Treeniblogi 2008-09

Terveisiä Nosturin baarin terassilta. Tämä on nykyaikaa!

Treenattiin eilen muutama tunti ja uusien biisien lista kasvoi taas kahdella sävelmällä. Marko lähetti viime viikolla sähköpostiin työnimi Ameriikan metallin, jossa saa sahata niin perkeleesti, grindata and. Laulu on kuitenkin melodinen. Biisi oli perussovitukseltaan rivimiehille räätälöity, joten otimme biisin haltuun pikavauhtia. Kuisman pöytälaatikosta löytyi vinksahtanut melodian pätkä, josta kehkeytyi oiva c-osa. Työtähän kappale toki vielä vaatii, mutta runko on kasassa.

Santtu joutui poistumaan kesken kaiken ravitsemaan viinanälkäisiä helsinkirokkareita. Me muut tartuimme Kuisman jo tovi sitten esittelemään heviballadiin. Alkuunsa Testament-tyyppinen linkuttelu aiheutti hiukan vaivautunutta pyörimistä, koska tuon tyyppinen ilmaisu ei näistä betoniranteista irtoa kaikkein luontevimmin. Muutamaa säröpedaalin painallusta myöhemmin kappale kuitenkin avautui muotoon, joka alkoi tuntua aidosti hyvältä. Sävelykuluthan ovat oikein kauniita, kuten Kuisman kappaleissa aina. Biisi on aivan alkutekijöissään, mutta draft-listalle pääsee tämäkin, ilman muuta. Työnimeksi muotoutui Sisäinen, ei julkinen.

Nyt lähdetään Viitasaareen!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Treenattiin keskiviikkona ja taas uusi biisi plakkarissa. Triolipoljentoinen MarskinNorski on nimensä mukainen: kylmä turskanhajuinen tuuli puhaltaa vuonojen välistä. Kokonaisuuden kruunaa se, että biisin lopussa puhaltaa vuorostaan lämmin tuuli maastohousujen perstaskujen välistä, treeneissä inspiroidun dödöhenkisen loppuriffiin muodossa.

Senhän se sitten treenaaminen teki, että meikällä on runk.. riffiranne aivan kipeä. Sama vika varmaan kun Saikkosella, jotta jännetupit otti vähän online casinos osumia. Syynä se että Nosturin treenis on näin kesäaikaan epämiellyttävän kuuma ja hapeton tila, ja tuli sitten tikattua hikipäässä ja lihakset maitohapoilla 5 tuntia downpickingiä kramppaamisesta huolimatta. Ois edes juonut vissyä välillä, mutta kun ei niin ei.

Tyhmää, sanoisi fysioterapeutti, mutta onneksi siltä ei tarvitse kysyä mielipidettä.

Later dudes & dudettes.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Hommat jatkuvat jälleen tulevana keskiviikkona. Käväisimme treenikämpällä myös Oulun reissua edeltävänä iltana. Jos kahdeksan tunnin tehotreeniä nyt käväisyksi voi kutsua.

Keskityimme testaamaan Santun biisin uutta sovitusta oikein laulun kera, ja hienostihan se toimi. Jopa niin vakuuttavasti, että päädyimme nostamaan sen keikkasettiin viime hetkellä ennen lavalle nousua lauantaina Tampereen Yo-talolla. Biisi tuntui näpeissä todella hyvältä myös livenä, vaikka melkoisen kylmiltään se vedettiinkin. Biisin oikea nimikin tuli keikan myötä julki: Vääräleuka. Voisi nimensä puolesta kertoa säveltäjästään, mutta ei kuulemma sitä kuitenkaan tee.

Vääräleuan lisäksi painimme tuntitolkulla Kaihomielen kanssa. Kertsi on vaatinut valtavasti töitä, vaikka melodia sinänsä onkin yksi parhaimmista ikinä. Rytmipuoli ei vain ole asettunut paikalleen. Viimeisimmässä iteraatiossa kokeiltiin melodian hajottamista ja lauletun vastamelodia lisäämistä väleihin. Tunnelmapisteet kohosivat, mutta melodian tenhosta jäi jotakin pois. To be continued…

Keskiviikkoon.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

1.8.2009 Yo-Talo, Tampere

Viikonlopun viimeinen veto tärähtäisi lähiklubillani Yo-Talolla. Puhti oli vähissä saapuessamme Tampereelle. Ihan kuin Oulun puristus tuntuisi vieläkin jäsenissä.

Rakentelimme settiä taas uusiksi nimenomaan Tamperetta silmällä pitäen, sillä täällä olimme jo käyneet aiemmin keväällä. Erikoisuudet oli siis jo kuultu. Nostimme settiin mm. Seitsemän sinetin takana -kappaleen, jota ei hetkeen oltu soitettu.

Kulinaristinen viikonloppu jatkui vielä tänäänkin, sillä Yo-taloon keikkoihin kuuluu ateriointi alakerran erinomaisessa Tiiliholvi-ravintolassa. Annokset veivät kielen mennessään, ja myös vegaani-Maagin ruokavalio oli huomioitu taidolla. Olemme kiitolliset. Ainoa huono puoli Tiiliholvin gourmet-ateriassa on, että se tahtoo viedä terän metallimiehen äkäisyydeltä. Ei tuollaisen herkuttelun ja hemmottelun jälkeen tee mieli huutaa kenellekään, toisin kuin joiltakin festareilta tutun “makkaraa ja sulatettuja ranskalaisia” -tyyppisen annoksen nauttittuaan.

Olo oli takahuoneessa niin unettava, että jotain oli tehtävä. Kehno ennakkomyynti potki meitä myös hereille. Heille, jotka paikalle saapuisivat kesämenojen ylitarjonnan ja kesätulojen puutteen keskellä, täytyisi tarjota jotakin erityistä. Niinpä päätimme puolta tuntia ennen h-hetkeä nostaa settiin Santun uuden biisin, Vääräleuan. Kappaleen viimeisin sovitus oli tätä ennen soitettu treeneissä koko porukalla yhden ainoan kerran. Kylmäharjoittelu ja sanojenopettelupaniikki häivytti mukavuudet mielestä, ja olimme taas kuin pistetyt. Juuri ennen lavalle astelemista kuulimme, että ovelta oli lippukauppakin käynyt niin hyvin, että paikka oli käytännössä täysi.

Keikasta tuli likipitäen täydellinen. Paikan uusittu tekniikka ja lava toimivat sinänsä hyvin, mutta meidän kaltaista bändiä ajatellen muutamia puutteita ilmeni. Mellakka-aitaan ei ollut ja mikkiständit olivat sellaista kiekkomaista solistimallia. Toisessa tai kolmannessa biisissä yleisömassa alkoi kaatua lavalle päin sillä seurauksella, että eturivissä tartuttiin refleksiomaisesti meikäläisen mikkiständiin. Hampaat saivat sellaisen osuman, että hetki piti ottaa lukua hampaista. Kaikki olivat tallella, joten show jatkui. Mikkiä piti tosin lähestyä loppukeikka hiukan varautuneesti.

Vääräleukakin soitettiin keskeytyksettä alusta loppuun ilman kummempia virheitä. Yleisökään ei sylkenyt päällemme, joten ilmeisesti viime hetken riskinotto kannatti.

Loistoiltama, kiitos!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

31.7.2009 Kokkola Rock, Kokkola

Heräilimme Kuisman kanssa tyypilliseen tyyliin aamuysin jälkeen vain muutaman tunnin unien jälkeen. Lisälepo olisi ollut paikallaan, mutta eipä tuo puolillepäivin nukkuminen enää onnistu kuin äärimmäisen harvoin

Nappasimme vielä Marskin mukaan ja painelimme aamukahvin ja -jugurtin kautta paikalliseen tavarataloon hankkimaan tarpeita henkilökunnan kesäjuhlia varten. Edessä oli niin lyhyt siirtymä, että pienimuotoiset grillailut mahtuisivat hyvin ohjelmaan. Sääkin suosi.

Hankimme kuskillemme Roopelle pinkin pallogrillin ja monta kassillista raaka-aineita, joista loihdittaisiin retken eväät. Pääkokkina toimi Kuisma, joka sekoitteli kanafileille marinadin hotellihuoneessa ennen lähtöä.

Failit saivat mehustua bussin jääkaapissa parisen tuntia, kunnes aloimme lähestyä Kalajoen kauniita merimaisemia. Soitto Kalajoen omalle pojalle Rainer Nygårdille ohjasi meidän Hiekkasärkkien leirintäalueen huikealle hiekkarannalle. Pari-kolme tuntia kiireetöntä grillailua hyvässä seurassa oli oikein tervetullut ohjelmanumero. Kuisman värkkäämä persilja-porkkana -salaatti maistui kulinaristiryhmällemme myös mainiosti. Hankkimamme grilli sen sijaan osoittautui seksikkääksi, mutta tehottomaksi. Sopii meille, toisaalta.

Saavuimme ajoissa Kokkolaan, jossa ei vielä ollut väkeä kovin huimaa määrää. Käväisimme katsomassa Popedaa ja yritimme palautella kroppiamme iskuun eilisillan nestehukan ja kesäjuhlien mässäilyn jäljiltä.

Soittoaikaa oli varattu tälle keikalle 50 minuuttia, mikä alkaa olla meidän vanhoille diesel-moottoreille lähinnä alkulämmittely. Tämä oli tiedossa, joten pyrimme rakentamaan mahdollisimman intensiivisen setin.

Ihmisiä saapui keikkaa ihmettelemään joitakin satoja, mutta mukavasti meininkiä riitti tälläkin kertaa. Tai olisi riittänyt, elleivät järjestysmiehet olisi pysäyttäneet orastavaa pittitoimintaa alkuunsa. Varsinkin alkuillan keikoilla tuollainen toimii tehokkaana meiningintappajana myös lavan puolella. Marko suivaantui tästä jopa niin, että katsoi asiakseen käydä neuvottelemassa pittikulttuurista yleisön puolella järjestysmiesten kanssa. Sopua ei sillä kertaa syntynyt, mutta tuo keskeytys nosti intensiteettiä parilla pykälällä.

Keikan jälkeen annoimme järjestysmiesten toiminnasta palautetta myös järjestävälle taholle, joka lupasi kouluttaa henkilökunnan festarisarjan seuraavaa Mokoma-vetoa varten. Ja näin tapahtuikin, kiitokset siitä! Sen verran täytyy vielä aiheesta jatkaa, että järjestysmiehet ovat tervetulleet pitin liepeille puuttumaan ylilyönteihin ja katsomaan, että sivulliset eivät saa suotta osumaa.

Kesäjuhlat jatkuivat keikkatauon jälkeen Seurahuoneella, jossa bailasimme mm. katsomalla Dirty Harrya ja nauttimalla Malibu-pohjaisia drinkkejä. KK:kin bailasi, kyllä vain.

Kommentit

17.11.2009 18:37 / Hyge

Mistä on muistojen päivä, ihana kesäinen muistojen päivä tehty? Piknik Hiekkasärkillä, ja tekniikan “poikien” (=KK&Grendelström) unohtumaton tanssilattia-dominointi. Siitä on muistojen päivä tehty.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.