Itse vappupäivän vietimme rinteessä. Saimme järjestäjiltä lasketteluvehkeet ja kukaan ei jäänyt hannaamaan. Kolme tuntia mäessä meni nopeasti. Kukaan ei loukannut itseään ja kaatumisiakin oli vähän, tosin Kuisma totesi menon jälkeen, että ” koskaan en oo aiemmiin kaatunut ja taas kaaduin”.
Vappupäivän keikka alkoi hyvin vaikkei ketään juuri mesoamisemme jaksanut innostaa. Kun olimme päässeet setissä neljänteen biisiin saakka tuli itseään ravintolapäälliköksi tituleerannut paskamaha vihollinen keskeyttämään keikkamme. Sisäänpääsy ravintolaan kulki soittoalueemme läpi ja porukka ei kuulemma uskaltanut tulla ravinteliin sisälle meluvallin läpi. Mikäs sen hienompi kunnianosoitus “hevibändille”. Die you hell!!!! Keikka keskeytyi tosin väärin valtuuksin ja meitä pyydeltiin myöhemmin soittamaan uudelleen, mutta kamat (ja äijät) oli jo nipussa.
Ilta meni samoissa merkeissä kun edellinenkin. Minä ja levy-yhtiömme edustaja Toni luovutimme huomattavasti muita aiemmin ja Toni teki kohtalokkaan virheen nukahtamalla ensimmäisenä. Lainarunpalimme Pätkä toteutti taiteellisia visioitaan tullessaan baarista ja käytti Tonin naamaa maalausalustana. Tämän päivän Picassot tekevät sen mustalla tussilla. Oli jotain puhetta kolmannesta sinkkulohkaisustakin aiemmin illalla, mutta katsotaan sitten kun Toni saa naamansa puhtaaksi. Lento takaisin meni hyvin, näimme Pirkka-Pekka Peteliusta vielä kolmannen kerran Helsinki-Vantaan lentokentällä ja joka kerta piti kysyä, että missähän mahtaa sijaita Laivanvarustajankatu. Ei pudonnut PP:lle omat juttunsa, suuret humoristit on vapaa-aikanansa näköjään suuria tosikkoja. Lopuksi vielä viikonlopun teemaa mukaillen: Imekää kynttilää!
Jätä kommentti