MOKOMA.COM

Kuvia: Ville Pouhula

Flunssa ei helpota. Jos tänään olisi normaali työpäivä, ottaisin sairaslomaa.

Jaamme jälleen nimmareita paikallisessa levykaupassa. Hommassa menee taas kerran puoli tuntia, ja kaikki halukkaat ovat saaneet muistokirjoituksen ties mihin. Päivän ohjelma jatkuu yhteisruokailulla, jonka jälkeen lähdemme koko crewin voimin katsomaan Kummeli-miesten Jackpot-elokuvaa. Itse elokuva ei juurikaan naurattanut, mutta sen sijaan Markoa ja Santtua kuulemma nauratti elokuvan jälkeen hotellin iltasaunassa. Vastapäisellä lauteella istuivat ketkäs muut kun Spude ja Pera, eli herrat Vihinen ja Silvennoinen. Olivat kuulemma keikalla Kuopiossa. Omituista, niin mekin.

Omalta osaltani tämän session neljäs ja viimeinen keikka kulkee parhaiten. Täysi tuvallinen yleisöä on mukana koko 15 biisin setin ajan, ja kaiken lisäksi soitan omasta mielestäni hyvin. Ajoittain Henkan lavan intiimiys käy koville, sillä eturivissä bailaavat fänit ovat matalan lavan takia käytännössä tappituntumassa. Välttelen katsekontaktia, keskityn soittamiseen ja tukan vatkaamisen ja mietin onko tämä aikuisen miehen hommaa laisinkaan. Taitaa se olla, tai sitten minä en ole vielä ihan täysin aikuinen. Mene ja tiedä, kivaa on joka tapauksessa. Keikan jälkeen hotellin pehmeät lakanat palkitsevat soittajan lämpimällä syleilyllään.

Aamulla porukka hajaantuu, osa hyppää junaan, osa Road Dogin bussiin. Paluumatka menee – yllätys yllätys – nukkuessa. Onpa turvallisen asiallista toimintaa. Missä on rock and roll ja sen vaarallisuus, kysyn itseltäni. Elimistöni vastaa “kiitos”.

Bussi lähtee liikkeelle kello 10, ja on todella lähellä että Aallon Kuisma ei lähde. Aamulla olo on aivan uskomattoman huono. Ei se flunssa tainnutkaan lähteä eilisillan kossuvissyillä mihinkään. Päinvastoin, sehän meni mahaan. Pieni välietappi kerrallaan saan laukun pakattua ja itseni bussiin.

Matka Kuopioon menee nukkuessa sen minkä flunssakolotukselta ja pahoinvoinnilta pystyy. Nukkumista ei helpota myöskään se, että muu porukka tulkitsee bussissa menneiden vuosien hittejä Sing Star -pelin vauhdittamana. Yllättävän epämusikaalista porukkaa tähänkin ryhmään mahtuu, ottaen huomioon, että bändi on kuitenkin Suomen listaykkönen. Matkan varrella kirjoitamme nimmareita Iisalmessa, ABC -ihmishuoltoparatiisin kassajonossa. Hetken aikaa tunnen olevani rocktähti.

Kuopiossa tutustun taas hotellin nukkumaominaisuuksiin. Paha olo ei helpota vaikka ilta on jo pitkällä. Omituista. Hotellin iltasauna tulee taas tarpeeseen, ja se piristääkin oloa sen verran että usko keikan onnistumiseen palaa.

Henkka on täynnä, ja keikka voi alkaa. Flunssa tuntuu vaivaavan yhtä sun toista soittajapoikaa, mutta ei se kyllä lavalla näy. Itken silmät päästäni -kappaleen viimeisestä kertsistä on muodostumassa melkoinen yhteislauluhetki. Kylmät väreet seikkailevat soittajan persiissä, kun yleisö tulkitsee Markon herkkää tekstiä tippa linssissä. Lisäksi ihmettelen yleisöjakaumaa. Eturivissä tuntuu olevan pelkkiä akkoja, mikäs juttu tämä nyt on? Missä ovat hikiset äijät? Miksi tilalla on hikisiä naisia? No samapa tuo, eikun ropeli pyörimään.

Keikka kulkee hienosti, ja pienen nimmari-, valokuvaus-, ja rupattelusession jälkeen lähden kirkuvia tyttöjä karkuun hotelliin. Hyvin nukuttaa.

Toinen päivä valkenee aurinkoisena. Tuplakeikoissa on se hieno puoli, että toisena päivänä tarvitsee olla skarppina vain illan keikan verran, muuten voi vaan löysäillä hyvällä omallatunnolla. Otamme “vapaapäivän” loman kannalta ja lähdemme Tuomon kanssa hieman seikkailemaan. Päädymme musiikkiliikkeen kautta paikalliseen kreikkalaiseen ravintolaan. Syömme lounaaksi tsatsikit ja vartaat, sekä lotraamme pullollisen punaviiniä. Tämän jälkeen menemme takaisin hotellille nukkumaan. Voisihan sitä ammattinsa huonomminkin valita.

Paikallisessa levykaupassa on nimmarisessio. Hoidamme sen alta pois, ja kirjoittelemme puolen tunnin ajan nimiämme levynkansiin, julisteisiin ja ties mihin. Taisipa yksi kitarakin tulla signeerattua.

Illan keikka kulkee paremmin kuin eilen. Flunssa ei tunnu päivän lääkityksen jälkeen vaivaavan ja soitto kulkee. Täysi tuvallinen porukkaa bailaa, ja taisipa joku murtaa pitissä jalkapöydästään luun. Hurjaa toimintaa. Tupla-encoreiden aikana homma menee free jazziksi, kun emme pääse kartalle Jannen Houkka-kappaleeseen inspiroimasta ad-hoc -sovituksesta. Kapulat lentävät mielenosoituksellisesti nurkkaan ja Mene ja tiedä kulkeekin jo tutulla tavalla.

Keikan jälkeen fiilis on katossa. Nostelemme hikisinä maljoja, kiittelemme toisiamme. Kyllähän siinä muutama roudausjuoma tulee juotua, vaikka poppari ei tätä nykyä enää roudaakkaan. Ajattelen aamuyöllä että seuraavan drinkin tilaaminen ei ehkä kannattaisi, mutta samalla totean että se on vasta huomisen ongelma.

Pitkä matka alkaa keskiviikkoaamuna kello 6.00. Palelen äkäisessä flunssassa treffipaikalla Helsingin rautatieaseman torilla, yöpakkanen ja viima käy luihin. Vituttaa. Odottelen hetken aikaa Helsingin osastoa saapuvaksi. Kohta Road Dogin lämmin bussi ajaa paikalle, ja pääsen peiton alle uikuttamaan. Tämä ei näytä hyvältä, ajattelen puoliääneen. Jyväskylässä pysähdytään poimimaan tamperelaiset kyytiin, ja samalla piipahdan apteekissa ostamassa troppeja. Kaikki itselääkitysmahdollisuudet täysille. Toivon että olo helpottaisi illaksi.

Reissun miehitys on tavallisuudesta poikkeava, sillä Miitri ei pääse porukoihin Stam1nan studiokiireiden takia. Tästä johtuen Tero hoitaa etupään ja toinen pitkän linjan ääniammattilainen Antti “Oksu” Vuorela tulee hoitamaan lavamiksauksen ja backlinen. Matka menee nukkuessa, ja perille päästyä menen hotelliin jatkamaan nukkumista.

Hotellihuoneessa on sauna, ja testaan sen elvyttävää vaikutusta kirpaisulöylyillä ja höyryhengittämällä. Ei se olo ainakaan huonommaksi muuttunut.

Oululaisia on “nelivitosessa” paikalla täyden tuvan verran, ja keskiviikosta huolimatta porukka liekehtii. Oma keikkani käynnistyy Finrexinin sun muiden voimin vasta setin puolessa välissä, mutta käynnistyy kuitenkin. Soittaminen on kivaa vaikka räkä lentääkin. Taustalaulu toimii yllättävän hyvin, vaikka puheääntä ei voi kuvata sanalla ’heleä’.

Keikan jälkeen poistun kiireesti hotelliin nukkumaan nuhaa pois.