oli kuulemma heille sellaiset myöntänyt. Mattilan luvat eivät kyllä useinkaan kestä lähempää tarkastelua, mutta luvista riippumatta asia jäi selvittämättä, sillä meiltä evättiin pääsy tavaratilaan tarkistamaan montako rullakkoa bussista todellisuudessa löytyy. Mikko Von Rullakko, Kaakkuri Von Rullakko ja Juha Kuoppala Von Rullakko säästyivät kuulustelulta, kun eivät sattuneet olemaan paikalla. Kaakkurin poissaolo saattoi myös pelastaa mänttien hengen.

Bussi lähtee kotia kohti puoli kahdeksan, joku on kuulemma ehtinyt käymään hotellihuoneessakin.

>Kesän ensimmäinen festari on edessä, ja löydämmekin Vantaan takamailta mukavanoloisen yleisötapahtuman. Olimme tosin kuulleet torstaina, että Vantaalta ei pääsekään “kotiin” “nukkumaan”, vaan meillä on samana iltana vielä toinen pesti Provinssirokissa Stam1nan jouduttua perumaan omansa. Tästä johtuen Vantaan vierailusta tulee todellinen pikavisiitti. Olemme paikalla noin kello 16.00. Annamme haastattelun turkkilaiselle toimittajalle, joka samalla osoittautuu orkesterimme suureksi faniksi. Lavalle nousemme 17.15. Keikka on ohi 18.15. Auto on pakattu ja cateringista löytyneet herkulliset bratwurstit ovat mahassa hetkeä myöhemmin. Matka kohti Seinäjokea alkaa.

Keikasta jää mieleen se, että niska muistutti jokaisella liikahduksella edellisen illan nestehukassa ja maitohapoilla runnotusta keikasta. Lisäksi ilman tulppia soittaminen tulppien kanssa kalibroidulla monitoroinniIla sai tasapainoaistin aivan solmuun. Hyvä tietää tässä vaiheessa uraa… Nujerra ihminen toimi hienosti!

Rakas päiväkirja, anteeksi etten ole kirjoittanut pitkään aikaan.

Edellisestä keikasta on kulunut liki päivälleen puoli vuotta. Treeneissä olemme kyllä luuhanneet, mutta onhan tämä taas uutta ja ihmeellistä. Jännittää vietävästi. En valitettavasti ehtinyt treenikselle Nosturiin roudaamaan, joten ajelen Turkuun tyylikkäästi InterCity-junalla.

Perille päästyäni saan kuulla Von Rullakko Brothers -legendan syntymisen. Antakaapas kun kerron, miksi näinkin hienosti kielen päällä rullaava nimi tuli lanseerattua. Aiemmin päivällä meijän pojat olivat saapuneet Nosturiin innostuspäissään valmiina siirtämään soittokamat näppärästi autoon, mutta treenitilojen käytäviltä oli puuttunut kaikki yhteiskäytössä olevat, roudaamiseen tarkoitetut rullakot. Tästä johtuen isot mutta veltot lihansyöjähipit joutuvat huhkimaan hieman enemmän kun normaalisti jääkaapista kaljaa hakiessaan. Ai niin, se kliimaksi. Sattumoisin uunituoreessa Teosto-lehdessä haastateltiin noita lahjakkaita Von Hertzen Brotherseja, ja artikkelin kuvituskuvassa näkyy heidän treenikämppänsä ikkunallisen miljöön lisäksi – aivan oikein – läjä rullakkoja! Tämä ei jää tähän, muotoutuu loppuyhteenveto asian suhteen.

Ja takaisin asiaan. Meidän on tarkoitus treenata Klubilla keikkasetti soundcheckissä ja miltei onnistummekin tässä. Miehemme kuitenkin hoitivat kesän aloitukseen sen verran pontevasti, että erään lemiläisen rumpalin johdolla olivat menneet ja juoneet koko kesäksi asetetun kaljakiintiön jo ensimmäisellä bussisiirtymällä! No mitäs me sitten juodaan, vissyä vai? Kaljarallista johtuen soundcheck-toimintaa ei voi sanoa liekehtiväksi. Lisäksi kävi ilmi, että sankarimme olivat myös kertoneet kaikki talven aikana käsikirjoitetut uunituoreet vitsit. Loppukesän keikkabussitoiminta on siis vähintään tylsää, todennäköisesti siis sekä tylsää että kiintiövapaata. Tönäisen ohimennen Custom Shop ESP:ni puolitoistametriseltä lavalta kaula edellä lattialle. Hyvä suoritus selväpäiseltä kaverilta. Siirrymme ujoina hotellin pahnoille keikkaa odottelemaan.

Klubille on saapunut liki täysi tuvallinen musiikkimme ystäviä, kauniista säästä ja Provinssirockista huolimatta. Olipa taas kiva nousta lauteille. Keikalla soitamme yhteensä 18 biisiä ja vitti että tuli hiki niin soittajalle kun yleisöllekin. Settiin mahtuu pari uutta biisiä, joiden testaamisessa oli toki melkoinen lisäjännitys. Hyvin tuntuivat Nujerra ihminen ja Entistä ehompi turkulaiseen psykofysiikkaan uppoavan.

Keikan jälkeen taputtelemme itseämme selkään, ja Tuomon kirotessa kitaran langattoman lähettimen toimintaa, takahuoneessa pyörähtää myös Big Brothelista suomalaisen kollektiivisen tajuntaan tunkeutunut Kaki Kakkamäki, jonka idoliksi meidän Janne välittömästi tunnustautuu.

Porukka heiluu Turun toreilla aamuun asti. Jonkun aikaa unenomaisessa horroksessa pyörittyämme heräämme hälytyskellojen pirinään: hotellissamme on palohälytys. Onneksi se loppuu juuri kun saimme hampaat pestyä ja hiukset kammattua. Jos esi-isämme olisivat toimineet samalla tavalla, meitä ei olisi. Ehkä toisaalta niin olisi parempi.