MOKOMA.COM

Täällä laitellaan jo kamoja nippuun ja tehdään lähtöä. On kyllä mukava päästä viikonlopuksi kotiin, kun tämä jatkuva sisällä pasteeraaminen alkaa olla jo aika raskasta. Laskujeni mukaan olen piipahtanut yhteensä seitsemän minuutin verran ulkona 120 tunnin sisällä. Olo on kuin Nosferatulla. Kotona odottaa postisedän kantama nippu uusia levyjä, joilla aion putsata ajatukseni omista riffeistä ja kompeista. Aivan kokonaan huilaillessa ei viikonloppukaan mene, sillä Pirisen Villen kanssa on aikomus käydä läpi hieman tulevan levyn kansitaidetta. Huiman komeat kannetkin on tulossa, sen voin taata. Ensi viikolla jatketaan nauhoituksia Imatralla, siihen saakka hojo hojo!

Voi paski että Onnela on huono ravintola. Muuten olisin jäänyt Hollolan Katinhäntään, mutta kun se oli kiinni.

Mutta asiaan. Hygelle pitää antaa tästä soittosuorituksesta tunnustus. Ei ole helppoa hommaa hakata kahdeksasosia 12 tuntia päivässä, kun tempotkin on pääsääntöisesti alun kolmattasataa. Tuottaja-Miitrin mielestä rässikomppia ei ole myöskään helppoa kuunnella 12 tuntia päivässä. En ihmettele sitäkään.

Nyt huilaamaan korvia viikonlopun yli, ja sitten alkaakin minun ja Tuomon kärsimysten tie. Tiedossa kaksi viikkoa alaspäin pikkaamista jännetupit vinkuen. Ai niin, ja pitää mun yrittää soittaa yksi soolokin. Se tulee “Tuomon molo” työnimeä kantavan kappaleen c-osaan.

Kitarasaundien suhteen olo on ainakin toistaiseksi itsevarma. Rumpupohjia soittaessa Miitri mikitti mun Mesa/Boogie Rectifier 4×12 Slant -kaapin, jota löylyttää Boss SD-1 -pedaalilla terästetty Triple Rectifier. Saundi tuli raakana monitorikuunteluun ilman mitään ekvalisointia tai muuta hömpötystä, ja ai helv kun oli murakka meininki. Vaihdoin vielä kustomiseiskaan EMG 81-7:n tallamikiksi entisen 707:n tilalle, ja nyt a-vire toimii hienosti ja dempit sanoo että “djent djent”. Joskus hankaluuksia teettänyt A-kvinttisointukin toistuu nyt puhtaana ja selkeänä. Tästä saa kiittää paksuja kieliä, kitaran laadukasta mahonkirunkoa, 150 putkiwatin mahdollistamaa headroomia ja viimeisen päälle tiukkasoundista 4×12 kaappia.

Toisaalta on harmillista kun soundi on kunnossa. Ei voi selitellä enää mitään, vaan nyt mitataan soittajan ranteen kunto. Pelottaa.

Arvoisa foorumin väki,

Nythän on niin, että viimeinenkin rumpupohja on taltioitu. Voin kertoa, että h*lvetillisen käsisäryn vuoksi soittaminen oli aikamoista via dolorosaa. Puolen minuutin paiskomisen jälkeen sormet lakkasivat toimimasta ja tuskanhiki kirposi otsalle. Etenimme suunnilleen osa kerrallaan, mutta uskon, että lopputuloksessa tämä ei kuitenkaan kuulu. Mitään kompromissiratkaisua rumpusovituksen suhteen emme lähteneet tekemään eli silkkaa raakaa ajoa all the way.

Miun urakka on siis ohi, pojjaat jatkavat tiistaina Imatralla. Bassojen äänitysvaiheessa yritän suunnata itsekin Brosille, and feel the famous Imatra-spirit!!!

On muute ihan w*tun rento olo just ny.