MOKOMA.COM

Kerrankin olemme jossain ajoissa. Johtuukohan se siitä että lähdimme kerrankin ajoissa? Kamat lavalle, pitkä soundcheck, uusien biisien treenailua ja hotelliin huilaamaan. Allekirjoittaneen leikattu polvi huutaa hoosiannaa. Se ei todellakaan pidä jatkuvasta rasittamisesta ja yleisestä hötkyilystä ja lepää tovin jäähauteessa. Kuntoutuksesta vastaava fysioterapeutti saa taas aiheen sanoa, että “et taida olla ihan fiksu kaveri”. Lounion Timolle vaan terveisiä.

Ennen keikkaa äijäilemme varovasti katselemalla Dirty Harry -elokuvaa. Mikä mies! Miten jäätävää toimintaa! Vaikka tilanne nayttää katsojan silmin hieman tukalalta, Harry selviää siitä ampumalla heittolaukauksen Magnum .44:lla pahiksen silmien väliin. Elokuvan joka toisessa kohtauksessa kannellan ruumissäkkejä. Aikuisina ihmisinä ymmärrämme elokuvan ohjaajan halunneen näyttää veriteot vertauskuvina, eikä oikeasti kannustaa meitä ammuskelemaan toisiamme isoilla ja fallisilla käsiaseilla. Omaksumme Harryn filosofisen toimintamallin, ja lähdemme keikalle.

Keikalla on villi meininki, oululaiset on hulluja. Biisit uppoavat runsaslukuiselle yleisölle ja toisen biisin aikana (Kasvot kohti itää) yhteislaulu on sitä luokkaa että soittajilla meinaa turahtaa paskaa housuun. Testasimme taas uusia biisejä, ja Vade Retro, Satanan aikana jengi oli ensiksi että WTF, mutta ymmärsivvät pian blast beatin hienouden ja lavan edustalle muodostui nopeasti oikea pitti. Lisäksi nähtiin stagedivingiä ja sen semmoista. Hurjaa! Meillä oli kivaa ja ilmeisesti yleisöllä myös, koska taputtivat meidät takaisin lavalle kaksi kertaa. Kiitos, Oulu!

Illan hauskimmasta kommentista vastasi tällä kertaa paikallisen urheiluseuran edustaja. Välittömästi keikan jälkeen käytiin takahuoneeseen pyrkivän nuorukaisen kanssa seuraava keskustelu: “Miksi en voi tulla juomaan teidän kaljoja, mehän tunnetaan kuitenkin toisemme, vai mitä Markus.” Kuka vitun Markus?! Takahuoneessa oli tuolla hetkellä siis Marko, Tuomo, Kuisma, Santtu ja Janne.

Sen jälkeen tapahtui jotain, siitä olen varma. Aamulla kuitenkin herättiin melkein kukonlaulun aikaan ja lähdimme kohti etelää. Paluumatka on silkkaa murhaa, sillä matka on todellakin liian pitkä. Jawatzu ajaa koko matkan. Miehen perse ei nouse kuskin pukilta edes kusitauon ajaksi. Hurjaa toimintaa. Onneksi Santtu, tuo Suomen hauskin mies (omasta, äitinsä ja Matti Riekin mielestä) hauskuttaa meitä koko sen 10 pitkää tuntia minkä olemme vangittuina Pahuuden Bussiin. Bussissa haisee taas pieru. Eikä mikä tahansa pieru vaan Pieru. Aivan helvetin siistiä puuhaa tämä rock’n’roll. Ettei ihan tyhjin käsin tarvitse mennä kotiin niin kitaristikaksikko sai mukaansa uuden lempinimen: Kuisma ja Tuomo ovat suomihevin Fränti ja Vahanen. Tästä täytyy olla hyvin ylpeä.

Kotimatkalla poiketaan studiolle Hämeenlinnaan. Saksan Janne on tehnyt viimeisimmät miksaukset, jotka ovat tietenkin loistavia. Yritämme keksiä miksauksista kuitenkin jotain vittuiltavaa, että sunnuntai-ilta kääntyisi maanantaiaamuksi. Biisijärjestys on nyt myös varma, joten maanantaina lähdetään reippaina masteroimaan Finnvoxin pajalle Helsingin Pitäjänmäkeen. Siellä se Jussila jo innostuneena odotteleekin.

Ah, taas mennään. Mercedes-Benz 309D:n pierunhajuiset penkit odottavat. Niistä henkii pahuus. Tuohon kun asetan ahterini, niin tunnen kuinka rock’n’rollin glamour virtaa elimistööni huumaavan kemikaalin lailla.

Matkalla Seinäjoelle puhkeaa rengas. Vauhtia on reilu sata ja korkeassa mutta kiikkerässä bussissa painoa päällä ihan kivasti. Allekirjoittanut on ratissa ja meinaa paskoa housuunsa. Kaikki menee kuitenkin hyvin, ja saan ohjattua bussin turvallisesti moottoritien pientareelle. Pienen odottelun jälkeen Autoliiton ammattilainen saapuu paikalle auttamaan renkaan vaihtamisessa. Eihän meistä ämmistä ole miesten hommiin. Seisomme hartiat lysyssä ja voivottelemme tapahtunutta samalla kun Reino vaihtaa renkaan kuolemaa uhmaten, maaten puolittain moottoritien kaistalla. Kaiken lisäksi Reino velottaa urakasta kokonaista viisi euroa. Tarjoamme nelinkertaista korvausta, mutta teiden ritari kieltäytyy ja katoaa auringonlaskuun. Iso kiitos Autoliitolle ja liiton miehille!

Rokkarit ovat taas yllättäen hieman myöhässä.

Matka jatkuu. Paskan jauhamisen määrällä ei ole rajaa, siitä pitää huolen Mokoman-peruskööri ja kohtuutonta ajorupeamaa helpottamaan tullut Jawatzu. Koska keikkojen välisillä siirtymataipaleilla on todellakin tuskaisen pitkiä tolppavälejä ja liikaa vapaa-aikaa, ehdimme lanseeraamaan uuden trendisarjan Sex In The Cityn viitoittamalla tiellä. Tässä sarjassa käytetään tyttöjen sarjasta tuttua konseptia, mutta nyt äijät puhuvat vapautuneen avoimesti ämmistä, panemisesta ja viinan juonnista. Sarjan nimeksi tullee ytimekkäästi kirjainlyhenne SMD. Sarjan tarkoitus on sohaista selllaista modernin yhteiskuntamme epäkohtaa, että on hyväksyttävää jos naiset puhuvat “siitä” mutta jos miehet ovat miehiä ja puhuvat “siitä” (tosin yleensä kännissä ja kovaan ääneen) niin he ovat ällöttäviä sikoja? Jatkokysymyksiäkin esitettiin, kuten miksi naisten masturboiminen esitetään valtamedioissa esteettisenä ja kauniina, mutta miehet ovat aina säälittäviä runkkareita? Ensimmäisen jakson nimeksi tuleekin “Tunneäly, mikä v**tu se on?” No niin, se siitä.

Perille saavuttuamme ihmettelemme hetken aikaa du:nin ulkomainosta, jossa orkesterimme nimi on teipattu pitseriaketju Rosson fontilla räystäslautaan. Hienoa! Hommat on isollaan. Itse keikka oli hyvä peruskeikka ja melkoisen onnistunut pelin avaus, vaikka allekirjoittanut töhöilikin viritysmittareiden ja uuden kitaran monimutkaisten mikrofonivalitsimien kanssa luokattoman paljon. Kokeilimme keikalla muutamaa uutta biisiä, ja ne alkavat pikkuhiljaa sujumaan mallikkaasti.

Yleisöä oli kivasti, noin kaks- ja puol’sataa. Keikan jälkeen miksaajamme Miitri “Metric System” Aaltonen tuo leveä virne kasvoillaan ravintoloitsijan tervehdyksen takahuoneeseen. Korkkaamme sen ja laulamme “Hei puliukot hyppikää” acappellana. Kaikilla on taas hauskaa. Pohjalaaset nuoret miehet ilmoottaa useaan kertaan orkesterimme jäsenille että “Painitaanko? En oo homo.” Loistava meininki! Marko on jo nukkumassa. Säästelee ääntä. Ihme absolutisti.