Mokoma julkaisi Kurimus-levyltä poimitun Takatalvi-singlensä internetissä ilmaiseksi 24.3.2003. MP3-muodossa julkaistua kappaletta on ladattu yhtyeen kotisivuilta (www.mokoma.com) 9.6.2003 mennessä jo yli 10 000 kertaa. MP3-formaatin suosio yllätti myös Mokoman levy-yhtiön, Sakara Recordsin.
“Tämäntyyppinen julkaisutoiminta sopii hyvin marginaalimusiikin luonteeseen, ja aiomme vastaisuudessa käyttää samaa mediaa uusien äänitteiden promotoimiseksi”, levy-yhtiöstä todetaan.
Eikö ole rokin veivaaminen mielenkiintoista? Perjantaina soittaa 50 ihmiselle kahden jälkeen yöllä paskalla PA:lla ja alle viikkoa myöhemmin Anthraxin lämppärinä Tavastialla… Toivottavasti Kuopiosta ei tullut kirosanaa bändin keskuuteen. Järjestelyistä taisivat vastata ne kuuluisat kuuromykkä sekä sokea, mutta asenteella veditte ja musiikki kuulosti hyvältä. Paremmalla onnella ensi kerralla.
Noh, kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Homma unohdettu, Kuopioon tullaan varmasti uudestaan! Lisää Päiväkirjassa.
Teille on varmaan tuhat kertaa sanottu tämä, mutta sanon sen silti. KIITOS siitä, että olette olemassa. Teette todella loistavaa musiikkia. Etenkin Silmäterä on aivan loistava. Kiitos vielä kerran. Kaikkea hyvää teille. Jonteri
Hyvä Jonteri, tällaista palautetta ei saa koskaan liikaa. Hyvät jaktot vaan sinnekin!
kiitokset pirun hyvästä tvo keikasta. takatalvi vois tulla hieman aikasemmin et jaksais senkin ajan mossata. kiitokset myös helvetin hyvästä levystä. ps. lupauksees luotan, vielä silmäterä soi
Kiitos itsellesi, meilläkin oli kivaa pienistä teknisistä ongelmista huolimatta. Mossaamaan oppii mossaamalla, kyllä se kunto siitä kasvaa.
Tämäpä hassua, minun piti kysyä teiltä että meinaatteko laittaa tänne sen soundi-arvostelun linkin [jo kauan ennen kuin se oli täällä], mutta unohdin ja se oli laitettu tänne minun syntymäpäivänäni. Kiva kiva.
Eipä, seittikeisari oli hieman skutsissa, joten linkki tuli sivuille vähän myöhään. Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut!
Olisiko mukavaa vai ahdistavaa, jos joukko faneja majottuisi talosi[kuka nyt ikinä tähän vastaakaan teistä] eteen telttojen ja makuupussien kanssa ?
No onhan se ahdistavaa. Ei meinaa aamulla edes töihin päästä, kun pikkutytöt roikkuu hihoissa ja vinkuu nimmaria.
onkos lappeenranta mukava paikka asua ja temmeltää?
On ja ei oo. Perusmeininki.
Hola. Kävi silmiin tuo vaikuttava kaarti menneisyyden kalmapoppooista ( et. levytyksistä). Väittäisin että darkthronen soulside journey on aiheuttanut kitkaa teidänkin masturbointisessioissanne kappaleeen vaihtuessa…miten on? Äm Neeger Virnes
Hyvä Äm Neeger, ei ole nuo verenjuontihommat oikein meitseille avautuneet, joten bläkkisjutut eivät ole levylautasella juurikaan pyörineet (mitä nyt Marko välillä diiggailee Bathoryä). Näin ollen, kitkaakaan ei ole päässyt syntymään. Masterointisessioita kannattaisi ihmisten muuten harrastaa enemmänkin. Silleen saa paremmat saundit ja tolleen.
Aamukuset mökin nurkalle ja bussiin. Pitkä mutta sitäkin hikisempi matka kohti Turkua voi alkaa. Pieruhuumorin siivittämänä matka kuumassa autossa tuntuu menevän liiankin nopeasti. Matkalla koukataan Alkosta “pari jallua”, ettei edellisen illan kuiva tunnelma pääse toistumaan.
Turussa järjestelyt toimivat taas loistavasti ja ammattitaitoisesti. Kamat S-osiksen lavalle (helppoa!), soundit kuntoon (todellakin, kiitos Anton!), ruoka huuleen (herkkua, kiitos tytöt!), ja keikkaa odottelemaan (virvoitusjuomat sopivan viileitä!).
S-osiksen lattia on täynnä, kun astumme lavalle. Jengi lähtee mukaan heti setin avaavan Vainotun aikana. Teon Teorian alun aikana sali on täynnä ilmassa huitovia nyrkkejä. Soittajapojat saavat tästä lisää energiaa ja tukat pyörivät entistä raivokkaammin. Kiitos jengi! Encoretkin saatiin. Vedimme toista kertaa Deathin Open Casketista tehdyn käännösversion Avoin hauta. Tuntui toimivan. Death Metal on heino laji. Hygekin pääsee takomaan tuplapedaaliaan oikein Olavin takaa.
Se, että Hessulta katkesi ensimmäistä kertaa sataan vuoteen basson kieli, ja että soitimme kielen vaihtamisen aikana jatsia ei juuri tunnelmaa latistanut. Lead-laulun linjakin pimeni, joten ihan kommelluksitta ei selvitty. Tämä kaikki oli kuitenkin pientä verrattuna edellisillan seikkailuhin.
Keikan jälkeen kamat salaman nopeasti pois MKKK:n tieltä ja autoon (järjestysmiehien avusta iso plussa!), sukat vaihtoon (rauhallinen backstage!) ja katselemaan MKKK:n rautaisella ammattitaidolla vedettyä keikkaa (virvoitusjuomat sopivan viileitä!). Karmojen levyt on “ihan hyviä” mutta keikalla bändi toimii kuin nauloilla ladattu nyrkkeilyhanska. Kateeksi käy.
Kiitos Turku. Te olitte taas mukavia. Mokoma kiittää ja kuittaa!
Kukot Orrella 2003 -seikkailu jatkui leppoisissa merkeissä pitkällä, mutta hikisellä keikkabussimatkalla Savon sydämeen Kuopioon. Mokoman näkövinkkelistä kesäkausi alkoi ensimmäinen festivaalin merkeissä. Odotukset olivat korkealla, koska ilmakin suosi festivaalijärjestäjiä. Saavuimme Rumban nimeä ylväästi kantaneelle jatkoklubille hyvissä ajoin. Roudasimme kamat yläasteen liikuntasalia muistuvaan tilaan, jossa paikallinen tekniikka soitti Kurimusta PA:n kasaamisen ohessa. Kaikki näytti hyvältä. Nimmareitakin saatiin jaella.
Sitten alkoi surrealististen tapahtumien sarja. Antakaas kun kerron.
Soundcheck oli siis valmis alkamaan orkesterin puolesta, mutta tekniikka ei pelannutkaan järjestäjien toivomalla tavalla. Emme olleet tästä moksiskaan, vaan siirryimme odotellessamme ruokailemaan festivaalialueelle. Täällä saimme kuulla järjestäjien vastoinkäymisistä: festivaaleille ei oltu saatu anniskeluoikeuksia. Limufestari siis. Anniskelulupaa ei ollut myöskään jatkoklubilla, jossa soittoaikamme oli aamuyöllä 1:45. Rupesi jännittämään: kuinka helvetissä juhlakansa jaksaa riehua pikkutunneille asti pelkän limpparin voimin? No se selvinnee myöhemmin…
Ruokapöydässä nälkäisiä metallityöläisiä odotti hilpeä näky. Pääruokana tarjottiin vartaassa grillattua sikaa, jonka peräsuoleen oli työnnetty humoristisesti dildo. Tapahtuman “meininki” alkoi pikkuhiljaa selvitä. No hyvältä tuo raiskattu sian perse maistui, ei siinä mitään.
Takaisin keikkapaikalle, jokohan olisi soundcheckin aika? Olihan se. Hyvin meni, paitsi että puolet monitoreista ei toiminut. Laulusuorituksien kannalta olimme kriittisellä polulla; lauluhommat vedetäänkin tänään nk. sormituntumalla. Lisäksi järjestäjät pyytelivät anteeksi alimitoitettua PA:settiä. Eipä taida bassot jytistä tänään, tuumimme, muttemme antaneet sen häiritä.
Tämän jälkeen paikalle saapuu seuraava orkesteri tekemään soundcheckiä. Barathrumin pojat tulivat paikalle pelkkien kitaroiden kanssa, koska järjestäjä oli ilmoittanut että paikanpäällä on talon puolesta järjestetty backline. Järjestäjä ei kuitenkaan kamoja ollut hoitanut, joten kävi ilmi että meidän backlinellä veivataan kikkelithrashin lisäksi myös black metallia. Rumputaiteilija Hyrkästä tämä tietenkin jännitti eniten, sillä juuri kaupan pahvilaatikoista puretut rummut, Taman Starclassicit, ovat miehemme silmäterä ymmärrettävistä syistä. Kitaravahvistimien lainaaminen on “helpompaa”. On siinäkin toki sellainen ikävä puoli että – sparejen mukanaolosta huolimatta – juuri ennen omaa keikkaa hajoava putkivahvistin on ehkä maailman vittumaisin juttu. Mistä löydät avoimen soitinhuollon vieraassa kaupungissa klo 2:00? Ei mitään, hädässä ystävä tunnetaan. Lainatkoon Barathrum kamoja, eihän tässä starailemaan ruveta. Ei ole varaa. Salaiset säröpedaalit piilotetaan kuitenkin omaa keikkaa odottamaan. Ei nyt ihan samoilla saundeilla kumminkaan…
Sitten majoituksen selvittämisen kimppuun. Ai mikä majoitus? Hirveän säädön jälkeen kuulimme, että homma selviää joskus keikkamme jälkeen, aamuyön tunteina, kun järjestävän seuran edustaja saapuu paikalle. Selvä. Odotellaan sitten sitä. Jännittää taas.
Keikka lähestyy, jännitys kasvaa entisestään. Tuleekohan tänne ketään? Järjestäjän käyttössä oleva 10 metrinen limusiini – pitäähän sitä nyt kunnon vehkeet olla – alkaa kuitenkin siirtää vip-vieraita takahuoneeseen, lisäksi festivaalialueelta siirtyy paikalle hyvänlainen joukkio juhlakansaa. Illasta saattaa siis tulla hyvä. Tässä vaiheessa neitimäisiä taiteilijoita kiukutti pikkuisen se, että sopimuksessa mainittua “virvoitusjuomakoria” ei oltu toimitettu takahuonetiloihin. No, ei olisi “vissy” maistunutkaan. Se, että limukiskan myyjä ilmoitti, että limut maksaa myös bändeille 2 euroa pullo, sai jopa rauhallisena tunnetun Annalan Markon korottamaan ääntään. Ei helvetti, joku roti pitää olla! No tämäkin asia saatiin hämmennettyä n. 20 puhelinsoiton jälkeen. Lopulta järjestävän tahon edustaja lupasi pistää pojille limut. Kiva.
Kuuden tunnin hengailun ja säätämisen jälkeen Tytär aloittaa klubi-illan, ja vetääkin nerokkaan keikan Radiopuhelimien ja vanhan YUPn hengessä. Toiminta on erittäin hilpeää ja samalla vakuuttavan oloista. Erityismaininnan ansaitsee rumpali Kerhohuone, jonka soittoa katsellessa tuli itsellekin hiki. Hyvä! Keikan tunnelmaa laski hieman “Painukaa vittuun, Barathrum lavalle!” -huudot, mutta ei se mitään. Hyvä että yleisö tietää, mitä yleisö haluaa.
Barathrum veti jälleen taatun metallishown. Maskimiehet verisine paitoineen soittivat “kuin pedon riivaamana”. Erityisesti uudempien(?) biisien koukukkaat sovitukset ja Janne “Ex-Waltari” Parviaisen rumputyöskentely saivat allekirjoittaneen jalan naputtamaan innostuneena tahtia. Sitten kävi se, mitä rumpalimme oli hieman pelännytkin. Barathrumin rumpali ottaa reilun huikan Portin sianverta, ja purskuttaa sitä rinnuksilleen ja samalla myös Hygen rumpujen päälle. Tunnelma laskee kuin lehmän häntä. Tästä tuli kallis keikka. Keikan jälkeen vahinkoja tarkistettaessa kävi ilmi, että kaikki rumpukalvot menevät vaihtoon, koska ne näyttivät enemmänkin Saatanan epäsikiön tyttären immenkalvoilta 666 vuotta kestäneiden irstailusessioden jälkeen. Ei hyvä. Iron Cobra -tuplapedaalin hienomekaniikkakin oli saanut oman “kasteensa”. Noh, kamat huoltoon ja lasku perään. Tästä oli onneksi sovittu ennen keikkaa järjestäjien kanssa.
Astumme lavalle Barathrumin encoreiden jälkeen aikataulun kustua melkein tunnilla. Salissa on kuin ihmeen kaupalla ihmisiä, ei tungokseksi asti, mutta kuitenkin. Uskollisimmille faneillemme soitimme sitten sellaisen setin kun vaan siihen kellonaikaan ja niissä tunnelmissa saatoimme vetää. Soitto kulki ja laulu raikasi teknisistä ongelmista huolimatta. Keikka loppui tyylikkäästi siihen, kun huvilupaan merkitty päättymisaika 3:00 tuli vastaan. “Security” laittoi valot saliin ja ilmoitti, että se oli siinä. Mokoma pyytää anteeksi lyhyttä settiänsä, mutta samalla toteaa, että järjestävän tahon ammattimaisuusaste – tässä tapauksessa stage managerin puute – ei ollut sitä, mitä hyvältä kesäfestivaalilta on lupa odottaa. Ensi kerralla paremmalla onnella.
Sitten kukkumaan ei kun nukkumaan. Majoitus oltiin saatu hoidettua juuri kreivin aikaan, ja poistumme Rauhanlahteen karavaanareiden sekaan yötä pitämään.
Kuinkas herroille potkii tuo metallican uusin ? Melko hyvä levy omasta mielestäni, tosin en ois tällaista musiikkia metallicalta kyllä oottanu.
Ei pysty vielä sanomaan. Fran-taka-taka-taka-taka-talvi-tic oli “ihan hauska”. Onko se sitten hyvä vai huono asia… Irtopisteet rohkeudesta ja ennakkoluulottomuudesta. Pisteitä lähtee, koska ne eivät taaskaan tehneet uutta Master of Puppetsia.
Saakelin äijät! Ensin käskitte minun ostaa jokin ‘Kurimus’ levy ja sitten Slayeria ja sit vielä Ajattaran eka lätty. Kaikki rahat menee ja saan ainoastaan helvetin hyvää musiikkia. Kun kerran nyt on todettu, että teillä (ja minulla) on hyvä musiikkimaku, niin kertoisitteko lisää tällaisia MUST-ostoksia? Kiitos levystä ja Tre:n keikasta!
Eipä kestä kiittäminen. Se että noin on päässyt käymään on se kuuluisa yksittäisen taistelijan voi voi. Ei vaiskaan. Musiikki on hieno laji. Vai että suosittella pitäis… Ite [Kuisma kirjoittaa tätä tällä kertaa] voisin suositella Meshuggahin Destroy Erase Improvea, Testamentin Gatheringiä ja vaikkapa Cannibal CorpsenGore Obsessedia. Lisäksi Dimmu Borgirin “epätrue” Puritanical Euphoric Misanthropia on kyllä juhlava. Jos oikein haluaa tukan sekaisin niin Rotten Soundin Murderworks ja Nasumim Helvete saattais kolista. Sittenhän ois nää Diablot, Soilworkit, In Flamesit ja Hauntedit… Vanhat klassikot Anthraxilta ja Testamentilta… Levyjä on maailma täynnä. Riittäiskö noi alkuun?
Saitte sitten Anthraxin lämppäriksenne. Ura on kovassa nousussa? Sanokaas niille Anthraxin pojille että soittavat vanhaa matskua niin mäkin tulen!
Joo, ura nousee kohti taivaita ja kusi kohti päätä. Jos nähdään Anthraxin “poikia” edes vilahdukselta, niin olemme tyytyväisiä. Että juttelemaan… no huh huh!
Jätä kommentti