30.7.2009 45 Special, Oulu

Alun perin meidän piti käväistä vain Kokkolarockissa pistokeikalla. Koska matkaa olisi kertynyt joka tapauksessa järjettömästi, päätimme lisätä Kokkolan ympärille myös keikat Ouluun ja paluumatkalle Tampereelle.

Oulu on ollut hyvä meille liki alusta pitäen. Tällä kertaa ohjelmassa oli pitkästä aikaa 45 Special (siis myös soittopaikkana). Baarissa on hyvä tunnelma, joskin omaa kokemustani varjostaa konkreettisesti helvetinmoinen betonipylväs, joka asettuu oman asemani ja muun bändin sekä yleisön väliin. Vaan pientähän tuo, aina täällä on viihdytty pylvästeistä huolimatta.

Matkaa Ouluu kertyy kokonainen päivä, johon valmistauduin Santun kanssa muutamalla drinkillä treenien jälkeen Helsingissä. Valmistautuminen onnistui sikäli hyvin, että nousin lopulta bussin punkasta vasta Viitasaaren liepeillä. Masu ehti heräillä sopivasti ennen Pihtipudasta, jossa ohjelmatoimistomme Dex-viihteen Kikka tarjosi meille loisteliaan buffet-lounaan. Lämmin kiitos siitä!

Mukaan oli astunut Jyväskylästä myös pitkäaikainen keikkamyyjämme Tokolan Janne, joka oli tätä ennen onnistunut välttelemään yhteisiä reissuja tehokkaasti ilmeisesti verbaalisen muilutuksen pelossa. Paitamyyjän virkaa reissuillamme toimittanut Mikko “Stay Heavy!” Vehmaskin on todennut, että ” Tehän olette koulukiusaajia!”. Kiusatuista kiusaajiksi. Mutta turhaan pelkäsi Tokola, ellei muutama tappio Paskahousussa sitten jättänyt traumoja. Hauskaa oli paitsi meillä, poikkeuksellisesti myös vieraalla.

Soundcheckiin päästiin lopulta ilman muilutusta hyvissä tunnelmissa. Lavasoundi oli paras ikinä ja ranteet kuin voidellut treenien jäljiltä. Ei olisi millään malttanut lopettaa tsekkaamista, mutta pitihän lauteet lämmittävän FM2000:kin saada taajuudet haltuun.

Soittoaika oli niin kohtuullinen, että emme viitsineet poistua hotellille maatumaan. Sen sijaan suuntasimme viereiseen puistoon, jossa törmäsimme Mokoma-paitaisiin kavereihin, joiden rahat eivät riittäneet pääsylipun hankkimiseen. Edellisen viikonlopun Qstock ja nuorisotyöttömyys alkavat näkyä. Saimme pian seuraa myös paikallisista puistopuleista, jotka eivät suostuneet kevyellä kehotuksella jättämään meitä rauhaan. Niinpä odottelimme viimeiset pari tuntia 45:n piskuisessa takahuoneessa.

Lämmin päivä ja paikalle saapunut runsaahko yleisömäärä lämmittivät baarin sellaisiin lukemiin, että liskon lämmönsäätelyjärjestelmällä varustettu Hyrkäs oli liukkaassa kunnossa. Yleisö otti meidät riehakkaasti vastaan, ja keikasta tuli yksi kesän kuumimmista vedoista monella mittarilla. Soitto oli meidän mittapuulla timanttia. Pohjoisen ihmiset ovat aina osanneet pitää sellaista meteliä, että soittaja ei pääse jäämään kylmäksi. Räätälöimme vuoden ainoalle Oulun keikalle setin, joka oli sekoitus kevätkiertueen erikoisuuksia ja kesäsetin viihteellisyyttä. Hyvin tuntui uppoavan molemmin puolin lava-aitaa.

Keikka oli fyysisesti rankimpia ikinä, ja nestehukka oli tosiasia. Hetken aikaa jaksoin tsempata ja jutella tuttujen kanssa, mutta pian oli lähdettävä yöpalan kautta nukkumaan ja latautumaan seuraavan päivän keikkaan.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

26.7.2009 Sonisphere-risteily, Pori-Helsinki

Välipäivä-lauantai / Sonisphere

Meidät oli buukattu Sonisphere-risteilyn yökerhobändiksi. Keikkamme oli kuitenkin vasta sunnuntaina varhain iltapäivästä, joten meille jäi kokonainen päivä laatuajan viettoon hyvien ystävien kanssa. Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvinnut yrittää viihtyä aivan keskenämme, sillä meille oli järjestetty pääsyliput seuraamaan Metallicaan bändin 65000 läheisimmän kaverin kanssa.

Sonispheressä esiintyi myös Mastodon, joka on ainakin Santun ja Jyrkänen69:n lempparibändejä. Sitä ei kuitenkaan ehditty näkemään, sillä Harjavallan paikallishotellin terassilla oli niin hyvä meininki. Lopulta jotakin festariseuruetta kuskaamassa ollut keikkabussimme kaartoi pihaan ja vei meidät Poriin. Totesimme kuitenkin olevamme levon tarpeessa, joten päätimme käydä laivalla asettumassa taloksi.

Kävi pian selväksi, että artistista pidetään laivalla oikein hyvää huolta. Meistä jokaiselle oli varattu henkilökohtainen premium-luokan hytti ylimmästä kerroksesta. Bäkkärinä toimi sviitti, jonka jääkaappi oli ladattu täyteen herkkuja, joita kelpasi siemailla valtavalla terassilla.
, l
Rentoutumisen jälkeen suuntasimme Kirjurinluodolle katsomaan vanhan esikuvan edesottamuksia. Metallican setti oli rakennettu kädenojennukseksi faneille. Batterylla homma lähti mukavasti liikkeelle. Hetfield ja Trujillo olivat loistoiskussa, mutta Kirka ja Lasse olivat todennäköisesti koululaisten bändikerhon vetäjän painajainen. Yritäpä nyt noinkin ala-arvoisten soittosuoritusten ja toisaalta tuollaisen menestyksen jälkeen vakuuttaa nuori muusikonalku soittotaidon ja harjoittelun tärkeydestä. Viikkoa myöhemmin nähty Madonna käy myös vastaavasta esimerkistä. Tai kuka tahansa Mokoman jäsen. Rokkihommissa ei soittotaito juuri korreloi menestyksen tai ylipäänsä merkittävyyden kanssa.

16-osa basarikompeista viis, hemmetin hauskaa oli. Keikka oli kuitenkin elämys. Lähdimme Enter Sandmanin aikoihin suunnistamaan takaisin laivalle, jossa nautiskeltiin yökerhossa 80-lukulaisista drinkeistä ja metalliklassikoista. Ei hassumpi risteilykokemus!

Keikka-sunnuntai / risteily

Aamu koitti joillekin meistä hyvin nukutun yön jälkeen, joillekin taas ei niinkään. Soundcheckin alkuun saatiin paikalle reilu puolet bändistä, mutta saapuivatpa unikeotkin niin, että ehdimme vetäistä porukalla yhden kipaleen. Vastoin ennakko-odotuksia, puitteet tuntuivat oikein hyviltä.

Täysi mysteeri oli, miten risteilyvieraat jaksaisivat nousta mäiskettä kuuntelemaan edellisen päivän hevi- ja juomamaratoonin jälkeen. Juuri ennen keikkaa sali vielä kumisi uneliaana ja puolityhjänä, mutta alkunauhan pärähdettyä soimaan haamut pelmahtivat jostain paikalle. Ensimmäisen biisin käynnistyessä salissa oli toistatuhatta ihmistä ja lavan edessäkin sellainen määrä innokkaita, että aito livetunnelma oli valmis.

Keikka ei ollut soitannollisteknisesti mikään unelmaveto, mutta fiilispuolella tehtiin taas jonkinlainen ennätys. Jaksamme yllättyä kerta toisensa jälkeen ihmisten innostuksesta ja välittämisestä. Olemme onnekkaita paskaisia.

Lounaan ja saunomisen jälkeen oli aika jättää taakse taas yksi ikimuistoinen viikonloppu. Kiitos jätkät, Maj Karma, Sonispheren ja laivan porukat, kiitos yleisö!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

24.7.2009 Karmarock, Harjavalta

Maj Karman kollegoiden järjestämässä kyläjuhlassa meidän olisi pitänyt käydä jo aikoja sitten. Aikataulut, hinnat tai planeettojen asennot eivät vain ole kohdanneet suotuisalla tavalla ennen tätä kesää.

Aivan leppoisinta kuvaa sympaattinen festari ei kuitenkaan tänä vuonna antanut itsestään. Syy oli vain ja ainoastaan suomalaisen kesäsään, joka tarjoili katkeamatonta vesisadetta aamusta iltaan. Tämä ei onneksi taivuttanut harjavaltalaisia jäämään kotiin, vaan paikalle saapui liki 2000 ihmistä, mikä on oikein hyvä määrä. 30 kilometrin päässä soittaisi seuraavana päivänä myös muuan Metallica, joten kysyntää kesäviettäjien rahoille oli taas ihan tarpeeksi.

Keikkaa odoteltiin sateelta suojassa evästeltassa. Kuulumisia vaihdettiin pitkästä aikaa mm. Martikaisen Jarkon ja juontajan virkaa toimittaneen Palefacen kanssa. Mukavat oli turinat. Tsekkailimme myös mm. Murmanskin keikkaa, joka pörisi aivan viihdyttävästi. Festarivieraiden ilta oli kostea paitsi sään myös virvokkeiden osalta. Porukka oli järjestyshenkilökunnan havaintojen mukaan ennätyksellisen kännistä. Ilmeisesti kolea sää vaati lämmikettä vastaavassa määrin.

Lavalle päästiin nousemaan monilukuisen yleisön eteen. Meininki oli jälleen kerran erinomainen! Taisipa sadekin hiukan tauota keikkamme ajaksi.

Keikkojen väleissä on olemme viihtyneet ahkerasti treeneissä uusien biisien välissä. Olemmekin tänä kesänä joutuneet tekemään sellaisen johtopäätöksen, että harjoittelulla on myönteinen vaikutus soittosuoritukseen. Mystiche!

Setin jälkeen nautimme täysin siemauksin kyläjuhlan tunnelmasta mm. mikroskooppisen pienessä telttasaunassa saunomalla.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Kysyttyä

Tehdäänkös Karmarockissa oikein hieno wall of death? Oon nimittäin tulossa mitä parhaimman seuralaisen, nimittäin äitini, kanssa teitä kattomaan ja olis hauskaa näyttää vähän että mitenkäs siellä rokkifestareilla toimitaan. Porijazzeissa ei tietääkseni pittailla?

Tehkää vaan! Me ei ehkä pystytä tulemaan mukaan, kun ollaan joko lavalla tai hotellissa.

vastatkaa puhelimeen. bitchit.

Koitetaan muistaa ladata Mänttiluuri taas ens viikonloppuna. 044 034 0 666!

Muistelin, että Sakara-shopissa olisi ennen ollut rannehikinauhoja, mutta nykyään sellaisia ei löydy millekään Sakaran bändeistä. Tehkääpäs uusia!

Kattellaan!

Olis paikallaan soittaa pitkästä aikaa Vade retro Karmarockissa. Voi sentään olis hurmos. Onko mahdollisuuksien rajoissa?

On. Kai.

Oletteko sattumoisin katsoneet Ihmebantua? Aika hyvää julmaa huvia niin monen kuivan vuoden jälkeen.

Kättä lippaan. Kovia ukkoja.

Jälleen ei kysymys vaan palaute 😀 Kuuntelin pitkästä aikaa kannettavalla CD-soittimella ja parempilaatuisilla kuulokkeilla Viidettä vuodenaikaa. Bassonappula 1,2… Hups, johan mörähti, en ollut korviani uskoa. Tämä yksi tärkeimmistä levyistä sai taas uuden muodon. Ah, onnea ja autuutta. Tublabasari ja basso, Markon ääni silti kirkkaana ja korkeammat kitaran soinnut, kuin hopeiset kalat väreilevässä mustuudessa… KIITOS! -paula-

Kiitos isselles!

Tuomolla olen sitä luokka useesti tuon Beheritin paidan päällä nähny, että onpa ihan pakko kysyä: Oliko Engram positiivinen vai negatiivinen kokemus?

Tuomo vastaa: Ostin aikanaan bändin keikalta Joensuusta (mukana myös Afflicted, Disgrace, Mordicus jne.) uunituoreen Promo -92 -kasetin. Se sykähdytti ja avasi aivan uusia näkökulmia musiikin tekemiseen. Teknisen thrashin ja death metallin ystävää hämmästytti, miten vähillä nuoteilla pärjää, jos tunnelma on kohdillaan. Uusi levy oli positiivinen yllätys. Meininki on liki yhtä maaginen ja painostava kuin silloin joskus.

Hieno nähdä että päivitätte teidän fotostriimiä mainittavan usein! Hauskahan noita on kattella (häh?!)

Eipä. Häh?

Saako SakaraShopista joskus vielä vanhaa kunnon punainenkukko-hupparia?

“Never say genever again.”

Onko laillista julkaista coveri omalla albumilla ilman kyselyitä, esimerkiksi vaikka, pistäisitte seuraavalle levylle piiloraidaksi Amy Winehousen laulun, tulisiko siitä sanomista?

Kyllä ne oikeudenomistajan luvat pitää aina kysyä.

SANTTU AUTA, MIKSEN KEKSI HYVÄÄ KYSYMYSTÄ?! 🙁

Totta, et keksinyt.

Janne, mikä siun lempieläin on?

Janne vastaa: Kasawari, ja sit lammas.

OI, laulu- ja soitinyhtyeen kieliosaston miekkoset! Kysymykseni on tekninen. Ei kielellisesti, vaan teknisesti. Nurkassa Mesa, tumpussa ESP. Missä vika kun äänimaailma on pehmeästi lausuttuna TUHNU? Se jodannosta. Millä mikeillä kanteleenne on varustettu? Kiitos, anteeks ja moi! Ja kiitti Ruisrockista också!

Tuomo vastaa: Seymour Duncanin Customilla ajelen. Tuhnu on housuissas.

Kuisma vastaa: Mahonki-ESP + GHS + EMG-81 + Boss SD-1 + Mesa Triple Rectifier w/ EL34 + Mesa 4×12. Ei oo tuhnu.

Mitenkäs ne Mokoman pojat noin innostui tuosta Maj Karman Karmaphonesta?

Huumorisiiven alkoholisiipi sekä tosikkosiipi ovat alttiita vaikutteille kuin pikkulapset. Kiitos vaan Karman tytöille ideasta!

Aikanaan vaapuimme takaisin Lutakkoon äänen tarkasteluun. Se tapahtuma ei ollut ikimuistoinen, toisin kuin rytmiryhmän paluumatkalla saama epäuskoinen kommentti, joka kuului jotenkin: ”Me ajoimme Vaasasta saakka ja jätkät on räkäkännissä!” <— ei se aivan noin menny! me vaan mietittiin, että miten helvetissä Santtu vielä pystyy setin vetäsemään! 🙂

Ok. Voihan se toki olla niinkin, että te ette olleet ne henkilöt joihin päiväkirjassa viitataan. Ja joka tapauksessa, ei anneta totuuden pilata hyvää tarinaa.

Hauska idea tuo Mänttiluuri! Onko puheluita/tekstareita tullut jo roppakaupalla?

Puhelin kilisee ja piippailee aika ajoin. Ei muuta kun 044 034 0 666!

Tuleeko teiltä millonkaan live-albumia, siis ihan musiikkimuodossa että ei DVD:nä?

Nyt ei ole aikaa eikä voimaa tuollaisen miettimiseen.

Kuinka paljon enemmän piratismi vaikuttaa teidän tuloihin kuin muihin bändeihin joilla on ulkoinen levy-yhtiö? Itse myönnän omistavani esimerkiksi teidän EP:t waretsina. Poltatteko minut nyt tulessa tämän tunnustuksen takia? Yritän ostaa levyt aitoina mutta en kuitenkaan kuuntele niitä vaan jatkan tietokoneella kuuntelua mutta ainakin levy pääsee koristamaan levyhyllyä ja tekin saatte karkkirahaa. Keskimäärin bändeillä tulojenluvut ovat nykyään 80% keikoista ja 20% levymyynnistä. Minkälaiset nämä luvut ovat teillä? Teillä levy-yhtiöön luultavasti lisääntyy myös menoja.

Rokkaamisen perimmäiset motiivit eivät liity rahaan muilla kun Gene Simmonsilla, joten kysymys on siinä mielessä merkityksetön.

Kiitos viimeisistä kahdesta keikasta! Oli mukavaa nähdä bändi kahdesti viikon sisällä hieman erilaisissa tunnelmissa. Hauskaa oli!!!

Kiitos samoin!

Marko syötkö suklaata?

Marko vastaa: Jos olisit kysynyt muutama vuosi sitten, olisin joutunut vastaamaan että päivittäin. Nykyään en pidä enää niin paljon makeasta vaan herkuttelen mielummin suolaisilla. Joskus harvakseltaan syön pari palaa tummaa suklaata. Pitkiä juoksulenkkejä tehdessäni on eväänäni Clifin proteeinipatukoita, joissa on myös suklaata, ja silloin suklaa maistuu taivaalliselta kun veri kaipaa sokeria.

Tuomo, ajelitko 5.7. siinä kello seitsemän paikkeilla Tampereen Nekalassa punaisella autolla?

Tuomo vastaa: Punaisella autolla? En todellakaan.

meettekö kattoo cavalera conspiracya ankkaan?

Olemme töissä toisaalla (lähde: Keikat).

Olipas hieno keikka Ruisrockissa, vaikka teltta olikin kuin laivan tupakkahuone hiekkamyrskyssä. Teitä varten lähinnä tulin koko tapahtumaan. Kiitos!

kiitos mahtavast keikast ruisrockis!!! oli ihan parhautta!!

Oli kyllä uskomattoman hieno meininki Turussa. Kiitos kaikille!

Kuisma, ootko unohtanu käydä facebookissa ?

Kuisma vastaa: Päin vastoin. Ihailen alati kasvavaa ystäväpyyntölistaani lähes päivittäin.

Luumukiisseliä.

Ei kun dieseliä.

No kun päästiin hyvään vauhtiin ruokakysymysten kanssa, niin tentataanpa vähän karjalaisista perinneherkuista. Mikä lajeista maistuu parhaiten? Karjanlanpiirakat, vatruskat, sultsinat, kukkoset, sulhaspiirakat, kala- tms. kukot, tsupukat ja mitä näitä nyt on… Vai onko ns. moderni klassikko, vety, se kaikkein herkuin? Onko lähimarketin vehnäjauho’karjalanpiirakka’ pyhäinhäväistys? (Pahaa se ainakin on.)

Tuomo vastaa: Vety, tietenkin. Vaikka ei karjalan mammojen itse leipomissa piirakoissakaan ole valittamista.

Santtu vastaa: Vetyä parempaa ruokaa ei ole olemassa. Eikä tule.

Janne vastaa: Vety on hyvä, Karjalanpiirakka on myös hyvä. Tsupukoita käyn ainoastaan katselemassa.

Marko vastaa: Erikoisruokavalioni vuoksi en syö noita perinteisiä karjalaisia herkkuja ollenkaan, mutta jouluksi jaksan tehdä itselleni soveltuvia karjalanpiirakoita. Ne on kyl hyvei.

Kuisma vastaa: Vety savukinkulla on oikein hyvä. Kyytipojaksi riittää toinen vety ja lasi kylmää maitoa.

Kiitos!!! Tassut olivat Riihimäellä kohti itää! Oli onnellinen tyttönen ja äiti! Hijaisuutta julistettiin ja takatalvikin meni tytön toiveen ‘mukaisesti’. Ja kun vielä valomiehet meidät kutsuivat sadetta pitämään siihen ‘keskuspuistoon’ (mikseritelttaan), olimme kaikin tavoin kuninkaallisiksi itsemme tuntevat! Te olette lavalla niin positiivisia ja kuulijoita kunnioittavia. Olemukseltanne jo! Ja kielikään ei ole sitä ‘rankkaa heittoa’, kuin joskus ihan vähäsen. Ei paha pieti huomata, että tyttönen ‘kulkee äitinsä polkuja ;)’. Miulla oli 36. keikkanne, tyttönen tulee perässä! Kiitos siis ja Kaikkea Hienoa Jokaiselle Teille, myös lavan ulkopuolisille Moksulaisille. Ps…tämä viesti voipi jäädä ihan tiedoksennekin, ei välttämättä kyssäri-palstalle. Tämä on Teille!

Kiitos kiitoksista!

Minkälaisilla kielillä Tuomo ja Kuisma soitatte? ite tykkään soittaa 10-52, toimii omasta mielesta E:n lisäksi myös drop-D:ssä hyvin.

Molempien kitarisojen kielisetti on GHS Custom Shop 10-52 + 70.

Kuullaankos mahdollisesti tänä kesänä uutta kipaletta tein keikalla? Jyväskylä Rockissa nähdään!

Katsotaan nyt, katsotaan nyt..

Hei missä päin kuvasitte ton nujerrettu ihminen videon? aattelin et tutun näköstä korpea, mut aina ei voi olla varma..

Leppälässä. Joutsenon Leppälässä.

Miltä se teistä tuntuu, kun teidän musiikkinne merkitsee jollekin ihmiselle ihan kauheesti? Ootteko hämmentyneitä, kiitollisia vai miten ylipäätään reagoitte niihin ihmisiin, jotka kiittävät oikeasti sydämestään ja kertovat, miten musiikkinne pelasti pois esim. masennuksesta?

Tuntuu nöyrältä.

Kun Marko tykkäät Scovilleista niin kokeileppa semmosta soosinsössöä kuin Pain 100% (jos oot jo kokeillu niin kerro miettees aineesta) on muuten aika tulista. Habanerotabasco on meleken vettä ton rinnalla. Tulinen ruoka on hyvää.

Marko vastaa: En mie niinkään scovilleista tykkää vaan hyvien chilien mausta. Monesti nämä ominaisuudet tosin kulkevat käsi kädessä. En ole maistanut tuota mainitsemaasi soossia. Vahvin maistamani pullokastike lienee DaBomb, mutta se ei ole ollut maukkain. Pidän aika hapokkaista kastikkeista. Tällä hetkellä pöytämausteena toimii Blairin Ultra Death Sauce With Jersey Fire, se on melko tulinen, mutta myös maukas.

Olettekos kuulleet Korpiklaanin Uniaika kappaleen? Kuulostaa tuo alku hiukan samalta kun teidän Marjat tsibale

Ei ole kuultu.

Mitä Mokoman yhtye on mieltä sellaisesta bändistä kuin Maple Cross?

Tuomo vastaa: Viimeinen demo ennen ensimmäistä vinyyliä oli paras. En nyt muista kasetin nimeä. Debyytin jälkeiset tuotokset ovat jääneet melko vähälle kuuntelulle.

Kuisma, käy kysymässä kampaamosta sulle sopivaa hoitoainetta! Se auttaa selvittämään hiukset suht hyvin. Tuli vaan mieleen, kun olit menny moista kyselemään. Ja hyvää kesää Mokomalle! Harmi, etten teitä pääse mihinkään festareille kattomaan tällä kertaa.

‘Kuisma vastaa: Ammattilaisen analyysi. — Mutta kerro joku sellainen vaseliini, millä saa keikan jälkeiset takut suoraksi ilman että pitää repiä tukka irti päästä.’ En siis ammattilainen ole, ihan vain nainen, mutta suosittelisin lasten hiustuotteita, kuten Muumi-selvityssuihketta, Herbinan MarjaSpa-suihketta tai Natusan kids Balsam sprayta takkuja vastaan taisteluun! Toimii oikeasti eikä maksa mansikoita. Tosin tuoksu on aika mansikkainen, mutta hikeen se kuitenkin katoaa… Yleensä ne vaaleanpunaiseen pakatut ja imeläntuoksuiset suihkeet ovat parhaita, löytyy lähimarketista. Jos nyt jotain ns. katu-uskottavampaa etsii, niin oisko tämä? ‘Tigin Born To Rock Leave-In Detangler on kevyt jätettävä hoitoaine. Se kosteuttaa ja pehmentää hiuksia. Suihke on mainio selvittelyapu kaikille hiustyypeille. Aukoo tiukatkin takut hellästi. Se sisältää myös nesteytettyä soijaproteiinia ja keratiini aminohappoja jotka hoitavat hiuksia.’ Hyvää kesää!

Kuisma vastaa: Kiitos konsultaatiosta. Muumi-selviintymissuihke kuulostaa hyvältä.

Kiitos mainiosta Himoksen keikasta! Allekirjoittanut uhmasi humalaista keskikesän juhlan bailukansaa saapumalla paikalle diggailemaan. Lujaa tekoa räjäytti potin heti kättelyssä. En ole millään osunut sopivasti paikalle kun sitä on viime aikoina vedetty. Todistitte jälleen kerran vääräksi sen, ettei festarivedot voi olla rautaisia. Tattis!

Kiitos!

Kuunteletteko itse sakararecordsin alla toimivia bändejä?

Emme missään nimessä. Silkkaa kaupallista paskaa.

Onko teltta teiän mielestä hyvä paikka soittaa Ruississa vai vetäiskö mieli rantaan tai niitylle?

Teltta oli maailman paras paikka soittaa.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Kesäloma. Takana on kesä-heinäkuun ainoa vapaa viikonloppu (Provinssista ei pidetä, koska siellä piti kuitenkin käydä), eli kesäloma. Hyrkälä on viettänyt vapaataan maailmalla, me muut tahoillamme kotimaassa. Ennen hajaantumista laitureille ja terasseille käväisimme rivimiesporukalla raapaisemassa vielä yhdet treenit. Markon piti toki tulla mukaan, mutta vastaflunssa piti miehen sängyn pohjalla ja pöntön äärellä.

Ei olleet turhat treenit. Työpöydälle nostettiin Kuisman viimeisin sävellys, jonka työnimeksi päätyi Rankkaa metallia. Nimi on alun perin lähtöisin eräästä sovitustilanteesta, jossa Kuisma perustelee ehdottamaansa sovitusratkaisua jotenkin näin: ”Mie tykkään rankasta metallista.” Täytyy myöntää, että työnimi myös kuvaa kappaletta melkoisen hyvin. Tunnelma on hetkittäin kuin 90-luvun alun ruotsalaisessa death metallissa. Ja se on rankkaa se.

Kuisma oli tehnyt kappaleensa kanssa pohjatyöt niin hyvin, että biisi saatiin läpisoittokuosiin parissa tunnissa. Aallon Lefa oli tallentanut myös valssipohjaisen heviballadin treenikämppätestausta varten, mutta sen kimppuun emme tohtineet käydä ilman johtajamme läsnäoloa.

Balladin sijaan otimme tarkempaan käsittelyyn Santun biisin, joka ehdittiin jo edellisissä treenissä saattaa hahmoonsa. Biisille ei ehditty keksiä työnimeä ennen kuin Marko tarjosi siihen jo tekstiä ja lopullista nimeä. Ei kuitenkaan paljasteta niitä vielä. Kutsutaan biisiä vaikka tekstirivillä ”Väärällä vuorolla kakkonen pöytään!”, jonka rivimiehistö rakenteli kappaleeseen samalla metodilla kuin Metallica Some of Monster –dokumentissa. Tiedätte varmaan, ”Väärällä vuorolla kakkonen pöytään!” on erittäin paha tilanne Paskahousu –korttipelissä, jota olemme pelanneet taas tänäkin kesänä bussissa loputtoman monta kierrosta.

”Väärällä vuorolla kakkonen pöytään!” on hyvinkin tunnistettava Santun biisi: pieniä intervalleja ja rokahtavan punkahtava perusvire. Jostain Santtu onnistuu kappaleisiinsa tuomaan myös Stonemaisia sävyjä, vaikka Santtua ei ensimmäisenä miellä Stonen tuotannon suurkuluttajaksi.

Mutta tilanne siis senkun paranee sävellyspuolella. 12 biisiä on siinä kunnossa, että innostuessaan Marko voisi niihin tekstitkin tuottaa. Aika moneen sellaiset kaiketi on jo väsännytkin, mutta kertokoon niistä enemmän itse.

Perjantaina jatketaan taas keikkailun merkeissä, mutta eiköhän treenikämppäkin taas kutsu, jahka ilmat tästä paranevat.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.