Kysyttyä

08.12.2003 klo 23:33 / / Wanha Kysyttyä-palsta

Poijjaat ovat uusia biisejä alkaneet tekee? Kunnon rynkytystä tylyllä asenteella toivottavasti tulossa… kurimusta kuunnellessa saa semmosen kuvan et slayerin seasons in the abbyss on pyöriny tiuhaan soittimissa piisien teon aikana? hyvää ja tunnelmallallista joulua toivottelee jARKKo

Hyvät Joulut sinnekin! Ei noi uudet biisit ainakaan löysempiä ole, sen voi jo nyt sanoa. Ja Seasons in the Abyss on pyörinyt soittimessa tiuhaan levyn ilmestymispäivästä lähtien.

Markolla on paha maha

Jaa.

Moro.Mitä peltejä ja haitsua Hyge käyttää,ja käytti Kurimusta äänittäessä? -Vilho

Hyge on Zildjan-miehiä, setissä on Avedis-sarjan 17′ crash ja 18′ crash/ride, A-sarjan 20′ ride, K-sarjan hi-hat.

Onnea uuden levyn tekoon, ja toivotaan, että saatte plätyn pian maailmalle. Onkohan luvassa samanlaista mättöä kuin ennen, vai löytyykö materiaalista jotain erikoisempaa?

Kyllä meidät vielä samaksi bändiksi tunnistaa. Nopeat rässit on nopeampia ja mukaan mahtuu myös muutama hmm… sanoisinko erikoisempi veto. Grindistä radioheviin ja death metallin kautta takaisin.

Niinko mie sitä vaan että mitenkä paksuja kieliä työ rymyäjät käytättä niissä kitaroissa? Kuinka usein pitää vaihtaa?

Tuomolla on Gibsonissa 010-052 ja PRS:ssä 010-049, ja Kuismalla Ibanezin seiskoissa 009-059. Kielet vaihtuu muutaman keikan välein. Riippuu vähän kuinka paljon on tullut hikoiltua.

moro poro horo voro! niin tosta uudenvuoden kesteistä kysyisin, monelta soitatte?

Kysy Nosturista. Emme ole saaneet asiasta vielä infoa. Epäilisin että illemmalla.

Kuinka kauan piti poikien jaksaa vääntää (itkua) ennen kuin tulevaisuus alko näyttää valosalta? Vai näyttääkö vieläkään? -Disgruntled specimen-

Lähemmäksi 30 vuotta, eikä tämä nyt vieläkään hyvältä näytä.

Olette varmaan lukeneet uusinta hamaraa ? Siinä mokomaa ylistetty ihan mukavasti.

Luettu on…

Tervehdys perseestä. Olemme tässä ystäväni kanssa miettineet että onko markolla tekoparta vai onko sillä tekomuna?

Jep jep, jatkakaa miettimistä. Lopettakaa kun ATK-opettaja tulee luokkaan.

PRKL oisin tänää käyny ostaa mokoma hupparin levy musiikista mut oli loppunu . Millos niitä ois tulossa lisää? T:Dimmy

Kysy Levy-musiikin Matilta että mikä on tilanne. Matti voi tilata huppareita lisää Sakara tuotannolta. Airon Musiikki myy Mokoma-huppareita ja -paitoja verkossa.

Mites on, bio kertoo bändin vaiheista, mutta onko niin, että Kuisma on ainoa, jolla ei ole aikaisempaa bändiä taustalla? Ilmeisesti joku rokkipoliisin luonteenpiirre on vetänyt minua divareihin penkomaan vanhoja levyjä ja sieltä onkin käteen tarttunut bändiläisten vanhoja hengentuotteita, kuten se Slumudggg-nimihirviö ja Mind Riot. Kehitystä on tapahtunut ja hyvään suuntaan! Vähän harmittaa tuon “Mokoman 120 päivää” levyn puute, mutta eiköhän sekin vielä jostain kokoelmiini löydy..

Tarkkaavaisuudesta piste. Onhan Kuismallakin bändejä ollut, mutta levyttämään mies ei ole ennen Mokomaa päässyt kuin intissä. Hyvä että posittiivista kehitystä on havaittavissa. Oisko tässä muuten järkeä?

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

28.11.-6.12.2003 Treeniviikko ja hääkeikka

06.12.2003 klo 23:30 / / Muita kirjoituksia, Sekalaisia

Vuosi 2003 on ollut orkesterillemme hektistä aikaa. Moko-Biili on taittanut urheasti tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä. Reissussa on oltu niin, että kotioloja on todella oppinut arvostamaan.

Koska Mokoman jäsenistö asuu hajallaan Lappeenranta-Helsinki-Tampere -kolmiossa, myös treenaaminen vaatii reissaamista. Tänä vuonna vähät vapaa-ajat ovat kuluneet kotisohvaa kuluttaessa, eikä treeneihin ole jaksanut matkustaa, vaikka uuden materiaalin työstäminen onkin poltellut mielissä.

Poltetut kylät -kiertueen tauottua koitti oiva rako treenaamiselle. Päätimmekin olla saman tien tehokkaita ja varasimme uusien ideoiden työstämiseen kokonaisen viikon. Vantaalla väliaikaisesti pystytetyssä treenikämpässä vietetty treenirupeama sai vielä juhlavan lopetuksen, kun olimme lupautuneet soittamaan muutaman rallin veljeni häissä itsenäisyyspäivänä.

Kurimuksen jälkeen olimme ehtineet treenata vain yhden kerran syyskuussa. Tuolloin saimme jotenkuten kasaan seitsemisen biisiaihiota, joita oli työstetty pitkin kesää niin päissä kuin päissään keikkareissuillakin. Viime viikon treeneihin mennessä Marko oli ehtinyt myös tehdä tekstit näistä useimpiin.

Ensimmäiset pari treenipäivää sujuivatkin likivalmiin materiaalin soittamisesta nauttien. On hieno tunne, kun ideanraakileesta alkaa pala palalta muodostua kappale musiikkia – nippu riffejä muuttuu biisiksi.

Onnistumisen tunteet olivat pinnassa avausviikonloppuna. Lauantain yhdeksän (9) tuntia heviä ei riittänyt korville eikä sielulle, vaan lisää piti saada. Lääkitystä puutostilaan tarjosi Mokoman roudarinakin kunnostautunut Javanaisen Juha (Mokoma-nimeltään Juge). Allekirjoittanut käväisi kyseisen Mind Riot (R.I.P.) -kollegan luona tsekkaamassa uuden bändinsä treeninauhoitteen, joka sisälsi liudan erinomaisia death metal -kappaleita. Samassa bändissä veivaa muuten myös Mokoman “vittumainen” paitamyyjä, armoitettu death metal basisti ja klassisen kitaran ymmärtäjä Santtu “Sage” Hämäläinen sekä edellä mainittu vanhempi Saikkonen. Onpa Kuismakin käynyt äijäin treeneissä sessiomiehenä rokkailemassa. Tästä orkesterista tulette vielä kuulemaan.

Tämäkään istunto alavireisten kitaroiden parissa ei paatuneille hevareille riittänyt, vaan ilta ja äijät piti saattaa finaaliin Bar Cornerin meluisimmassa pöydässä, kuinkas muuten…

Ja aamulla takaisin treenikämpälle hippulat ja korvat vinkuen. Viikko jatkui raa’an työnteon merkeissä metallia sorvatessa: valmiita aihioita hiottiin ja uusia palasia pilkottiin. Ideointivaiheessa pidetään musiikillista kivaa, ja silloinhan tyylillinen skaala venyy ja paukkuu: blastattiin jenkkibändi Suffocationin hengessä, hihiteltiin haurasta mies ja kitara -lähestymistapaa, fiilisteltiin Hell Awaits -tyyppistä laiskaa mutta sitkeää thrash-poljentoa, sahattiin kuin Dismember Like an Everflowing Streamilla…

Seuraavaan perjantaihin mennessä saavutettiin tunne, että neljännen albumimme runko alkaa olla kasassa, vaikka melkoinen savotta vielä edessä onkin. Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että Kurimusta sävykkäämpi albumi olisi tuloillaan; Tarkoittaen sitä, että ilmaisun ääripäät ovat erkaantuneet toisistaan: rankka on rankempaa, herkkä herkempää jne. Ennakkokäsitys levystä voi kuitenkin poiketa melkoisesti lopputuloksesta, joka studiossa saa muotonsa. Mutta tämäpä onkin eräs homman viehätyksistä.

Hipin punkki, Pertti Perus-thrash, Grindi, Ton-ton, Bläkkis, Sikanopee, Slovari, Dödö, Ricky Saigon, Uus rässi, Infleimssi – Biisien työnimet kertovat jotain, mutta vaikea sanoa mitä, mistä, kenestä tai kenelle.

Raskas mutta mieluisa viikko päättyi raskaisiin mutta mieluisiin huveihin hääjuhlassa. Hääorkesteri Helvetistä soitti ensimmäisellä ja viimeisellä keikallaan kravatit Juice-asentoon käännettynä pari nätimpää kappaletta (Rajapyykki, Silmäterä), joita ei tule enää jostain syystä soitettua “oikeilla” keikoilla. Vastapainoksi naputimme pari siivua reipasta thrashia. Hemmetin mukavat kekkerit, Mokoma onnittelee, kiittää ja pahoittelee.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

5.11.2003 Tavastia, Helsinki

05.11.2003 klo 00:09 / / Keikkapäiväkirjat, Poltetut kylät 2003

Alunperin Poltetut kylät 2003 -kiertueen finaaliksi tarkoitettu Tavastian veto aiheutti tavallista enemmän vatsanpuruja. Olihan kyseessä ensimmäinen keikkamme kyseisessä rock-pyhätöksikin kutsutussa kuppilassa pääesiintyjän roolissa.

Ilta alkoi huolellisella soundcheckauksella ja piuhojen virittelyllä. Olimme nimittäin päättäneet äänittää keikan, hyvällä tuurilla saisimme arkistoon materiaalia tulevien julkaisujen bonusraidoiksi.

Kolmen tunnin säätämisen jälkeen pistäydyimme Ilveksessä esittelemässä Inferno -lehden Annelle karjalaista supliikkia: paljon puhetta ja olemattomasti asiaa. Tämän jälkeen tapoimme aikaa jossain kapakassa, jossa oli helevetin isot kaljatuopit.

Tavastialle palattuamme Divine Decay oli aloittelemassa settiään. Hyvältä äijien meno jälleen kuulosti. Harmi vain, että oman keikan jännityksessä ei kykene muita bändejä tsekkailemaan.

Oma keikka olikin sitten yhtä juhlaa. Täydellinen lavasoundi oli tervetullutta vaihtelua piskuisissa klubeissa rundaamisen jälkeen. Niissä kun monitorointi on milloin mitäkin, jos sitäkään. Pikkuklubien intensiivistä meininkiä ei tosin voita mikään.

Soitto kulki hienosti, äijät olivat tulessa. Säännöksi on kuitenkin jo muodostunut, että jollain on aina paska keikka. Tällä kertaa paskasti soitti omien sanojensa mukaan Hyge, mitä kukaan muu ei tietenkään huomannut. Miehen suostuttelu lavalle soittamaan toista encorea ei ollut helppo homma. No, vähän HC/punk-Hygen tuska helpotti, kun keikan jälkeen vanha esikuva Yrjänä CMX-yhtyeestä piipahti lohduttamassa ylisanoillaan.

Divine Decayn Alec ilmaisi kesällä Tuskassa halunsa päästä soittamaan soundcheckissä Mene ja tiedä -kappalettamme. Silloin homma jäi puheeksi. Tavastialla totesimme, että nyt olisi oiva tilaisuus “We are the world” -henkiselle tunnelmoinnille ja kutsuimme Alecin riuhtaisemaan kappaleen kanssamme kolmantena pyöränä ihan keikan aikana. Hienosti meni, Alecille kiitos.

Eturivi antoi jälleen soittajalle voimaa, kiitos siitä. Agentit salin puolelta kertoivat, että myös Tavastian kuuluisan rokkipoliisiosaston jaloissa oli havaittu vipinää. Tämä oli hieno finaali hienolle kiertueelle, mitä päätimme juhlistaa mm. Lostarin jonossa seisomalla.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

11.9.2003 Kickstart Festival, Jyväskylä

11.09.2003 klo 23:47 / / Keikkapäiväkirjat, Poltetut kylät 2003

Siinä ei ehtinyt montaa viikkoa kissaa sanoa, kun kutsu kävi jälleen rokkihommiin. Poltetut kylät -kiertueemme alkoi kaupungista, josta on tullut Mokomalle hyvin läheinen. Jyväskyläläisillä on riittänyt sympatiaa ryhmämme edesottamuksia kohtaan uran ensiaskelista lähtien.

Lähes parinkymmenen keikan putkemme alkoi Kickstart -festivaalista ja Lutakosta, jossa esiinnyimme ensimmäistä kertaa pääesiintyjän roolissa. Jännitti hieman, vaivautuisivatko ihmiset torstai-iltana remellystämme seuraamaan.

Soundcheckin aikana tuntui, että tauon on täytynyt olla vuosia. Kammottavaa kompurointia. Ei muuta kuin Lutakon vintille treenaamaan.

Piipahdus saliin Wherevictimslien setin aikana häivytti huolen yleisönkadosta. Sen sijaan huomio kiinnittyi Petosalmen, Ursinin ja kumppaneiden tiukkaan settiin, josta ei taitoa eikä soitonriemua puuttunut. Soittivat At The Gatesiakin, perkele.

Settimme koostui hyvin pitkälti samoista kappaleista kuin kesän viimeiset vedot. Aikeet parin EP-biisin ottamisesta settiin hylättiin katastrofaalisen soundcheckin myötä. Charged-laina H.E.L.L. sen sijaan oli mukana kolmatta kertaa, ja toimi yhä paremmin. Soitto kulki muutenkin yllättävän hyvin ottaen huomioon alkuillan itkuiset tunnelmat.

Happi oli Lutakossa vähissä ja siten fysiikka koetuksella. Varsinaisen setin jälkeen rumputaiteilija Janne piti houkutella takaisin lavalle kesken oksennusharjoituksen. Hermohan sellaisesta menee, varsinkin kun bänditoverit kuittaavat raatajan pahan olon vittuilulla. Vinoilusta suivaantuneena Janne linkosi muovituopin kohti bänditovereitaan. Sihti ei kuitenkaan ollut kohdallaan, ja kohteeksi joutuikin joku yleisön edustajista. Ei vissiin ollut tarkoitus.

Jyväskylässä oli jälleen mukavaa. Kiitos osallistujille, pala(a)mme jälleen.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

26.7.2003 Jörisrock, Suonenjoki

26.07.2003 klo 10:56 / / Keikkapäiväkirjat, Kukot orrella 2003

Tiiviin keikkakesän alku harjoiteltiin suurien festarien päivänavaajana ja krapulaisten herättäjänä. Loppukesä kukkojen taas pitäisi kokeilla siipiään pienien festarien vetonaulana. Meille asetelma on uusi ja äärimmäisen haastava.

Suonenjoen sympaattinen Jörisrock sai kyseenalaisen kunnian toimia ensimmäisenä festivaalina, jossa Mokoma heiluisi ns. pääesiintyjän statuksella: viimeisen päivän viimeisenä esiintyjänä. Vähän hassulta moinen asetelma meistä tosin tuntui, kun juhlilla soittivat sellaisetkin yhtyeet, kuten Viikate, Norther ja To/Die/For. Mutta motivaation puutteesta ei siis (tälläkään) kertaa olisi pelkoa.

Sää suosi festarikansaa. Lämpötila keikkui kolmen kympin tietämissä, mikä varmasti sopi vesistön ääressä virvokkeita siemailevalle elävän musiikin ystävälle. Toista se oli istua neljä tuntia ahtaassa bussissa, jonka sisälämpötila taisi olla tuplat ulkoilmasta. Tavoitteenamme oli pysähdellä uimassa säännöllisin väliajoin – Järvi-Suomen läpi kun kerran ajettaisiin. Pettymykseksemme kunnollisia uimarantoja löysimme kuitenkin ainoastaan yhden. Seurasimme opasteita innoissamme jo rantapalloa puhallellen. Pian löysimmekin jonkinlaisen lomakeskuksen pihaan. Paikalla hyöri tusinoittain ihmisiä, joiden asusteet viittasivat johonkin aivan muuhun kuin villeihin rantaleikkeihin. Huntuun ja kokovalkoisiin sonnustautuneesta neidosta päättelimme, että olimme saapuneet häävastaanotolle. Hölmistyneet häävieraat loivat virvokkeiden rentouttamaan seurueeseemme sen verran säikähtäneitä katseita, että katsoimme parhaaksi suorittaa Moko-biilillä käsijarrukäännöksen ja hikoilla loppumatkan. Hetken jaksoimme kuitenkin herkutella ajatuksella, että olisimme alkaneet muitta mutkitta kantaa Marshallia pihaan: “Tännekö oli tilattu Marko Annala & Tanssiorkesteri Helvetistä?”

Suonenjoella Malpractise soitteli teknistä heviään, kun karautimme portista sisään. Tässä vaiheessa päivää tapahtumaa näytti vaivaavan yleisökato, vaikka puitteet olivatkin mitä parhaimmat. Mekin hakeuduimme samoin tein viereisen lammen rantaan ja kuolemaa uhmaamaan kymmenmetrisen hyppytornin kupeeseen. Aivan ylimpään kerrokseen ei kukaan vanhoista läskeistä uskaltanut, mutta puoliväliin kuitenkin. Niiden molskahdusten jälkeen vain pitkät yhtäjaksoiset sateet voivat nostaa veden pinnan uintireissuamme edeltäneeseen korkeuteen.

Itse keikka oli ehdottomasti eräs mainion keikkakesämme huipuista. Settimme alkuun mennessä teltoista ja puskista oli noussut tuhannen ihmistä mesoamistamme ihmettelemään. Ja minkälainen yleisö se olikaan! Oivallinen soittoaika puoliltaöin tuntui tietenkin omassa, mutta ennen kaikkea yleisön vireessä: Koimme yhtyeen ja yleisön välisen vuorovaikutuksen hienoimmillaan. Kiitos eturivin sekopäisille savolaisille! Kaikesta kaatuilusta, piuhojen sotkemisesta, pullistelusta ja yleisestä euforiasta huolimatta tuntui siltä, että soittokin kulki. Itse on tosin vaikea arvioida asian todellista tolaa. Sen verran sekaste adrenaliinista tuli taas oltua.

Keikan jälkeen osa seurueestamme joutui liukenemaan kotimatkalle. Sitkeimmät paikalle jääneistä kuluttivat patterinsa loppuun juhlistamalla yli odotusten onnistunutta keikkaa. Tapasimme mm. musiikkimme ystäviä, jotka vieraanvaraisesti pitivät huolta nestetasapainostamme. Kiitos ja anteeks, Jyväskylässä nähdään.

Kommentit

23.11.2009 12:57 / Marko

Jörisrock oli hieno festivaali, eikä sen hienoutta vähennä edes typerät pullonheittäjät, joiden kohteeksi viimeisellä keikallamme jouduimme.

23.11.2009 16:03 / Hyge

Eikä se että meinasin muistaakseni saada karatea. Kenes vika se nyt sitten oli? “No oma vikahan se.”

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.