MOKOMA.COM

Meidän porukan juhannus on noudatellut samaa toimivaksi havaittua kaavaa jo kuusi vuotta: Pakkaamme bussiin soittimia, eväitä sekä nipun melko mukavia kavereita ja köröttelemme kolmeksi päiväksi maakuntiin rokkaamaan. Tässä ammatissa on se hyvä puoli, että mökkeilylle tai kokonpoltolle ei tarvitse katsoa ajankohtaa kalenterista. Siihen hommaan voi ryhtyä vaikka juhannuksen jälkeisenä maanantaina. Tai tammikuussa.

Toki läheisten kanssa juhannuksen viettokin olisi luultavasti ihan hyvä juttu, mutta sen missaamisen on useimmiten tehnyt pykälää helpommaksi juhannusfestarien järjestäjät, jotka ovat pitäneet myös artistista hyvää huolta. Tästä erinomainen esimerkki on Himos festival, josta juhannusputki oli alkava ja jonka takahuonealueella odotti iloinen jälleennäkeminen muutamien tuttujen artistien, jalkapalloa tuuttaavan television sekä ennen kaikkea herkuista notkuvien pitopöytien kanssa.

Soittoaikamme oli aiempien Himos-vuosiemme tapaan päälavan viimeinen, eli “työt” alkaisivat varsinaisesti vasta aamukahden kieppeissä. Sitä ennen oli aikaa syödä itsensä tärviölle, käydä tsekkaamassa muutama biisi YUP:ta ja mölytä EM-jalkapallon tahtiin.

Fiilis oli mainio. Ukot olivat iskussa. Kitinää ei kuulunut myöhäisestä soittoajasta huolimatta lainkaan, vaan odottelu sujui iloisesti kikatellen.

Lopulta kutsu kävi tositoimiin. Himoksen lavalla on aina ollut jotenkin hyvä “fengshui”. On vaikea sanoa mistä kaikesta moinen koostuu, mutta ainakin siitä, että olo on festarille tervetullut; siitä, että lavalla on tilaa kirmata kirkkaissa, mutta tyylikkäissä valoissa ja tietenkin ennen kaikkea siitä, että paikalle on vuosi vuoden jälkeen kerääntynyt laajempi ja äänekkäämpi joukko juhannuskansaa touhottamistamme komppamaan.

Pieniä teknisiä ongelmia ilmeni keikan edetessä: langattoman vastaanottimeni gainit olivat aluksi miten sattuu, Kuisman langaton lähetin rutisti jne. Millään tällä ei ollut kuitenkaan merkitystä, kun ukot rokkasivat kuin nuoret uroot jälleen. Soittohaluja olisi ollut vaikka kuinka, mutta tunti tuli täyteen, mölylupa and. Mutta vielähän tässä olisi kesää ja myös juhannusta jäljellä.

Poistuimme kiitollisina lavalta erinomaisesti varusteltuun bäkkärimökkiimme, jossa odotti kuumaksi lämmennyt sauna ja kylmäksi jäähtynyt olut (Markolle limu). Tovin toistemme hikisiä selkiä läpsittyä korkkasimme pullon kuohuvaa mm. allekirjoittaneen synttäreiden kunniaksi, jotka olivat vuorokauden vaihtuessa käynnistyneet.

Hotellilla Teräsbetonin miehet ratsastivat meitä vastaan sotahuutoja ilmaan kajautellen. Tarkemmin tilannetta arvioituamme totesimme kyseessä olevan kuitenkin vain kutsu muutamalle yömyssylle. Toiset vastasivat näiden harvinaisen rumien seireenien kutsuun myöntävästi, toiset minä mukaan lukien vetäytyivät hotellihuoneeseen unta tavoittelemaan ja naapurihuoneen festarivieraiden jatkojen syvällisiä ja kohtuuäänekkäitä keskusteluja kuuntelemaan.

Muutaman tunnin kuluttua jatkot edelleen jatkuivat, mutta uni katkesi. Hyvä näin, sillä nythän jäi aikaa etsiä Jämsästä urheiluliike ja jo viikonlopun verran kaivattu jalkapallo keikkabussiin. Ja sehän löytyi.

Kunnia kesän virallisesta avauksesta kuuluu pitkien perinteidensä ansiosta Seinäjoen Provinssirockille. Meillä oli jälleen ilo tulla kutsutuksi mukaan, ja vieläpä festarin 30-vuotissynttäreille. Onnea vaan!

Tällä kertaa saavuimme paikalle vuorokautta ennen varsinaista keikkaa, sillä olimme päättäneet jakaa itsellemme kultalevyt Kuoleman laulukunnaista leirintäalueella. Pitkälti saman tempun teki Kotiteollisuus jo joskus muinoin, mutta me rakensimme tilaisuuden itsellemme hiukan haasteellisemmaksi lupautumalla esiintymään täysin akustisesti.

Bussimatka Tampereelta Seinäjoelle sujui tiiviisti neljän biisin akustista settiä treenatessa. Osa sovituksista oli syntynyt jo mm. Luihin ja ytimiin –albumin äänityksissä Hollolan Petrax-studiolla, jossa tapoimme iltaisin aikaa akustisia raapimalla. Akustinen versiointi on itse asiassa osa jo vuosia kestänyttä Playa del Ingles-suunnitelmaa: Olen Santun kanssa haaveillut sellaisesta järjestelystä, että duomme viettäisi talvet Espanjan turistikohteessa mojitoja litkien sekä akkareita rämpyttäen ja kesät rokkaamalla kotimaassa. Ensimmäinen talvinen live-levymme olisi nimeltään ”Speak Ingles or Die”.

Yhtä kaikki, nyt sovitukset joutuivat tositestiin. Niin valmiiksi kuviot oli mietitty, että parin tunnin bussitreenillä saimme mielestämme varsin toimivan setin aikaiseksi. Mukaan mahtuivat Kurjen laulu, Haudan takaa, Kuu saa valtansa auringolta sekä Mene ja tiedä.

Saavuimme Provinssirockiin muutama minuutti ennen h-hetkeä. Pieni pettymys odotti MySpacen organisoimalla alueella, jossa meidän oli tarkoitus esiintyä. Leirintäalueelle pääsivät ainoastaan siellä majaansa pitävät ihmiset. Niinpä melkoinen määrä ihmisiä missasi tämän erikoislaatuisen tilaisuuden.

Emme antaneet moisen kuitenkaan häiritä, vaan vedimme setin läpi mielestämme aivan kunnialla.

”Keikan” jälkeen Hyge otti onnettaren roolin ja jakoi meille kultalevyt, joita juhlistettiin mm. parin tunnin päiväunilla bussissa sekä seuraamalla muutamia timanttisia live-esityksiä.

Sunnuntai valkeni ja valmistautuminen reissun varsinaiseen koitokseen alkoi mm. parin tunnin päiväunilla bussissa. Vaihteeksi.

Soittoaikamme oli varsin asiallinen. Soitimme suosikkipaikassamme Saarilavalla juuri ennen päälavan pääesiintyjää Foo Fightersiä. Porukkaa oli paikalla setin alkuvaiheessa pilvin pimein, joskin osa lipesi setin lopulla varailemaan paikkoja pääesiintyjän keikalle.

Soitimme omasta mielestämme jälleen onnistuneen keikan. Mäntistön henkinen ja fyysinen kunto tuntuu tällä hetkellä olevan niin kovaa luokkaa, että pienet vastoinkäymiset tai kultalevyjuhlat eivät menoa hidasta. Soittoaikaa oli varattu peräti 75 minuuttia, joten vetäisimme peräti kahdet encoret. Niinpä Takatalvi ja Seitsemän sinetin takana pääsivät myös settiin.

Rankka viikonloppu kuitenkin alkoi tuntua takahuoneessa keikan jälkeen. Foo Fightersia oli tarkoitus rientää katsomaan välittömästi, mutta eihän sieltä mihinkään päässyt ainakaan puoleen tuntiin. Lopulta kuitenkin jaksoimme hakeutua tsekkaamaan Grohlia ja kumppaneita, jotka osoittautuivat erinomaiseksi liveryhmäksi. Oikein hyvät kemut nämäkin.