7.5.2005 Klubi, Tampere

Tampereelle saavumme ajoissa. Roudaukset ja soundcheckit sujuvat kuin tanssi, ja saamme sali- sekä lavasoundin erittäin hyväksi. Onpa kiva soittaa kun homma toimii! Siirrymme kukin tahoillemme latautumaan iltaa varten. Katsellaan jääkiekkoa ja Cannibal Corpsen Making of Wretched Spawnia. Allekirjoittanutta väsyttää ja jännittää. “V*ttu mikä jätkä”, ajattelen itsekseni puoliääneen.

Tampereen Klubi on täynnä. Vaihdan muutamat kuulumiset vanhojen kavereiden kanssa, mutta seurusteleminen on hieman vaikeaa, kun keskittyminen illan keikkaa varten on ollut käynnissä jo aamusta asti. Illan aloittaa Steep-orkesteri, joka louhii modernia mättömetalliaan kiitettävällä pieteetillä. Orkesterin ulosanti on tanakoitunut sitten edellisen äänitteen. Mikäs sen mukavampaa. Sitten vuorossa ovat Stam1nan pojat. Toteamme kuorossa että tämä saa jumalauta olla viimeinen keikka noiden kanssa. Ei lämppärin pidä olla pääbändiä parempi, eihän?

Oma keikkamme menee omalta osaltani mahtavan hienoissa tunnelmissa. Langattomien kitarakamojen ansiosta pystyn ensimmäistä kertaa elämässäni käyttämään koko lavaa hyödyksi. Siellä Tuomon puolella tuntuu olevan myös hyvä meininki. Harmi että Tuomo ei saanut taaskaan suhinoita ja rätinöitä rauhoittumaan vaan mies joutuu soittamaan edelleen piuhan kanssa.

Roudauksen jälkeen osa crewistä lähtee kotiin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Osa meistä saa kuitenkin aamuyöllä kahden aikaan loistavan idean ja päättää jäädä Tampereelle bailaamaan ankarasti läpi yön kaupungin kuumimpiin yökerhoihin tunnetuimpien pintaliitomuusikkojulkkisten kanssa. Roudauksesta luistaneille on tiedossa ankarat huudot, sekä koston kierre, joka on jatkuva seitsemänteen sukupolveen saakka.

Nyt on aikaa huilata muutama viikonloppu, ja sitten kesäfestareita päin.

Pelonsekaisella jännityksellä,

Hygen loppukaneetti kotimatkan tunnelmista: “Jokin kumma voima kiskoo, mua kohti diskoo”, taisi soida osalla porukasta päässä kun koitti kotiinlähdön aika. Mutta jos (ja kun) pään sisällä kutsu käy, niin onhan sitä seurattava. Hauskastihan tuo matka sujui Stam1nan poikain ja Jarskin kanssakin, pehmoisia puhuessa ja hassuttelu-valokuvia ottaessa. Jossain vaiheessa Jarski tosin päätti ryhtyä vähän huilailemaan, mikä ei ollut ollenkaan hyvä idea seurueessa, joka oli aikaisemmin päivällä nauttinut dvd:ltä kelpo annoksen Eläkeläis-huumoria. Ei mennä sen tarkempiin yksityiskohtiin, mutta Jarski kuittasi homman seuraavana päivänä varsin tyylillä, toteamalla: “Ei miulla ole mitään pikku häpäisyä vastaan”. On se hurja! Sanomattakin selvää, että aamuyön valkenevina tunteina roudaus oli kaikkensa, jo ajat sitten, antaneille miehille yhtä helvettiä. Esto Kolaa!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

6.5.2005 Klubi, Turku

Aamulla pää on kipeä. Ei tosin yhtä kipeä kun edellisenä yönä, jolloin se oli aivan helvetin kipeä. Eilisillan AC Tuska United -potkupallojoukkueen treenit päättyvät osaltani ensimmäisen minuutin jälkeen, kun saan kulmapotkutilanteessa kaverin puskun takaraivoon. Sairaalassa laitetaan neljä tikkiä sekä diagnosoidaan silmien harottaminen ja tavallisesta poikkeava sekavuus lieväksi aivotärähdykseksi. Lääkäri sanoo että kannattaa jättää se moshaaminen viikonloppuna vähän vähemmälle. Ja viinaakaan ei saisi juoda. Jep. Keikkareissu voi alkaa.

Turun soundcheckissä on uutuudenviehätystä ilmassa. Uudet langattomat kitarakamat viritetään tulille, ja voi tuota liikkumisen riemua. Soittelen soundcheckiä ties missä, välillä miksauspöydällä, sen alla ja tietenkin myös miesten vessassa. Onpa ihmisen onnellisuus pienestä kiinni. Tuomo säätää omien kamojensa kanssa eikä saa soundia mieleisekseen. Miehen nopea arvio langattomista on “paskat kamat”. Päätämme kuitenkin olla heittämättä kalliita radiolaitteita roskalavalle, ja annamme niille huomenna vielä toisen mahdollisuuden.

Soundcheckin jälkeen on uramme ensimmäinen fanitapaaminen. Pikkuisen jännittää. Mokotabin Johanna ja Johannes järjestävät innokkaimmat Mokoma-fanit Klubille heti ravintolan aukeamisen jälkeen, ja nimikirjoitusten kirjoittaminen sekä kuulumisten vaihto voi alkaa. Tunnelma on leppoisa ja jännittäminen oli turhaa, sillä fanimme osoittautuvat hyvinkin mukaviksi ihmisiksi.

Huilaamme hetken hotellissa, ja Stami1na soittaa kun saavumme pelipaikalle. Tupa on täynnä. Voi luoja miten kuuma. Taas jännittää. Lisäksi orastava päänsärky muistuttaa eilisestä tällistä. Lähtökohdat voisivat olla paremmatkin tukanpyörittämistä ajatellen. Olenkin keikan ajan kassalla ja väsyttää melkoisesti. Langattomasta kitarasysteemistä huolimatta piuhat ovat sekaisin. Lisäksi jokainen pään heilautus sattuu hieman. Tämän sekä lavan ahtauden takia otan rauhallisesti ja tarkkailen keikan etenemistä takavasemmalta. En tosin näe omalta paikaltani oikeastaan mitään muuta kun Santun rastat. Mies muistuttaa olemukseltaan erehdyttävästi länkkäreistä tuttua kohtausta, jossa tuulenpesä pyörii pitkin autiota preeriaa ja kojootit ulvovat taustalla vertahyytävästi.

Keikka etenee hyvin, ja soitto tuntuu kulkevan koko porukalla. Takatalven aikana Tuomo “Psyko” Saikkonen kuitenkin kilahtaa jostain itselleenkin tuntemattomasta syystä, ja heittää ykköskitaransa pitkin poikin soittolavaa. Lavasta irtoaa puun palasia, ja otelauta repeytyy irti kaulasta. Kyseessä on sama kitara, jota mies kehuu ennen keikkaa loistavaksi soittimeksi ja ehdottomaksi ykköskitarakseen. Nerokasta. Eikä tässä vielä kaikki, sillä samainen vehje on aikaisemminkin saanut sikaa, kuten DVD:tä tarkasti katsoneet muistanevat. Tuomolla on kieltämättä erikoinen tapa osoittaa rakkauttaan tuota uhrautuvasti palvelevaa instrumenttia kohtaan.

Keikan jälkeen hörpätään parit saunakaljat ja sitten onkin hyvä lähteä hotelliin nukkumaan. Onhan se huominenkin vielä tulossa, vaikka olemmekin itsellemme yrittäneet toisin väittää.

Kommentit

23.11.2009 23:26 / Tuomo

Ihmiset älkää rikkoko soittimianne. Tuon Haudan takaa -videolla debytoineen kitaran jälkeen on tullut hankittua liuta customeita ja sun muita, mutta vieläkin ensimmäisen laatu-ESP:ni kohtalo jaksaa harmittaa. Ammattimies teki parhaansa kitaran korjaamiseksi, mutta eipä se entiselleen palannut. Siellä se Joutsenossa viettää eläkepäiviään kaula murtuneena ja maalipinta poistettuna. Snif.

16.12.2009 01:31 / HollowOne

Se on harmi että tuommoiset asiat täytyy yleensä oppia kantapään kautta :): Itse en muista tuota kitarajonglöörausta, mutta fanitapaamisen kyllä. Konkreettisina muistoina nimmarit TMRH:n bookletissa ja parit fotot. Kiitos niistä. Tämä keikka oli myös ensikosketus Stam1naan.

16.12.2009 16:39 / Tuomo

Et muista? Niin just 🙂

16.12.2009 19:05 / Marko

Hehee… Kannattiko Tuomo?

16.12.2009 20:07 / HollowOne

Eipä ole jäänyt kovin elävästi lentävät kitarat mieleen, johtuen varmaan siitä että seurasin tätä keikkaa Kuisman laidasta, meni niinsanotusti ohi. (seliseli)

18.12.2009 17:48 / -R-

Mä sentään muistan lentävän kitaran, koska joku lattiasta irronnut sälö sen lennon jälkeen lensi mun päälle… Onneks ei silmiin kuitenkaan 🙂

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Kysyttyä

noh, miten selvisitte vapusta? Miltä tuntui katsella nuorten örvellystä?

Alkoholin luovuttaminen alaikäiselle on rikos.

Uusiisomänttibussi????? ette kai vaan ole hankkineet uutta menopeliä??

Ei myö mitään hankita. Vuokrataan.

Ihmisyydessä ei hirvittävästi paljon ylistelemistä ole, olen olevinaan huomannut, viitaten MarkoHerran tatulointiselitykseen.Meinaakos Marko mutes saunassa käyä Slayerin kattomassa, kun sekin kerta sinne tulee?

Marko vastaa: Päättelit väärin. Vaikka ihminen onkin julma otus, on se silti perin juurin kiehtova ja ansaitsee aika ajoin kaiken ihailuni. Juuri nyt elän taas aikaa jolloin te kaikki ihmiset näytätte varsin valloittavilta! Entä käynkö katsomassa Slayerin, maailmankaikkeuden täydellisimmän bändin livenä kun se tulee kotikaupunkiini soittamaan, samalle lavalle esiintymään kuin missä mekin esiinnymme ja tämä mahdollisuus on vielä ilmainenkin? Äh, enpä usko, telkusta tulee just sillo kaikki hyvät.

Voi itku! Kävin sitten Rivieran alakerrassa perjantaina. Mitä pääni sisällä liikkui kun en tullut keikalle? Miksi en vienyt matkatavaroita säilöön ja jäänyt kuuntelemaan räimettä? Kielsin kai itseni ja menin kotiin.-paula-

Voi Paula minkä teit.

Etusivulla oleva linkki korva.net -sivustolle ei toimi. Mitä siellä sanottiin?

No katoppas. Pitääpä ottaa linkki pois. Siellä sanottiin, että Mokoma soitti kaikista koviten Ruisrockissa 2004. Kovempaa kuin esim. maailman kovaäänisimmäksi bändiksi tituleerattu Motörhead.

te ehkä räjäytitte universumin nosturissa. kiitos siitä.

Pakkohan teitä on tulla kiittämään tuosta Nosturin vedosta. Oli aivan perrrrkeleen kova keikka. Elämäni paras vappu, ei voisi olla parempaa tapaa viettää vappua. Toivottavasti eksytte tänne päin toistekkin. Ei muuta kun vappunaamarit kohti itää ja kiitokset!

kiiots loistavasa, mutta hikisestä Nosturin keikasta!! Mahtavaa nähdä teitä pitkäöstä aikaa livenä ja hyvältähän se tietysti kuulosti!! Kiitos ku soititte uuis aatemi uusi eeva ihan paras!!

Nosturi. Olen sanaton. Kiitos.

Kiitos eilisestä Nosturin keikasta, oli kovimpia mitä olen kokenut, hyvä meininki vapusta, eikä mitää tarvinnut ottaa (paitsi pitsaa kun oli keikan jälkeen vähän voimat loppu). Tykkääkö Santtu Tiktakista? 😀 Anteeksi jos tätä on kysytty, mutta en ainakan vilkaisulla nähnyt, että millon teiltä olisi uutta levyä/sinkkua/Ep:tä tulossa?

Kiitos muikeasta vapusta!! Kuvia löytyy: http://www.saunalahti.fi/%7Eapezone/sunflower/kuvia/ – Tiia

Kiitokset aivan saatanan mahtavasta Nosturin keikasta. Harmi, että teillä on niin paljon loistavia biisejä, niin moni hyvää veisu jää pakostakin soittamatta. Olen myyty. <3

Kiitos mahtavasta Nosturin keikasta. Meininki oli kohillaan!

Oli muuten älytön keikka eilen nosturissa :D.. kiitos siitä.

Kiitos karvanaamoille mahtavasta Wappuviuhahduksesta! \../ Hyvin irtos kaikki Wappurallit: Tämän vapun ruhtinaan hovi, vappu retro satana, kiellän vappuni, väsynyt vappu, punainen vappu ja yms. Keep on searching!!!

Kiitoksia nosturin keikasta, aivan tajuttoman hyvä. Nyt tätä kirjoittaessa on ääni poissa ja niska kipeänä. Mitä itse tykkäsitte? :>

Mä kokeilin sitä Markon serpentiini temppua mutta ei toiminut, oli kai huonot välineet. Kiitokset keikasta oli erittäin hauskaa.

Kiitos pirusti, Nosturi jyräsi. Saviors of Vappu \,,/

Kiitos kiitos kiitos. Nosturin keikka oli kyllä.. Huh huh. Eipä.

Haluatteko te bar 68 kuvia itsellenne? Ei ole aivan hääppösiä kuvia mutta saattepa ihailla itseänne niistä.(hieman myöhään kysyn asiaa kun keikasta on aikaa yli puol vuotta melkein mutta minkäs muistilleni mahdan).

Laita ne inter Nettiin ja lähetä linkki meille, ok?

Miten annalalta taittuu kitaran sointi vielä vanhana miehenä? Mihin genreen valu kuuluu ku ei oikeen kuulosta miltään. Se on teidän parhain rockmetal albumi ja levyhyllyni tärkein platta. Tulee kuunneltua melkein joka viikko kahtesti.

Marko vastaa: Vanha mies! Haista nyt jo! Ite olit vanha mies ku siut sait! Soitan kitaraa tänä pänä paremmin kuin koskaan, sillä istun kotona koko ajan kitara kädessä ja punon uusia riffejä. Tuosma (kaksipäinen kitarasankari) soittaa niin hyvin kyseistä instrumenttia, että on ollut pakko itsekin saada itsestään enemmän irti, jotta kynäilemissäni riffeissä olisi edes hivenen haastetta Tuosmalle (edelleen kaksipäinen kitarasankari).

Saatanan hyvä oli se Nosturin keikka! Sattuisiko teillä olemaan settilistaa jäljellä? Entä mikä V-muotoinen kitara Kuismalla oli käytössä?

Settilista oli ja meni. Kuismalla oli matkassa uusi ESP V-Standard EMG-81 mikeillä.

Mahtavuutta! Kuisma olis tosin voinut pistää sitä vettä välillä lavan toiseenkin laitaan, kun meinas soiton loppupuolella taju lähteä tytöstä. Mutta; Kiitän.

No olipa se Tuomo omapitäväisellä tuulella.

vaput.

K’tos.

vitti, oli ihan pakko tulla tänne kertomaan teille, että te ootte ihan parhaita!!!! (tehän ette sitä varmaankaan tienny… 😉 )rivieran keikka oli aivan mahtava, tunnelma oli suht loistava 🙂 ja te veditte ihan täysillä, (jannelle ylistykset kuumeessa soittamisesta, oot kone!!!) mutta jotta muut eivät tuntisi oloaan sen huonommiksi, ootte työ kaikki ihan koneita, sellasia mättökoneita.. ;)huippua, uskomatonta ja mahtavaa, noin niinku kolmeen sanaan tiivistettynä.. ja täytyy kyllä vielä sanoo, että jarkkoki ol kyllä ihan mahtava (ja juha) 😀 no joo vitti olipas tääki ihan tosi nerokas juttu, mut minkäs sitä ihminen tarpeelleen ilmaista voi.. 😀 mut jatkakaa samaan malliin, tai jopa paremmin, jos mahdollista, ja nähdään sit viimeistään saunassa!!!! 😀

Ei tiedetty. Kiitos.

Helvetin kova keikka Kouvolassa! Ja uudet biisit vaikutti lupaavalta, tutulta Mokomalta! Mut eiks siel ollu fanimyyntii ollenkaan, tai sit vaan se meni ohi… no mut keep up the good work! \,,/

Oli siellä, mutta hommat oli aika pienellä. Ensi kertaan siis.

Tänään (30/4) on mun synttärit ja mä en päässy Nosturiin kuuntelemaan teitä. P3rk3l3.

S44t4n4.

Terve poijjaat! Olen metsästänyt nimikirjoituksianne jo pidemmän aikaa (tiedän on vähän ehkä tyttömäistä :)) mutta olen aina festareilta/keikoilta saanut vain osan nimmareista. Nyt olette tulossa Turkuun ja ajattelin että laitetaan kerralla nimmarit kuntoon. Eli onko mahdollista sopia tapaaminen? Tai voisitteko mahdollisesti kertoa mihin aikoihin olette tuomassa kamat klubille niin voisin olla josain siellä kytiksessä?!? tätä kysymystä ei ole pakko julkaista sitten.. jos voitte vaikka vastata [poistettu] En malta odottaa 6.5 olevaa keikkaa!!!

Mokotabin Johanna on järjestämässä jotain fanitapaamista Turkuun. Tarkista foorumista aika&paikka, ja tule nimmaroitumaan.

Onko uutta materiaalia tulossa lähiaikoina?

No ei ihan hetikohta. Ensi vuoteen taitaa mennä.

Mahtava veto lutakossa 🙂 Eturivissä oli kyllä hieman tukalaa pienenpänä ihmisenä kaikkien korstojen tyrkittävänä, mutta ei se mitään… hauskaa oli 😉

Kiitos. Sellaisia ne isot korstot ovat. Hyvä että jaksoit.

Vetäsette sitte RMJ:ssä kunniallisina poikina ne uuet piisit!

Paljon mahdollista.

Homma tuntuu olevan nousussa, kuin tuhkasta nouseva Phoenix! Teillä on suuri vastuu! t. Arkiomaanjärven 2. kovin jätkä

Kattellaan. Keikkarupeama alkoi kieltämättä aika muikeissa merkeissä.

Asum jumalien selkien takana metsässä ja käyn kaupungissa noin kolme kertaa vuodessa kuuntelemassa livemussiikkia. Te olitte Porissa tämän vuoden ensimmäinen keikka. Kiitos sen verran että riittää. Olitte nimittäin hyviä. Punaniska kumartaa ja kiittää.

Ole hyvitetty.

Niinhän siinä sitten kävi että puolen vuoden odotus Mokoman saapumisesta Poriin purkautui ylisuurena läikän ottamisena. Tämä johti tietysti siihen että ainoastaan avausbiisi(uusi aatami…?kaiehkävissiin) ja encoreruinaus ovat jääneet mieleen, jotta kiitosta vain! Jos sitten Tampereella meno olisi rauhaisampaa varpaan luutumista odotellessa(kiitos kuisma, muisto se tämäkin..heh)

Kuisma vastaa: No sori. En ymmärrä mistä puhut, mutta no sori kuitenkin.

Verkkomestarille sellaista kysymystä, että voisiko koodia muokata siihen malliin että tekstiä kysymyspalstalta pystyisi maalaamaan. Pystyyhän sitä nytkin, mutta kun koittaa vaikka jotain linkkiä copy&pastea, niin maalautuu koko palsta. Ei ole kivaa tämä, eikä IE:llä ainakaan pelitä. Jaha että sitä ollaan hommattu oikea iso keikkabussi mänttibussin tilalle? Taitaa olla kusi päässä suurilla taiteilijoilla, heh heh…

Kusta on päässä jonkun verran, kiitos kysymästä.

Verkkomestari vastaa: En osaa. Kassellaan mokoma.com v.5.0 sitten uusillä spekseillä.

Millä mallilla uudet biisit ovat? Onko muita virsiä valmiina näiden kahden jo keikoilla soitettujen lisäksi?

Meillä on noin puolen tusinaa läpisoittokuntoon sovitettua sävellystä. Muutamassa jopa laulut ja tekstit paikallaan. Sitten on toinen mokoma erilaisina aihioina sekä ideasikerminä.

Mistäköhän johtuu, että minulla tulee aina hyvä mieli lukiessani tätä palstaa?

Heh, sympaattista.

Milloinka olisi mahollista kuulla teitin uutta levyä?

Menee tuonne alkuvuoteen 2006. Tai ehä mie tiie.

Saako naapurin tontille rakentaa? nimim. paalutinko turhaan

Heko, vanha klassikko toimii aina.

Mikähän siinä on, että talvella en oikein jaksanut musiikkianne jostain syystä kuunnella, mutta näin alkukesästä matskunne maistuu taas messevälle? Soitatteko kenties elämänmakuista hevimetallia vai häh?

No jopas. Kevätmetallia.

Tarviiko sitä nyt niin kauheesti meuhkata ja melskata, aikuiset miehet.

Nii-i, sanos muuta.

Vade Retro Santana! Eli siis etelä-amerikkalaiset kitaristit saa painua helvettiin 🙂 Eiks jeh?

No älä nyt ole noin julma. Katsos rakennetaan välillä, ei pelkästään hajoiteta, ok?

Löytyipä kirjastosta Mokoman Valu, vieläpä seitsemän vuoden takaisena julkaisuna. Jonkin aikaa tuli ihmeteltyä kansilehdykässä illittänyttä hippiäistä (“mitä Veijo Hietala tekee tällä levyllä?!”) ennenkuin tajusin kuka se oli. Kylläpä parta ja silmälasit muuttaa miestä. Jees, lobotomiaa sitten Jörisrockissa!

Veijo Hietala, buhahahaaa. Aika paha.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

30.4.2005 Nosturi, Helsinki

Vappuaatto valkenee yllättävän aikaisin, ottaen huomioon että olin päässyt nukkumaan vasta viiden jälkeen aamulla. Niskaan ei satu, eikä myöskään sisäelimiin. Hyvä. Olo on kuitenkin erikoinen. Alkoholia ei tullut juotua juuri lainkaan, sillä öisellä kotimatkalla ei läträäminen jaksanut kiinnostaa. Varsinkaan kun Helsinkiin saavuttiin vasta baarien sulkemisajan jälkeen. – Mitä ihmettä, onko tämä nyt sitä viisautta, ihmettelen itsekseni hymähdellen.

Nosturin henkilökunta ilmoittaa, että tänään on tupa täynnä. Aha. Eli siis paljon? No huh, illasta taitaa tulla huikea. Lisäksi tunnelmaa nostaa iloinen jälleennäkeminen Viikate-katraan kanssa. Pohdimme Kaarlen kanssa että joskus pitäisi tavata muissakin merkeissä, kun ainaisissa keikanodottelutunnelmissa. Sovimme buukkaavamme Kotiteollisuudelle keikan Tallinnaan, ja menevämme itse heitä sinne katsomaan. Ilman omia työvelvotteita tietenkin. Nosturin henkilökunta toimittaa meille, Stam1nalle ja Viikatteelle Sold out -paidat. Sellaiset saa kun myy Nosturin loppuun.

Taas olisi mainiosti aikaa odotella keikan alkua. Tekemistä pitää oikein keksimällä keksiä. Vappuhassutteluunkaan ei voi ryhtyä sillä alkoholiputelien suut on pidettävä kiinni ennen keikkaa, oli sitten Vappu tai ei. Joku pelaa pöytäfutista, sitä Frendeistä tuttua kamppailulajia. Joku menee kotiin lukemaan Henkilöstovoimavarojen johtaminen -kurssin lopputenttiin, joku päiväunien kautta saunomaan ja niin edelleen. Moninaiset ovat rokkarin harrastukset. Kunhan lopputuloksena on keskittynyt mieli, ja järjettömään repimiseen ja hikoilemiseen virittäytynyt kroppa, niin kaikki keinot ovat sallittuja.

Nosturi täyttyy ääriään myöten. Infernon uuden päätoimittajan Matti “Hamara” Riekin astellessa lavalle juontamaan tilaisuutta, teinit eturivistä huutavat harkiten, että “painu äijä helvettiin, Stam1na lavalle”. Tuhoyksikkö Lemiltä piiskaa itsensä ja satapäisen fanilaumansa hurjaan meininkiin, yleisönhuudatuksineen kaikkineen. Vanhemmalla taiteenharjoittajalla rupeaa lahje tutisemaan. Noidenko jälkeen pitää mennä lavalle! Väkisinkin tulee mietittyä, että mitä lisättävää meillä enää voi olla tuohon nuoren ja innokkaan testosteronitehtaan meininkiin. Pääesiintyjänä toimivan Viikatteen nokkamiehen tuska on vielä syvempi. Hän kuvailee oman orkesterinsa roolia lähinnä “veriroiskeiden siivoamiseen tyhjentyneen Nosturin lattialta”.

Keikkamme alkaa Uusi Aatami, uusi Eeva -kappaleella. Alusta asti on selvää, että Nosturissa on tänä iltana liki 900 ystävää. Nyrkkimeri ulottuu takaseinään asti, ja soittajat pyörittelevät päätään epäuskoisena, hymyillen. Miten tässä nyt näin kävi? Miksi tuo pitti on tuollainen, että melkein hirvittää katsella? Näihin kysymyksiin emme edes yritä saada vastausta, vaan otamme itsestämme irti kaiken mikä lähtee. Yleisö kiittää. Yhteislaulu sekä nyrkinheiluttaminen saavuttaa silminnäkijähavaintojen mukaan jopa hurmoksellisia piirteitä. Itse en näe hien ja onnenkyynelten läpi mitään muuta kun etuhiukseni. Baaritiskillä päivystäneet kätyrit raportoivat, että ihmiset eivät malttaneet lopettaa laulamista edes tilatakseen lisää kaljaa.

Takahuoneen sohva vaikuttaa keikan jälkeen vielä upottavammalta kuin alkuillasta. Jokainen energianripe on käytetty ja väsymys on valtava. Kalja ei maistu. Vesi sen sijaan maistuu. Jalat eivät kanna ja aistit ovat ylikuormittuneessa tilassa, joten on pakko poistua kotiin nukkumaan. Viikate jää tällä kertaa näkemättä.

Ja hyvin muuten nukuttikin. Huomaan, että liki alkoholiton Vappu on periaatteessa ihan käyttökelpoinen idea. Naamaan ei satu, ja toimintakuntokin on normaaliin sunnuntaipäivään verrattuna liki erinomainen. Iltapäivän ohjelmaan kuuluukin soittokamojen vieminen treenikämpälle, heti kun potentialliset roudauskaverit ovat saaneet skumppabrunssit sun muut hoidettua. Onneksi edes osa meistä jaksaa juhlia Vappua asiankuuluvin rituaalein. Eräskin löytyy puoli viiden aikaan iltapäivällä Bar Loosesta bussin avaimien kanssa. Ei ollut mies vielä ehtinyt nukkumaan.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

29.4.2005 Riviera, Kouvola

Ei auennut perjantaiaamu herra rumputaiteilijalle kovinkaan auvoisena: kuume poltteli suonissa, päässä takoi kipu ja räkä lorisi rinnuksille. Näppärimmät kotilääkärit jo varmaan tekivätkin pikadiagnoosin, eli napakasta kevätflunssasta oli totta tosiaan kysymys. Keikkaahan ei lähdetä moisesta syystä perumaan, mutta sain kuitenkin puhuttua itselleni TRFR:n eli totalroudingfreerider -statuksen. Tämän turvin vietin sängynpohjalla koko päivän ja alkuillankin, ja lähdin keikkapaikalle junalla muiden perässä. Matka sujui miellyttävästä Esko Valtaojan ’Kotona maailmankaikkeudessa’ kirjaan tutustuessa. Rään pehmittämät aivoni saivat monta uutta loistoideaa ja kirjaa onkin helppo suositella muillekin, oli sitten päässä räkää tahi ei.

Rivieran saunatiloissa odottikin tuttu karvanaamagalleria, tuttuine juttuineen. Ja tyhmäähän se olisikin lähteä kerran hyväksi havaittuja juttuja päivittämään. Huumori perustuu toistoon, mänttihuumori eritoten.

Jossain vaiheessa alkoi ryhmäämme hivenen jännittää. Korviimme kantautui huhuja kahden uuden ravintolan avajaisista, toisen ollessa vielä ns. rock-henkinen mesta. Tiedossa oli myös Vappu-juhlien läheisyys ja esiintymisemme suht’ suolainen hinta. Riittäisikö meille yleisöä? Näyttäisikö mellakka-aita täysin naurettavalta bändin ja ei-kenenkään välissä? Kun kampesimme lavalle joskus puolenyön jälkeen, oli paikalla kuitenkin vajaat parisataa lipun lunastanutta, pakkautuneena tiiviisti lavan eteen. Ja kun soitto pärähti käyntiin, tuli selväksi, että tämä porukka oli tullut bändiä diiggailemaan, eikä puuroja keittelemään. Tuomolla oli pientä hakemista uuden kitaransa kanssa ja Kuisman soittohousut repesivät kirjaimellisesti kahtia, mutta muutenhan keikka oli ihan kelvollinen. Itse ihmettelin kun taju ei lähtenytkään, vaikka kuumespäissään soittamista aikalailla jännitinkin. Keikan jälkeen pikaiset perusrutiinit eli suihkut ja roudaukset, ja äkkiä kotiin.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.