Promootioreissu ei tähän asti ole ollut näillä sivuilla päiväkirjamerkinnän arvoinen tapahtumasarja. Mokoman DVD:n markkinoimiseksi järjestämämme kolmen “keikan” ja parin televisioesiintymisen kattanut rupeama oli kuitenkin niin vaiherikas, että kirjasimme muutaman hetken talteen. Nämä päiväkirjathan toimivat paitsi toivottavasti viihteenä Mokoman musiikin läheisimmille ystäville, myös julkisina muistijälkinä kollektiivimme jäsenille.
Kolmen päivän ohjelmasta muotoutui aikataulultaan niin tiukka, että hitusenkin heikompaa hippiä olisi hirvittänyt. Rehellisen työn tekijän näkökulmastahan hommat pysyivät työaikalainsäädännön puitteissa ja olivat luonteeltaan “löysiä”. Iltaohjelma, eli ilmaisten virvokkeiden hörppiminen omaa DVD:tä katsellen ja suosikkilevyjä pyöritellen, putoaa suosiolla viihde-kategoriaan.
Taiteilija-Annalan ja freelancer-Saikkosen sisäiset kellot olivat jossain Amerikan itä-rannikon ajassa, kun yhtäkkiä pitikin nousta kello 5.45 aamulla tekemään tv-historiaa. Korkeintaan parin tunnin yöunet torkuttuamme lähdimme Subtv:n studiolle ottamaan vastaan Aamuavaus-ohjelman juontaja Ari “Paska” Peltosen hyperaktiivinen olemuksen. Vaikeahan siihen rytmiin oli heti aamusta päästä, vaikka mies hoitikin homman odotettua rauhallisemmin. Ruhtinasta promotessaan Markoja Kuisma eivät saaneet mainittua edes koko albumia.
Parin tunnin päiväunien kautta hyppäsimme Jyväskylän huippunopeaksi mainostettuun Pendolino-junaan, jonka piti viedä meidät ensimmäiselle ennakkokatselupaikkakunnalle ennätysajassa. Juna saapui määränpäähänsä lähes kaksi tuntia myöhässä. Italialaisen tekniikan korjailu vei toisen tunnin ja tunnelissa leikkivät lapset toisen. “Lapsi on terve, kun se leikkii tunnelissa”, kuului lapsipsykologian tuntijana vähemmän tunnetun Marko Annalan analyysi tilanteessa.
Paluu sylttytehtaalle
Piinavan junamatkan jälkeen ennakkokatselupaikkana toimivan Bar68:n Hokki toivotti meidät tervetulleeksi. Pikaisen ruokailun jälkeen siirryimme pikapikaa suosikkibaariimme, jossa jo sankoin joukoin paikalle löytänyt juhlakansa odottelikin.
Kylläpä osasi hermostuttaa. Uutta albumia on helppo testata kavereilla ja tarkastella ilmeitä, Dvd:tä taas on paljon hankalampi alkaa kaveriporukalla katselemaan. Onneksi näillä keikoilla ei tarvinnut aivan selvistä päin olla. Rohkaisuryyppy tai muutama olivat enemmän kuin paikallaan, kun ryhtyi ensimmäistä kertaa tuotosta katsomaan ihan porukalla. Nyt porukkaa vain oli varmaan toistasataa ja suurin osa ventovieraita.
Muki toisensa jälkeen tyhjeni hermostuneesti mutta nopeasti mäntteilyämme seuratessa. Jopa omasta mielestä varsin onnistuneet soittopätkät olisi vielä kestänyt, ellei paikan äänentoisto olisi ollut erittäinkin toispuoleinen siinä kohdassa, jossa me istuimme. Paniikkia helpotti se, että osaa yleisöstäkin saattoi hiukan jännittää. Muutama hevi-irvistykseen vääntynyt naama vilahti takuulla kankaalla taannoin samaisessa baarissa kuvatuissa pätkissä.
Kuumottavan tunnin kuluttua yleisö vapautti tunnelman ja palkitsi tilaisuuden mielestämme raikuvilla aplodeilla. Lämminhenkinen ja leppoisa tilaisuus jatkui arvonnalla, jossa jos jonkinlainen Mokoma-krääsä vaihtoi omistajaa.
Stressihelvetin jälkeen olisi ollut helppo lipsahtaa viihteelle oikein huolella, elleivät Marko “Liinamaa” Annala ja Tuomo “Sarasvuo” Saikkonen olisi lupautuneet Joensuun poppareiden järjestämään Rajatapaus-seminaariin puhumaan seuraavaksi aamuksi.
Myöhään illalla tuntui, että yöjuna lähti aivan liian aikaisin. Aamulla taas tuntui siltä, että hetkikin vielä Jyväskylän yössä avoimien hanojen äärellä, ja seminaaripalkkio sekä rippeet maineesta olisivat siirtyneet historiaan.
Samaan aikaan Helsingissä
Pitkän viikonlopun jatkoksi tarjosimme vielä yhtä tekosyytä raahautua baariin, Mokoman dvd:n ennakkokatselun muodossa. Päävastuu tapahtuman toteuttamisesta oli allekirjoittaneella ja Santulla, joten asialla oli koko maailmankaikkeuden teknisen osaamisen kiteytymä. Tämä tuli varsin selväksi heti alkuunsa. Ensimmäinen vartti humahti ennen kuin saimme talon videotykistä minkäänlaista kuvaa, ja huomattavasti pidempi aika kului äänihavainnon aikaansaamiseksi. Onneksi olimme ajoissa paikalla. Äänentoistossa oli hämminkiä kuitenkin koko shown ajan, mutta eipä siitä jaksa enempää itkeä. Talon kanavakytkennöissä nyt vaan sattui olemaan jotain hämärää.
Kello 19:00 aloitimme pienimuotoisella dj-setillä, jolloin viimeisetkin paikalla olleet “kanttiskaljajarrut” vetäisivät kaljansa ennätysvauhtia lärviinsä ja hävisivät paikalta. Apuna levynvaihdossa toimivat ansiokkaasti Salosen Tero ja Mega. Havaitsimme yhdessä tuumin, että eihän tämä heavy metallin kuunteleminen yhdistettynä kaljoitteluun ole ollenkaan hassumpaa puuhaa. Täytyypä kokeilla joskus uudestaankin! Eipä.
Vajaan tunnin maltoimme levyjä soitella, ennen kuin oli dvd:n vuoro. Tässä vaiheessa baarin istumapaikat olivatkin jo täyttyneet, joten mitäpä sitä turhia pitkittelemään. Näytimme valittuja otoksia keskittyneelle juhlayleisölle ja välillä pahoittelimme äänentoiston tasoa, vakuutellen, että kyllä se sitten kotona kuulostaa paljon paremmalta. Mahtoi vaikuttaa aika säälittävältä toiminnalta moinen. Noin tunnin seurasimme Mänttien seikkailuja, jonka jälkeen siirryimme mielivaltaisesti superpallolla suoritettuun arvontaan. Pari t-paitaa ja uunituore dvd löysivät uudet kodit.
Tämän jälkeen piti tietenkin soittaa lisää heavyä. Hetken päästä tarjoilija tuli ehdottelemaan, että emmekö me voisi pikku hiljaa poistua paikalta, kun kanta-asiakkaat soittelevat ja kyselevät, että milloinka tänne uskaltaa palata. Hetkeä myöhemmin joku pölvästi nappaa tv:n kaukosäätimen, iskee telkkarin päälle ja ilmoittaa, että nyt katsotaan Sopranosia. Emme tietenkään moisesta heti lannistu, vaan soitamme tiistai-illan ratoksi ja Sopranosin taustalle vähän Nasumia. Eihän tällaista meininkiä kauan jaksa katsella, joten kokoamme kimpsumme ja poistumme paikalta. Suunnitteilla olevaa “Hyges och Santtus Total F*ckin Heavy Metal Mayhem” clubia ei siis todennäköisesti järjestetä ainakaan Ompussa. Heh.
– Mr. Hyge
Kaksikosta allekirjoittanut raahasi kalmakalpean olemuksensa Joensuun tiedekeskuksen auditorion estradille heti aamupäivällä. Mokoman ja Sakara Recordsin tarinaa oli kuuntelemassa lähes puolitoista sataa ihmistä, joten skarppailemaanhan siinä joutui. Kolme varttia hujahtivat hetkessä. Alkuun päästyä tarinaa olisi riittänyt vaikka kuinka.
Studioputken pieksemä Hynysen Jouni kertoili myöhemmin päivällä yleisölle suhteestaan mediaan, mikä oli rattoisaa kuultavaa mutta ei katseltavaa. Viimeisessä ohjelmanumerossa Markokin pääsi toimimaan totuuden torvena osana videoraatia. Toivottavasti arvostelun kohteena olleet paikalliset uransa alussa olevat bändit saavat haavansa nuoltua. Jukkavirtasena toiminut, Eläkeläisenä lähes kaiken kuviteltavissa olevan häpäisyn kokenut Hurskaisen Ema ei varmaan loukkaantunut Markon toteamuksesta, että ainakin tissiensä puolesta Ema kelpaisi Levyraatiin Raakel Lignellin manttelinperijäksi. Eihän se siis mikään ihan perinteinen jäykistelyseminaari ollut. Mukavata oli.
Hetikohta seminaarin päätyttyä suuntasimme Kerubin kuppilaan, jossa Annala&Saikkonen – DJ-kaksikko debytoisi. Sitä ennen kuitenkin piti vilauttaa jälleen sankalle väkijoukolle DVD-julkaisuamme. Jälleen kerran kuunneltiin vain toista kanavaa ja tällä kertaa kuvasuhdetakaan ei saatu kohdilleen. Olipa linssissä joku keltainen läiskäkin. Pieniä teknisiä vastoinkäymisiä, jotka hermostuttivat hermostunutta keltanokkaista tuottajaa entisestään. Joensuulaiset hörähtelivät mäntteilyllemme Jyväskyläläisiä varovaisemmin. Itsekin karjalaisina Joensuulaiset ovat ehkä kuulleet moista mökellystä kyllästymiseen asti. Koska katselmuksen päätyttyä baari oli kuitenkin vielä täynnä ja aploditkin kuultiin, totesimme Markon kanssa tilaisuuden yksimielisesti menestykseksi.
Arpajaisten jälkeen päästiin itse asiaan, eli omien levyjen soittamiseen pahaa-aavistamattomalle yleisölle: Carcassia, Nomeansno:ta, Bad Brainsia, Finnhitsejä, Deicidea, Slayeria… Me viihdyimme kyllä. Kerubin henkilökunta piti tiskijukista erinomaista huolta, vaikka velvollisuutensa olikin käydä huomauttamasta volumesta vähän väliä. Baarikansakin oli viihdyttäjilleen armollinen, ja Hynysestä sekä Hongistosta koostuva kilpaileva DJ-kaksikko soitti myös ihan mukiinmeneviä musiikkivalintoja.
Lämmin kiitos Bar68:n, Kerubin ja Rajatapauksen henkilökunnalle kestityksestä ja kärsivällisyydestä. Suurin kiitos kuitenkin tapahtumapaikalle saapuneille ihmisille, oli perkuleen mukavaa.
Jätä kommentti