Kontiaisen Vesku on mukava sälli ja Veskulla on Juvalla mukavat fetsarit. Äärimmäisen loogista siis, että musabisneksen mukavimmat sällit päätyivät kyseisille kinkereille vähän rokkailemaan. Niin, ja myös Mokoma oli pyydetty mukaan. Pikkaisenhan tuo taisi perillä vettä tihutella, mutta jossain rakosessa ehdimme kuitenkin tämän kesän lempiharrastuksemme eli jalkapallon kimppuun, Markon joutuessa kentän sivuun antamaan lausuntoja paikallislehteen. Markoa harmitti kuulema vietävästi kun hän ehtinyt osallistua meidän muiden taiturimaiseen palloilotteluun. Varsinkin Santun maiharikärkkäri on varsin uljasta seurattavaa. Ja lehteenhän piti sitten poseerata niin ankarasti, että Kuisma onnistui jopa kadottamaan silmälasinsa kohtalokkaan naamanvääntelyn lomassa. On se hurjaa puuhaa.
Lovexin jätkät alta pois ja skulaamaan. Pientä teknistä ongelmaa alkoi siunaantua heti alkuminuuteilla, eikä tilanne tuntunut juurikaan helpottuvan. Jossain vaiheessa kitaraosastolla oli sen verran hiljaista, että päätimme vetäistä basso-rumpu-laulu yhdistelmällä Deee Liten ansiokkaan Groove is in the Heart –kappaleen. Oikein mainio viisu, tulkinnastamme voi lienee olla ainakin kahta mieltä. Mene ja tiedä vetäistiin pääosin yhden kitaran voimin, ja muutenkin lavatoiminta alkoi hetkittäin muistuttaa enemmänkin kesäteatteriparodiaan rock-bändistä kuin oikeaa bändiä. Mutta tutulla huumorhuumor –sloganilla hommasta selvittiin ja jälkeenpäin ei edes v*tuttanut. Olisi varmaan v*tuttanut jos olisimme ottaneet tilanteen liian vakavasti, kuten oikeat muusikot olisivat varmaan tehneet, heh. Mutta sellaista se välillä on, ja siinähän se on myös rock’n rollin viehätys.
Keikan jälkeen oli mukava astella lähellä sijaitsevaan hotellihuoneeseen, puhdistautua ja lähteä etsimään parhaita bileitä. Pienen hakemisen jälkeen paljastui, että meidän tekniikan jätkät eli Rollo, Korkea-ahon ukko, ”Jarmo”, KK (took my baby away) ja Lettuslation olivat sulkeutuneet bussiin imemään bäkkärieliksiirejämme. Myrsky ja mylväys, bussiinhan se oli artistienkin ängettävä! Tekniset ystävämme tekivät parhaansa jatkaakseen hauskanpitoa, mutta samalla saatoin lukea pettymyksen heidän punakoilta kasvoiltaan. Olimme keskeyttäneet jotain kaunista.
Tunnelma oli pilalla, joten yhtä hyvin saattoi siirtyä ravintolatiloihin sopertelemaan ja kohta olikin aika itkeä itsenä uneen.
Jätä kommentti