Mokoman sivuston DNS-palvelin ongelmat ovat raastaneet päivitysosaston ja vakivieraiden hermoja jo pitkään. Saitti on ollut nurin vähän väliä. Ongelma on nyt siirtynyt historiaan, mistä kiitos iiiso kiitos Framesayn Teemulle.
Demon tekoon
Uudet 16 biisiä on nyt sitten treenattu, ja parin viikon kuluessa aukeavat Inkfishin ovet demoamista varten. Testaillaan, jotta mitkä biisit toimivat enemmän ja mitkä vähemmän; Tunnustellaan, että ryhdytäänkö rakentamaan puhdasta thrash metal albumia vai mitä helvettiä. Pohditaan, josko lisämateriaalille olisi vielä tarvetta. Ensi vuoden alussa olisi albumin äänitykset tarkoitus aloittaa.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
Kysyttyä
Oli muute perkeleen hyvä keikka bullsissa vaikka väkeä ei ollu ko muutama hassu kaveri… Väki ei ollu kyl kovinkaa hyvi mukana, mut myö kyl mossattii ja nyrkii heilutettii minkä kerettii ja keikkavaihe jäi päälle ko kotia kohti lähettii… Ja imatra on iha oikeesti paska paikka…
Itse odotin, että torstai-ilta Imatralla houkuttelisi paikalle korkeintaan miksaajan. Joten positiivinen yllätys nuo muutama kymmenen maksanutta oli.
jumalaut. ukotha vetäs aika kovia uusia biisejä bulssis! “sikahyväpaskakeikka” porukkaa vähän… mut lämmitti “entisen rumpalin” sydäntä… pyöräyttäkääs se levy ni saatanpa ostaakin vielä! sitten Tuomolle kssss. päästäänkö millo kuuleen uutta mind riot:tia???? T.saattoväki………
“Entinen rumpali” -läppä oli muuten kohdistettu Imatalle muuttaneelle entiselle rumpalillemme Raikolle, joka kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan. Mind Riot ei samassa muodossa enää palaa. Mokoman aikataulujen salliessa tosin väännän Javanaisen kanssa heviä, joka ehkäkenties päätyy jossain muodossa joskus saataville.
Kuisma, mitä viritystä käytät 7-kielisessä kitarassa?
Kuisman kuusi ohkaisinta kieltä ovat normaalissa dropped-D -vireessä, ja se paksuin vaijeri A:ssa.
Koskas on uuden levyn laskettu aika? Al
Vaikea sanoa, mutta lokakuussa alkaa demotusvaihe ja näillä näkymin vuodenvaihteen jälkeen äänitys.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
19.9.2002 NC Bulls, Imatra
Olen muistavinani, että Kärkkäisen Hessu tokaisi nuorempana hurjapäänä jossain Rumban Slumgudgeon haastattelussa tyyliin: ” Napakka ydinisku olisi parasta mitä Imatralle voi tapahtua.” Paljon on Imatrankoskessa vettä virrannut tämän “sammakon” jälkeen ja paikallisten lynkkaus mielialakin on huhupuheiden perusteella hiukkasen laantunut. Hessu iskujoukkoineen suuntasi Imatralle siis suhteellisen turvallisin mielin. Ainahan Imatralle meno pikkasen pelottaa ja pitääkin pelottaa. Kuten viinaa voi juoda ja pitääkin juoda, jos Nykäsen Mattia on uskominen ja onhan se.
Imatran Prince eli M.T. Aaltonen salskeine apumiehineen piti huolta siitä, että soittajilla oli kivaa ainakin lavalla. Eli saundi oli ns. kohillaan. Baarin henkilökunta vastaavasti piti huolta siitä, että bändin pojilla ei ollut ainakaan liian kivaa roudaamalla takahuoneeseen korin limonaatia, kun poijjaat “janoansa” kilpaa valittelemaan ryhtyivät. Ei vais. Esimerkillistä huolenpitoa edesvastuuttomista soittajan hulttioista sanon mie.
Itse lava-akti oli kaiketi hyvä. Siihen nähden ainakin, että takana oli jonkinmoinen treenitauko, (osalla) helvetillinen työviikko ja hanurin halstrausta autossa istumisen muodossa. Vanhojen ikivihreiden kyytipojaksi ujutettiin uusia viisuja ja kyllähän ne penteleet kulkivat kuin kirjahylly hangessa konsanaan(…ihan vitin ontuva vertaus). Jäi hyvä fiilis. Jos ei muille, niin edes itselle. Siihen sitä kai tällä toiminnalla tähdätään.
Noiden Imatran tunnefiilareiden voimalla treenattiin sitten kolme päivää uutterasti kuin nuoret puumat ikään. Uutta matskua on siis ihan vitisti, se on ihan vitin hyvää, sitä pitäisi päästä studioon ikuistamaan ja vähän vitin äkkiä.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
7.8.2002 Semifinal, Helsinki
Hevin soittaminen on mystistä puuhaa. Joskus homma lähtee liitoon ihan omalla painollaan, toisinaan toiminta on vähemmän lennokasta vaikka kuinka punnertaisi. Soittajan kokemus vinkkelistä tämä keikka kuului selkeästi jälkimmäiseen kastiin. Missään ei sinänsä ollut mitään vikaa/valittamista, mutta jostain syystä suuren urheilujuhlan tuntu loisti poissaolollaan. Ehkä syy oli leppoisan kesäillan aiheuttaman epätavallisen hyvän olon tunteen tai sitten Tavastialla kiskotun “rekkamies-kingsize” kokoluokan aterian. Mene ja tiedä….
Encorena vedetty tuleva megalekahitti “Takatalvi” aiheutti perin positiivisesti varautuneita reaktioita. Vanhat äijät kiskoivat ( ja tulevat kiskomaan, lempo soikoon!) thrash-metallia suomeksi ja vieläpä ihan tosissaan. Niin tosissaan kun heviä nyt voi soittaa…
Yön pimeinä tunteina osa Mokomasta ja Semifinalin Suurvisiiri Pätkä siirtyivät Kallioon kuuntelemaan Anthraxin kerrassaan loistavaa Among the Livingiä ja keskustelemaan ihmisen henkisestä kasvusta. Se oli immeiset kerrassaan nerokasta puuhaa! Usotteko?
Jätä kommentti »
Jätä kommentti