Viikonlopun viimeinen veto tärähtäisi lähiklubillani Yo-Talolla. Puhti oli vähissä saapuessamme Tampereelle. Ihan kuin Oulun puristus tuntuisi vieläkin jäsenissä.
Rakentelimme settiä taas uusiksi nimenomaan Tamperetta silmällä pitäen, sillä täällä olimme jo käyneet aiemmin keväällä. Erikoisuudet oli siis jo kuultu. Nostimme settiin mm. Seitsemän sinetin takana -kappaleen, jota ei hetkeen oltu soitettu.
Kulinaristinen viikonloppu jatkui vielä tänäänkin, sillä Yo-taloon keikkoihin kuuluu ateriointi alakerran erinomaisessa Tiiliholvi-ravintolassa. Annokset veivät kielen mennessään, ja myös vegaani-Maagin ruokavalio oli huomioitu taidolla. Olemme kiitolliset. Ainoa huono puoli Tiiliholvin gourmet-ateriassa on, että se tahtoo viedä terän metallimiehen äkäisyydeltä. Ei tuollaisen herkuttelun ja hemmottelun jälkeen tee mieli huutaa kenellekään, toisin kuin joiltakin festareilta tutun “makkaraa ja sulatettuja ranskalaisia” -tyyppisen annoksen nauttittuaan.
Olo oli takahuoneessa niin unettava, että jotain oli tehtävä. Kehno ennakkomyynti potki meitä myös hereille. Heille, jotka paikalle saapuisivat kesämenojen ylitarjonnan ja kesätulojen puutteen keskellä, täytyisi tarjota jotakin erityistä. Niinpä päätimme puolta tuntia ennen h-hetkeä nostaa settiin Santun uuden biisin, Vääräleuan. Kappaleen viimeisin sovitus oli tätä ennen soitettu treeneissä koko porukalla yhden ainoan kerran. Kylmäharjoittelu ja sanojenopettelupaniikki häivytti mukavuudet mielestä, ja olimme taas kuin pistetyt. Juuri ennen lavalle astelemista kuulimme, että ovelta oli lippukauppakin käynyt niin hyvin, että paikka oli käytännössä täysi.
Keikasta tuli likipitäen täydellinen. Paikan uusittu tekniikka ja lava toimivat sinänsä hyvin, mutta meidän kaltaista bändiä ajatellen muutamia puutteita ilmeni. Mellakka-aitaan ei ollut ja mikkiständit olivat sellaista kiekkomaista solistimallia. Toisessa tai kolmannessa biisissä yleisömassa alkoi kaatua lavalle päin sillä seurauksella, että eturivissä tartuttiin refleksiomaisesti meikäläisen mikkiständiin. Hampaat saivat sellaisen osuman, että hetki piti ottaa lukua hampaista. Kaikki olivat tallella, joten show jatkui. Mikkiä piti tosin lähestyä loppukeikka hiukan varautuneesti.
Vääräleukakin soitettiin keskeytyksettä alusta loppuun ilman kummempia virheitä. Yleisökään ei sylkenyt päällemme, joten ilmeisesti viime hetken riskinotto kannatti.
Loistoiltama, kiitos!
Jätä kommentti