MOKOMA.COM

Vielä jatkuu pohjien ja vähän muidenkin kitaroiden soitto omalta osaltani. Huomenna pitäisi olla aika lailla valmista. Eilen pääsin shreddaamaan vahvasti Slayer-henkistä soolotulkintaa työnimi Häpäisyyn. Nauratti.
Tänään soiteltiin työnimi Boys of Autumnin kitarat lähes kokonaan. Kauniin melankolinen kappale, huudot tulee taas Imperiumista ja miksei täältäkin. Kappaleen kertosäkeet vaatii tiukantasaiset ja ennen kaikea miehekkäät 8-osakompit. Emme olleet tyytyväisiä oman yksin kitaristikaksikkomme tulkintaan, joten kutsuimme paikalle tueksi maanantaiksi parhaan mahdollisen 8-osamiehen, Hynysen Jounin. Kukaan ei soita suoraan kertsikomppia paremmin.

Kyllä on meinaan korvat täynnä hevikitaraa. On dödöä, on bläkkistä, on speed metalia, on rässiä, perusheviä… Vaikea enää jaksaa innostua soundiasioista. Tullessani maanantaina studioon ja kuultuani irkkubläkkiksen tuorein korvin, veti se naaman väkisinkin virneeseen. Soundi tuntui niin hyvältä ja soitto kulki. Nyt kolme päivää myöhemmin on jaksaminen taas tiukassa. Ja tällä viikolla ei ole edes ollut puitteissa valittamista, Brossin mällilakanoiden sijaan meikämanne on nukkunut hotellin pahnoilla. Silti, yhden aistin jatkuva terävänä pitäminen on raskasta puuhaa; aktiivinen kuunteleminen väsyttää korvia samaan tapaan, kuin jos tuijottelisi kaukoputkella koko ajan horisonttiin etsien katseellaan laivaa saapuvaksi. Tällä kertaa pelastava alus lienee ensi viikko, jolloin lauluhommienkin pitäisi jo pikku hiljaa alkaa.

Tom of Mokomat, eli Tuomo ja Kuisma jynkyttävät levyn toista keskitemporallia. Sujuu ihan hyvin, vaikka Tuomo valittelikin, että pitäisi ottaa Hynyseltä soittotunteja suorien kasien länkytykseen. Meinaa Tuomolla alkaa väkisin groovaata soitto.

Kakkossäkeistö alkaa kuulostamaan aksentointeineen ja stemmoineen Dream Theaterilta, pitänee mennä tarkkaamoon pekuloimaan onko se hyvä niin.

Aamulla oli hiljaista kun saavuimme. Eräät olivat jääneet bailaamaan Imatran sykkeeseen ja sitä myöten studiolle yöksi. Äkkiä oli kuitenkin pekulaatiorinki kasassa aamukahveineen ja kun asiat oli saatettu tolalleen, alkoi kitaran hinkkailu. Corpsen viimeistelyä ja sitten keskitemposlovarin kimppuun. Tässähän tämä päivä on taas muljahtanut. Itse poistun Helsinkiin sekavin, mutta luottavaisin mielin.

On louhittu on,

Kuisman “Corpse” on ollut työpöydällä tovin ja Tuomo kepin varressa. Humoriski dödö-kappale kyseessä ja humoriski nimen omaan hyvällä tavalla. Omien rumpuraitojen kuuntelu on ollut hetkittäin myöskin aika humoriskiä ja nyt en ole aivan varma onko se humoriskiä silleen hyvällä tavalla. Huumoria on monenlaista, fiksua ja tyhmää. Tästä ei oikein tiedä.

Dexin Toksu tuli paikalle ja laadimme katalia juonia ensi vuoden varalle. Keikolle on kova hinku uuden matskun kera ja näyttäisi, että jokusen kerran tulee soittohommiin riennettyä ensi vuonna, ehkäpä jopa kuluvan vuoden aikana… Mutta koitetaanhan nyt saada ensin tämä levy tehtyä, eikä mennä asioiden edelle.