1. Akustinen kitara (uudet maailmat)
2. Ilves (eläimet)
3. Näsijrvi (järvet)
4. Pakkanen casino bonus (sää)
5. Jope Ruonansuun kuulutus -sketsit (huumori)
Top-5 / Marko
Treeniblogi 2008-09
Ehtoota.
Tai yöhän nyt jo on, kuten huomannette. Olen nyt viettänyt mökillä aikaa kuusi päivää ja mukavaa on ollut. On tullut raavittua kolmea uutta kappaletta akustisella. Kappaleet ovat melko surumielisiä ja jotenkin alastomia, mutta kunhan pojat saavat teokset sovitettavikseen, niin eiköhän nuo vielä lihaa luidensa päälle saa. Tunnelma on hyvä, ei huoleta enää niinkään levyn syntyminen, kuin ennemminkin se millainen levy syntyy. Täällä metsän keskellä tulee ladattua hyvinkin haikeaa tunnelmaa kappaleisiin, eikä oiken bailurässiä synny, mutta toisaalta kun tunnen itseni säveltäjänä jo aika hyvin, niin tiedän keskittyväni yhteen tunteeseen aina niin kauan kunnes olen lypsänyt sen tyhjäksi. Ja sitten koittaa toinen vaihe. Eli hyvin on aikaa vielä bailaamisellekin.
Makailen paraikaa parvella ja kuuntelen kun ulkona pakkasen kiristyminen paukuttaa järven jäätä. Olin vielä pari tuntia sitten menossa ulos jäälle ihailemaan kirkasta tähtitaivasta kun järvi pamautti uskomattoman kovan paukauksen varoitukseksi. “Varo heikkoa jäätä!” Tyydyin ihailemaan tähdet laiturilta. Linnunratakin erottui heikosti. Ei erotu kotiparvekkeelta kuin Otava.
Lauantaina tänne tullessani ihmettelin hangella jälkiä, jotka eivät olleet minkään tutun metsäneläimen jättämiä. Minulla oli epäilykseni jäljistä, mutta en tohtinut uskoa itseäni, ennen kuin lenkillä törmäsin paikalliseen alkuasukkaaseen, joka vahvisti epäilykseni todeksi. Mökkimaastossa majailee ilveksiä. Oli paikallinen metsästysseura rajoittanut kantaa yhdellä yksilöllä, mutta neljä jäi tiettävästi jäljelle. Yksi on kierrellyt tuossa ihan viidenkymmenen metrin päässä mökistä. Tuon uljaan olennon kun näkisi livenä, niin olisihan se unohtumatonta. Viime kesänä Korkeasaaressa mokoma kissaeläin ei suostunut edes näyttäytymään, toisin kuin eksoottiset serkkunsa lumileopardit sun muut, jotka ottivat yleisön huomiosta kaiken irti.
Koti-ikävä alkaa olla jo aika mahdoton. Syö hieman terävintä työskentelyintoakin. Luulenpa, että lähden viikonlopuksi Tampereelle ja palaan alkuviikosta taas tänne. Nyt päätä tyynyyn ja kuuluillaan taas ensi viikolla!
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
Kysyttyä
kuulkaapas, onko teillä aikomusta tulla vaasaan päin keikalle tässä lähiaikoina? tai edes joskus? teitä kaivattaisiin
Asia ei ole meistä kiinni, mutta eipä tainnut Vaasa olla kevään keikkojen joukossa.
filosofisioiko marko paljon vapaa-ajalla?
Joo, nimenomaan arjen filosofointikiireisiin Marko treeniblogissa viittaa.
Missä on uudet paidat tahi helvetin hienot hiha/selkämerkit?
Pilkkeenä suunnittelijan silmäkulmassa.
Slayerin paras levy?
Reign in Blood.
Uusi vuosi ja uudet kujeet…
Sehän nähdään.
On varmaan ihan selvää että Sakaran nykyisellä mies- ja bändivahvuudella ei millekään yhteisrundille lähetä, mutta mites ois samanlainen kolmen bändin rymistely Sakara Tourin tapaan? Ois maukasta nähdä esimerkiks Mokoma, Diablo ja Black Bile samana iltana.
Sakara vastaa: Bändeillä on vientiä omastakin takaa sen verran taajaan, että ihan mutkatonta ei tuommoisen järjestäminen ole. Mut kassellaan.
muistakaa ettei teidän tarvitse suunnitella sitä tulevaa levyä kieli vyön alla. tehkää hommat ihan omaan tahtiin, mitä varmaan teettekin. mieluummin hitaasti hyvää kuin pikaisesti paskaa
“Hitaasti paskaa” on metodimme.
Nooh, jossei Markolle toi “Opi englantia Tommi Mäkisen kanssa”-kielikurssi oikee napannu, niin tässä olis nyt sitten toinen vaihtoehto tuon yleensä AH niin ihanasti lausutun kielen sisäistämiseen: http://www.youtube.com/watch?v=VjiurMlfS2E (Kannattaa katsoa ÄIÄN muitakin videoita, aikamoista psykedeliaa!)
Ei nyt jaksa.
Kumpi on parempi: mokoma vai stam1na?
Äitis.
Katseletteko itseänne youtubesta?
Toisinaan se on väistämätöntä.
Saanko halata teitä, jos näen kadulla?
Kysäise vaikka ensin.
Vitsi: Tiedättekö miksi röllin vene upposi? – Siitä puuttui tilipitappi!!! Voe HELEVITTILÄINEN!!!
Silviisii.
Hee, nyt on FCmokomassa ongelmia, noi guitar pro tabit on kaatunu, niit ei voi ladata! tulee vaa ihme linkki täynnä ihme tekstiä!! ainaki tänää 10.1, en tiiä korjataanko lähipäivinä, mut ilmotin nyt kuitenkin.
Ilmoitit ihan väärälle taholle. Kyseinen saitti on ihan muiden ihmisten ylläpitämä.
Mie oisin niin ilonen, mutta ku mie oon niin surullinen! Terveisiä karjalasta iloisten ihmisten syntyseudulta.
Surullinen mieli ja vilkas karjalainen supliikki, paha yhdistelmä.
harmittaako ku just saitte YUPin Sakaralle online pokies nii ne päättää jäädä eläkkeelle?
Sakara vastaa: Ei.
hitsi ku piti juhannuksena lähtiä nummirockista just ennen teijän keikkaa… kyllä harmittaa!
Ois harmittanu meitäkin.
minkälainen setti hullussa pohjolassa tulee olemaan
Eiköhän tuo taas tuntia ennen keikkaa selviä meillekin. Minkälainen pitäis olla?
Tuli tuossa selailtua noita vanhoja vastauksia ja sieltä löytyi tämmöinen: “Elääkö kukaan teistä rekisteröidyssä parisuhteessa? Elää.” Mietin vaan että olivatko pojat vastaushetkellä täysin tietoisia siitä, että rekisteröidyksi parisuhteeksi voidaan kutsua vain kahden samaa sukupuolta olevan henkilön välistä ns. virallistettua parisuhdetta, eikä esimerkiksi maistraatissa toimitettua heteroavioliittoa, jota, yllättäen, kutsutaan avioliitoksi (tarkistettu juttu). Kiinnostaisi tietää, että jos kysyttäisiin uudestaan, olisiko vastaus näiden faktojen pohjalta sama kuin ensimmäinen versio? Eipä muuta, jatkakaa hyvin.
Voi vitsi, mokattiin. Saatiin kerralla paitsi homon, myös pässin maine.
Gigantit (muinaiskreikaksi ????????, Gígantes) olivat kreikkalaisessa mytologiassa soturihahmoisia jättiläisiä, jotka syntyivät Kronoksen leikkaamasta Uranoksen peniksestä tihkuneista veripisaroista. Löysin teidän levyn falloksesta
Onnea siulle elämän tyrskyihin.
30.1. Hullu Pullo, onkin Hullu Pohjola. Kemiläiset, tiedättehän.
Kato perkele. Korjattu.
Kävin tuossa viikko sitten ostamassa Mokoma DVD:n ja ai että oli hyvä 🙂 tänään kolmannen kerran tuli katsottua. Ei oo riemulla rajaa kun teijän keikka”bussin” meininkiä seurasi.. No mutta toivottavasti nähdään kesällä festareilla!
Joo, toivottavasti.
Onkon Bändin pojilla sisaruksia ja jos on niin iso vai pikku ja kumpaa sukupuolta?
Marko vastaa: Mokomahan on esikoispoikien orkesteri Tuomoa lukuunottamatta. Tästä syystä Tuomolle lieneekin kasautunut paljon vastuualueita toimintamalleissamme, sillä eihän esikoiset osaa muuta kun pomottaa, ei ne osaa mitään ongelmia ratkoa. Itselläni on pikkuveli ja -sisko.
Santtu vastaa: On.
Janne vastaa: Kaksi nuorempaa veljeä. Vetivät kerran yhdessä tuumin turpaan. Opinpahan olemaan.
Tuomo vastaa: Veljiä, yksi “iso” ja yksi “pikku”.
Kuisma vastaa: Pikkusisko. Terkkuja!
voisiko marko valaista kansalle hieman karjunnan ja rääkymisen salatiedettä. esim miten sen oman tyylin ja tekniikan saa kuntoon. onko jotain harjoituksia tai vinkkejä, vai onko ainoa tapa oppia vain yritää ja yrittää kunnes se sujuu?
Marko vastaa: Mie joskus luulin ymmärtäneeni miten se tehdään, mut en mie enää tiedä. Ainakin kaikki aivan tavalliset äänenavaus- ja -rentoutustekniikat soveltuvat äänenhuoltoon huutajalle siinä missä laulajallekin. Levolla on myös iso merkitys, joten kannattaa treenien/keikan jälkeen nukkua kunnon yöunet, jos toivoo olevansa vielä seuraavanakin päivänä iskussa. Se miten ja missä huuto kehossa syntyy, se lienee melko yksilöllistä.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
Tuoreimmat suosikit 2008
On se aika vuodesta (vai oliko se jo?) kun siellä jos täälläkin listataan liki unohtuneita asioita, ja listaksi kelpaa esimerkiksi vuoden merkittävimmät levyn hävitykset. Mokomalaiset listaavat alla vuoden 2008 kiinnostavimmat julkaisut. Sakara Recordsin tuotannot (Black Bile – Great Ape Language, Diablo – Icaros, Rytmihäiriö – Sarvet, Sorkat, Salatieteet, Stam1na – Raja, YUP – Vapauden kaupungit) jouduttiin jääviyssyistä jättämään listasta pois, mutta onhan nyt tietenkin itsestään selvää että ne on v*ttu parhaita. Tulosta lista, mene sen kanssa turvallisin mielin levykauppaan, ja potki taantumaa perseelle niin että eurot kilisee!
Janne
Bon Iver – For Emma, Forever Ago
Mennä metsämökkiin mököttämään kariutunutta parisuhdetta ja tulla tällaisen levyn kanssa ulos. Ei hassumpaa, vaikkakaan levy ei juuri naurata.
Carpathian – Isolation
Australiasta tuupataan modernia melohardcorea. Kokemusta voi luonnehtia monellakin tavalla voimakkaaksi, levyllä vallitsevasta suunnattomasta pessimismistä huolimatta. Vai juuri sen takia?
Ceremony – Still Nothing Moves You
Väkivaltaista ja kiivasta hardcorepunkkia! Ceremony onnistuu pitämään mielenkiinnon yllä koko levyn ajan, mikä ei ole ihan itsestään selvyys tämän kaltaisessa kaahailussa.
Cult Of Luna – Eternal Kingdom
Ruotsalainen CoL edustaa lajityyppinsä progressiivisen post/doom metallin kärkeä. Eternal Kingdom on edelliseen levyyn verrattuna vieläkin keskittyneempi ja vahvempi tuotos.
Disfear – Live The Storm
Hetkittäin kuulostaa siltä kuin parhaassa iskussaan oleva Motörhead soittaisi Ramonesia, crustipunkkarin hoitaessa laulajan pestiä. Eli svengi ja biisit ovat kohdallaan.
The Gaslight Anthem – The’59 Sound
Kuinka kauniisti kohtaavatkaan garagepunkrock ja Springsteen tällä levyllä. The Gaslight Anthem on seuraava ISO nimi, kunhan The Killersin nyky-hajuttomuuteen kyllästytään.
Have Heart – Songs To Scream At The Sun
Nuoren miehen kasvuprosessi puettuna intohimoisen hardcorepunk-levyn muotoon. Soitossa ja lyriikoissa on rutkasti ajatusta ja sydäntä mukana.
Torche – Meanderthal
Meanderthal on erikoislaatuinen yhdistelmä grungea, stoneria, metallia ja popmelodioita. Lisätään intoa ja energiaa, ja hämmennetään.
Trap Them – Seizures In Barren Praise
Tuhdilla “Sunlight-soundilla” veivattua raivokasta äärimetallisekamelskaa. Esitys on päällekäyvä ja vakuuttava.
Trash Talk – Trash Talk
Räjähtävää toimintaa! Levy soimaan ja fäkjyy-punkin innoittamana irtaimisto akkunan kautta kankaalle. Nämä jätkät eivät taatusti välitä mist’n mitn.
Verse – Aggression
Avoimen poliittista tunteenpaloa Ameriikan malliin. Tämä on kai nuorisomusiikkia tänäpänä. Hyvä nuoriso!
Iiwanajulma – Tuhottu tila
Vuoden 2008 hienoin suomenkielinen albumi. Levy on oivaltava ja notkea liikkeissään. Vähän niinku siis meitsi. Not.
Marko
Cavalera Conspiracy – Inflikted
Vuoden levy. En olisi ikinä uskonut että Cavaleran veljekset kykenisivät tekemään yhdessä tai erikseen enää mitään mikä kuulostaisi yhtä hyvältä kuin Sepulturan kovimmat tekeleet. Mutta Inflikted on alusta loppuun saakka parhautta. Minulla on tämän levyn kohdalla iPodissa puhkikuunneltu reikä.
Khold – Hundra År Gammal
Kylmää, niin kylmää. Harvoin törmää levyllä tällaiseen intensiteettiin. Gardin ääni on selkäpiitä karmiva. Vielä kun lisätään loistavat sävellykset, ilmaisuvoimaltaan raastava norjan kieli ja visuaalinen anti hirsimökkeineen ja hirvenkalloineen, niin kisaillaan vuoden äänitteen tittelistä, ja vaikka hävitäänkin se, niin tehdään se vain mietaamaisen niukasti. Nimikappale kuulostaa siltä miltä Kotiteollisuus voisi kuulostaa mikäli Jouni Hynynen olisi naksahtanut saakelinpalvontaan.
Gojira – The Way Of All Flesh
Ranskalaiset perunat on suurta herkkua! Ranskalainen metalli ei ole levylautaselleni aiemmin juurikaan löytänyt, mutta nyt on asian laita toisin. Edellisen From Mars To Sirius -albumin jälkeen uskalsin odottaa Gojiralta suuria, mutta silti yhtye onnistui tekemään yllättävän äänitteen. Tässä on sävyjä, jotka määrittävät metallia uusiksi.
Meshuggah – Obzen
Meshuggah ei petä koskaan. Tällä levyllä on kiehtovampaa riffittelyä kuin edellisellä, sinällään aivan kelvolla Catch 33:lla.
AC/DC – Black Ice
AC/DC on Black Icella jättänyt Thunder -henkisen kitaroinnin vähemmälle ja palannut sointurockin pariin. Selkeästi parasta “uutta” AC/DC:ta sitten Back In Blackin.
Carly Simon – This Kind Of Love
Mökillä Radio Suomesta kajahti kesäillan auringonlaskuun When We’re Together ja ihastuin heti. Karismaattinen naisääni upeine fraseerauksineen, ja kappaleen polveileva rytmiikka kiehtoivat. Artistin tai kappaleen nimeä ei juontaja maininnut, enkä muistanut veisusta kuin yhden rivin, joka ei sekään ollut kappaleen titteli, joten meni useita kuukausia ennen kuin googlaus tuotti tulosta ja selvisi mistä artistista on kyse. Vaikka levyllä on oksettavia viihdeviisujakin, niin parhaiden kappaleiden ansiosta etsimisen vaiva kannatti.
Metallica – Death Magnetic
Metallican levyjä vertaillaan vain toisiinsa. Vaikka Death Magnetic ei olekaan uusi Master Of Puppets, pyyhkii se silti lattiaa useimmilla uusilla metallin kärkinimillä.
Satyricon – The Age Of Nero
Toisin kuin Khold, joka on löytänyt lisävaihteen uusimmallaan, on Satyricon tyytynyt tekemään edellisen Now, Diabolicalin jatkajan, jopa soundillisesti. On tässä kuitenkin eri kappaleet. Ja millaiset! Wolfpack on rautaa!
Darkthrone – Dark Thrones And Black Flags
Ei nouse parin edellisen rinnalle, ei yllätä yhtään, mutta laittaa silti hymyilemään. Sehän riittää!
Joose Keskitalo – Joose Keskitalo Ja Kolmas Maailmanpalo
En olisi arvannut tästä pitäväni. Joose sössöttää ja mutisee, mutta laulaa rohkeasti ja selvästi juuri ne sanat, jotka muut jättäisivät partaansa. Saimaan rannalla saa itkemään. Se on musiikilta paljon.
Testament – The Formation Of Damnation
Testament on tällä levyllä pirteä ja nuorekas, mutta ei silti oma vanha itsensä. Levyn pari ensimmäistä kappaletta ovat silti tenhoavia, joten niiden ansiosta tämäkin kannattaa tarkastaa.
Kauko Röyhkä & Riku Mattila – S/t
Kauko voi olla laulaja pienellä ällällä, mutta tulkitsija isolla. Riku Mattilan sovitukset antavat tilaa Röyhkän vahvuuksille ja tarinat tulevat komeasti esille. Ei mitään väkinäistä rokkausta, vaan paljon hyvää tuulta.
Guns N’ Roses – Chinese Democracy
Pelaakohan Mats Sundin vielä tällä kaudella? Entä löytääkö Peter Forsberg koskaan sopivia luistimia itselleen? Voittaakohan Suomi jääkiekon maailmanmestaruutta enää koskaan? Julkaistaankohan Gun’s N’ Rosesin Chinese Democracya ikinä? No, tässä se on, eikä onneksi kuulosta niin huonolta kuin voisi kuulostaa, mutta ei toisaalta niin hyvältäkään. Nyt tämä on kuultu ja voi alkaa taas keskittymään jääkiekkoon.
Tuomo
Cavalera Conspiracy – Inflikted
Levy palautti pitkä tauon jälkeen kiinnostuksen Cavaleran veljesten tekemisiin. Rento mutta äkäinen kokonaisuus, jossa kunkkuriffi seuraa toistaan.
Gojira – The Way of All Flesh
Ranskalaisten omintakeiset sovitukset alkoivat vihdoin purra niin, että uutukainen päätyi vuoden top 2:een.
Santtu
Cult of Luna – Eternal Kingdom.
Svedupetterit loihtii sen sortin tunnnelmaa jotta Karjalan pojalla meinaa silmäkulma kostua. Livenä toimii and.
Motörhead – Motörizer
Ei ole lähdetty pyöränkeksimisporukoihi tässä. Eli toimii tällaselle vanhalle jyyrälle ku häkä. Lisäpisteet keskiaukeaman bändikuvasta.
AC/DC – Black Ice
Malcolm Young säännöt. ´Nuff said.
Kuisma
Cavalera Conspiracy – Inflikted
Cavaleran parhaita biisejä aikoihin. Hektistä ja hyökkäävää toimintaa, eikä mitään filosofista fiilistelyä. Lisäksi tarttuvia kertosäkeitä ja saakutin maukasta riffittelyä. Näitä on varmaan kiva huutaa keikalla perässä. Käy jalan alle ja pistää lantion keinumaan!
Children Of Bodom – Blooddrunk
Suomen paras bändi. Suomen ainoa kitarasankari. Fuck!
Gojira – The Way Of All Flesh
Neropatteja. Erityisesti rumpalin rooli bändin kolmantena kitaristina saa meikän hämilleen. Taiderockhan tässä vähän puskee pintaan, ja vihaisuus on päälleliimattua, mutta raikas tuulahdus ummehtuneiden maastohousujen perstaskujen välistä on kaikessa yllättävyydessään oikein tervetullutta vaihtelua!
Iiwanajulma – Tuhottu Tila
Kaunis ja häiriintynyt levy. Olisiko sitten vuoden paras, menis ja tietäis. Harvoin näin kyyninen kaveri tuntee olevansa musiikin parissa näin alasti.
Meshuggah – Obzen
Kiitos Ruotsi! Ihanaa kun voi tykätä muustakin kun Mats Sundinista (Go Nucks!). Orkesterin uran parhaimmistoon kuuluvia biisejä ja käsityskyvyn ylittävää rumpalointia. Mukavaa että kokeelliset eeppokset on ainakin toistaiseksi unohdettu, ja urpompikin juntti pääsee taas kätevästi biisirakenteisiin sisälle.
Metallica – Death Magnetic
Huikea suoritus – samat riffit on vuoden hönöimpiä ja samalla tarttuvimpia.. eli parhaimpia? Harva levy jää soimaan päähän samalla lailla kun tämä. Ja tosiaan, itse en olisi saanut näin ohuella riffimateriaalilla kun korkeintaan EP:n verran kolmeminuuttisia biisejä läjään. Death Magnetic on metallisovittamisen juhlaa, ja sen pitäisi olla opetusmateriaalina kaikissa musiikkia opettavissa laitoksissa.
Bubbling under: The Haunted – Versus, Testament – The Formation Of Damnation, In Flames – A Sense Of Purpose, Satyricon – The Age Of Nero, ja Khold – Hundre År Gammal. Muita en oo kuullut.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
Treeniblogi 2008-09
Terveeks!
Kirjoittelen tässä teille Näsijärven rannalta vuokramökin pirttipöydän ääreltä. Järjestin itseni toissapäivänä kuukaudeksi piilopirttiin, jotta saisin revittyä itseni urbaanista sykkeestä rauhallisempaan ympäristöön säveltämään. Mukanani on sähkö- ja akustinen kitara, pieni vahvistin, kasapäin ruokaa, pari hyvää kirjaa, 40 riffiä tai sävelkulkua sekä kannettava tietokone mobiililaajakaistalla. Mökissä on siis sähköt, mutta tämä ei silti vielä riitä sivistyksen merkiksi, sillä lähimpään kauppaan/kirkonkylään on 7 km matkaa. Lisäksi naapuroimökit ovat pimeänä, eikä vastarannalla näy kuin yksi valo, joten olen oikeasti korvessa. Pakkanen ulkona on alkanut hellittää ja puut ovat jo tiputtaneet lumipeitteen, joten maisema on eilistäkin pimeämpi. Mökin lähestymisvalo syttyy välillä itsestään vaikkei ketään näy missään – metsäneläimetkin lienevät uteliaita minua ja hankettani kohtaan.
Elämä on ollut viime vuodet niin arjen täyttämää, että säveltäminen kotioloissa on alkanut muuttua todella haastavaksi. Aina on joku arkirutiini luomisen edellä. Olen jo pitkään kaivannut jotain tällaista reissua, ja nyt päätinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa toden teolla hommiin. On ollut jo pari eka päivää outo tunne pitää kitaraa sylissä kaiken aikaa, kun kotona kitarat ovat lähinnä pölyyntyneet seinätelineissään. Vielä alkuun suhteemme on hieman vanhankertausta, mutta aikaa on nyt niin reilusti, että emmeköhän me pian aikaan toisiimme taas tykästy.
On tullut ilmeisesti kerättyä talven aikana kunnon kokovartalohorros, sillä nukuin viime yönä kellon ympäri. Sitä ei ole tapahtunut aikoihin, sillä normaalisti yli kahdeksan tunnin yöunet ovat mahdottomuus. Luulenpa että tämä eka viikonloppu meneekin siis vain akkuja ladatessa. En aio tuntea siitä huonoa omatuntoa. Biisit syntyvät kyllä, kun antaa niille vain aikaa tulla ulos.
Aikomuksenani on olla täällä aina viikko kerrallaan. Välillä täytyy käydä Tampereella täydentämässä ruokavarastot ja tervehtimässä rakkaat. Lisäksi on kuun lopussa pari pohjoisen keikkaa, joita odotan innolla. Keväällä teemme enemmänkin keikkoja, ja tarkoituksenamme on että pari viisua olisi niihin mennessä jo siinä kunnossa, että voisimme ottaa niitä settilistaan mukaan. Mitään en silti lupaa, jottette pety.
Kirjoittelen teille täältä välillä kuulumisiani, siihen saakka moro!
Ps. Tuomo, unohdit banaanit, mehupullon ja piparit. Banskut söin, piparit tarjoan hiirille ja mehupullon sekä piparipurkin saat takas sit ku tuut seuraavan kerran käymään.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti