22.4.2005 Lutakko, Jyväskylä

Aamulla oli ilo nähdä Jyri aamiaisella terveen oloisena. Homma vaikutti sittenkin ruokamyrkytykseltä, mikä olisi jäljellä olevien keikkojen kannalta ihan kivaa.

Matka jatkui kohti Jyväskylää, jossa ovat klubikeikkojen meiningit olleet aina ehkä eniten kohdillaan. Tällä kertaa areenana toimisi Lutakko, joka oli myyty loppuun jo aikaa sitten.

Bussimatkalla oli kuitenkin taas aikaa, liikaa aikaa: mäkujontti mäksikentti määdenuntti mäelenkintti. Mäntinkieli jaksoi huvittaa meitä yhden tolppavälin verran. Seuraavalta stopilta tarttui Santulle mukaan Rambo II. Sage oli kuitenkin omaksunut basistin roolinsa taas niin täydellisesti, että ei huomannut käyttää dvd-soittimen eject-ominaisuutta ennen levyn asettamista koneeseen. Niinpä mies joutui käyttämään toimenpiteeseen voimaa sen verran, että pränikkä Rambo naarmuttui katselukelvottomaksi.

Jyväskylässä saimme hämmästellä jonoa Lutakon oven edessä. Siinä ihmiset jonottivat tunti tolkulla ovelle myyntiin jätettyjä lippuja hippien iltamiin. Hurjuus maximus.

Checki sujui mainiosti, Miitri sai ilmeestään päätelleen homman mallilleen. Eipä muuta kuin Swallow the Sunin Mikon pyöräyttämät pöperöt kitusiin ja hotellille. Sen verran illan veto jo hermostutti, että nokkaunista ei tullut mitään. Piristystä haettiin saunasta pikaisista kirpaisulöylyistä.

Kirpaisulöylyt tekivät tehtävänsä. Syke oli kova päästyämme takaisin Lutakkoon, jossa Stam1na ja yleisö olivat taas aivan tulessa. Hyrde valitteli, että monikameratallennus jännitti ja pisti miehen mokailemaan. Huonosti mokaili, kukaan ei nimittäin huomannut mitn.

Ennen keikkaa takahuoneessa piipahti vielä Niskalaukauksen kohtuullisen humalainen kielisoitinosasto, joka oli juhlistamassa Huttusen 30-vuotissynttäreitä.

Keikka lähti napakasti käyntiin Uusi Aatami, uusi Eeva -kappaleella. Loppu onkin sitten niin sankkaa usvaa, että videolta täytyy katsoa keikan tapahtumat. Se sentään jäi mieleen, että soitimme Huttuselle Nyt on mies -biisiä onnittelulauluksi. Ja se, että palasimme soittamaan encoreita ammattilaisina, eli ylävartalon lemmenkahvat paljastettuina. Paidat lähtivät myös Lutakon monitorimiehistöltä. Tämän on täytynyt olla karmaisevaa katseltavaa. Olemme pahoillamme. Sekin jäi mieleen, että encoreita soitettiin kahteen otteeseen ja että setti oli pisin koskaan, 19 biisiä. Myös Miitri sai nappulat siinä määrin kohdilleen, että Lutakon talon miksaaja oli sitä mieltä, että soundi oli paras koskaan kyseisessä paikassa kuultu. Keikka oli ehdottomasti yksi kovimmista koskaan, kiitos Jyväskylä.

Ei Jyväskylän reissua ilman Freetime-visiittiä, josta jäi mieleen mm. karvaisen perseen koristaminen nimikirjoituksella. Brr..

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

21.4.2005 Bari Kino, Pori

Epilogi

Nyt se sitten viimein oli päättyvä, nimittäin puolen vuoden keikkatauko. Huilin alkaessa mäntistöllä oli takana kahden vuoden jakso, joka piti sisällään mm. kaksi täyspitkää albumijulkaisua, yhden ep:n, yhden live-dvd:n ja miehistövaihdoksen. Suomalaista maantietä näimme tuona aikana n. 30 000 kilometrin verran, tukkaa pyöritettiin n. 100 tuntia ja bäkkärikaljoja nautiskeltiin reilut 2400 pulloa. Eipä siis ollut ihme, että tauon alkaessa puolen vuoden hiljaiselo ei tuntunut yhtään liian pitkältä.

Pääsimme helmikuussa uuteen treenikämppäämme harjoittelemaan uusia ralleja. Treenikausi lähti hiukan yskien käyntiin, mutta muutaman kokoontumisen ja taitojen vertymisen jälkeen alkoi yhteinen into taas hiljalleen löytyä. Useammat treenit viikossa olivat määrällisesti sellaista luksusta, jota olemme viimeksi nauttineet joskus akselilla 120 päivää – Kurimus.

Alun perin aikomuksenamme oli julkaista kevään ja kesän keikkojen tueksi muutaman biisin ep. Äijien korjautuminen oli kuitenkin suunniteltuna studioonmenohetkenä niin pahasti kesken, että ajatus tuntui pelkästään ahdistavalta, eikä ollenkaan innostavalta. Emme halunneet pakottaa itseämme studioon siksi, että julkaisu olisi taloudellisessa mielessä ja keikkojen markkinoinnin kannalta mielekästä. Pikkulevyn lisäksi peruutimme myös alustavan studiovarauksen elokuulle, jolloin aioimme aloittaa viidennen täyspitkän äänitykset. Halusimme vapauttaa itsemme kaikista aikatauluista ja keskittyä ainoastaan olennaiseen: hevin soittamiseen ja siinä kehittymiseen.

Kalenterin tyhjentämisen myötä katosi myös orastava stressi tulevasta levystä. Stressittömyys muuntui vilpittömäksi tekemisen riemuksi, minkä seurauksena kasassa oli muutamassa viikossa nippu uusia kappaleaihioita. Pikkulevy jää edelleen tekemättä, mutta albumin äänitykset on tarkoitus aloittaa vielä tämän vuoden puolella. Katsotaan kuinka käy.

Uusien biisien ja soitonriemun löytymisen myötä alkoivat pikkuhiljaa poltella myös pian alkavat keikat, joita Tokola oli myynyt taas perkeleellisen määrän. Uutta julkaisua emme olleet keikoilla promoamassa, joten joitain uusia sketsejä oli yleisöä ja itseämme varten kirjoitettava. Itsestään selvää oli, että uusia biisejä esittelemme sitä mukaa, kun niitä syntyy. Ensimmäistä viikonloppua varten keikkakuntoon asti olimme saaneet kappaleet Pahaa verta ja Kuu saa valtansa auringolta. Näistä edellinen edustaa parilta edelliseltä levyltä tuttua D-thrash -rypistystä á la Hiljaisuuden julistaja ja Takatalvi. Jälkimmäinen taas on kaunis melodinen viisu, jossa kuitenkin hyödynnetään matalaa A-virettä. Soitimme treeneissä läpi lähes koko tuotantomme etsiessämme piristystä keikkasettiin. Muutama biisi parilta ekalta levyltä saatiinkin siihen kuntoon, että niitä voi keikolla esittää enempivähempi humoristisina välipaloina.

Mainio perseelle potkiva elementti oli myös Stam1na-yhtye, jonka Sakara Recordsin siat jo aikaa sitten päättivät ottaa mukaan klubikeikoillemme Stam1nan debyytin promotoimiseksi. Bändi ehti kuitenkin yhteiskeikkoihimme mennessä soittaa toinen toistaan täydemmille saleille ja keikkua Suomen virallisella listalla seitsemän viikkoa, joten perinteisestä lämppäriroolista ei enää ollut kyse. Tauolta palaava iso mäntistö saisi pistellä parastaan pitääkseen tunnelman jos ei nousujohteisena, niin ainakin tasaisena koko illan. Se kuitenkin olisi varmaa, että tylsää ei tällä kokoonpanolla pääsisi tulemaan.

Tauon aikana koettiin muutoksia paitsi taidollisella ja sisällöllisellä, myös materiaalisella puolella. Kitaralaiterunkkareita kiinnostanee Mokoman kitaralaiterunkkareiden uudet lelut, joihin menestyslevyjen liksat tuntuvat hupenevan. Treenijakson aikana kokeilimme pariakin eri vahvistinmerkkiä soundin päivittämisen toivossa. Toivottu tuoreus saatiin aikaiseksi Mesan Triple Rectifierilla ja Stiletto Tridentilla. Kuisma Rectifierin muhkeus ja meikän Stileton vittuimaisuus soivat treeneissä niin ytimekkäästi yhteen, että kaupat oli tehtävä.

Allekirjoittaneen periaate on, että kamoja ei myydä, joten Kärkkäisen Heikiltä peritty Peavey 5150 jää edelleen reserviin. Professori Jouni Hynysen kanssa totesimme eräänä aamuyönä, että kyseinen helvetinkone Hegen käskemänä on todennäköisesti suurin yksittäinen lappeenrantalaiseen raskaskitarasoundiin vaikuttanut tekijä. Rikoshan siitä siis olisi luopua. Juuri tällä hetkellä Mesat kuitenkin palvelevat Mokoman kitaraosastolla kyseistä klassikkoa paremmin.

Materiaalisena uudistuksena voitaneen pitää myös sitä, että Mänttibussi ei enää orkesteriamme kuljeta. Kyseinen pieruin marinoitu kuljetin siirtyi itseoikeutetusti Stam1nan käyttöön. Tällä keikkakaudella mittavammat reissut matkustetaan Road Dogin isolla bussilla. Porsaat ajaa kotiin mm. Niskalaukauksen Rajaportin kansimallina ja logograafikkona tunnettu monen alan ammattimies Ile “Routa” Ahlgren.

Pori

Allekirjoittaneen matka alkoi porukan viimeisenä Tampereelta, johon uusi Isomänttibussi kaartoi Ilen ohjastamana edellä aikataulusta. Mokoman mänttien, Miitrin, Paita-Jarskin ja Jallu-Javanaisen lisäksi laivaan oli lastattu Stam1nan Hyrde, Sexual Pexual, Kake, Kaikka sekä teknikkonsa Jyri. Voi luoja, minkä määrän etelä-karjalaista älämölöä tuo seurue kykenisi tuottamaan.

Matkalla Hyrde laittoi porukan katsomaan Strapping Young Ladin dvd:tä. Sympaattisen oloista meininkiä, vaikka ääniraita meinasikin kadota diesel-moottorin ja päällepuhumisen alle. Niinpä koneeseen vaihdettiin kokoelma vanhoja suomalaisia hevivideoita, joille uskalsimme nauraa vain hiukan. Muistissa oli nimittäin taannoinen keikka, jota odoteltiin katselemalla paikallistelevision heviohjelmaa. Hekottelimme jonkin demobändin kaatuilulle, minkä seurauksena – näin uskomme – soitimme uramme paskimman keikan.

Saavuimme Poriin erittäin hyvissä ajoin tarkoituksenamme tehdä pienimuotoinen PA-treeni, jossa muisteltaisiin talvella unohtuneet säädöt ja tutustuttaisiin uusien kitaravahvistimien live-ominaisuuksiin. Soundit löytyivät myllyistä tuota pikaa, mutta soittovirettä jouduttiin hakemaan useamman lämmittelykappaleen voimin. Kuu saa valtansa auringosta ei kulkenut checkissä ollenkaan, mutta päätimme kuitenkin pitää sen setissä. Emme halunneet soittaa pelkästään Pahaa verta -kappaletta sen hiukan yllätyksettömän luonteen takia, ja treeneissä “Kuu” oli kuitenkin toiminut hienosti.

Päästimme Sm3tanan odotuksen piinasta ja siirryimme vastapäiseen Punainen kukko (sic!) -ravintolaan syömään maittavaa lasagnea. Stam1nan teknikko Jyri joutui jättämään aterioinnin kesken, aiemmin nauttimansa katkarapuleipä alkoi pyrkiä ulos kaikkia mahdollisia reittejä. Pöpö oli niin raju, että mies vetäytyi hotellille huilaamaan. Hiukan jäi jännittämään, että onko kyseessä ruokamyrkytys vai tarttuva vatsaflunssa.

Hotellilla ehdimme oikaisemaan hetkeksi ja väsäämään illan biisilistan. Settiin otettiin kuusitoista biisiä, joista seitsemää emme olleet soittaneet livenä joko koskaan tai ainakaan vuoteen.

Bar Kinossa oli saapuessamme täysi meininki meneillään. Stam1na viihdytti n. kolmea sataa torstain viettäjää sellaisella intensiteetillä, että hiukan kuumotti ajatus nousta tuon porukan lämmittämille lauteille.

Porilaisten vastaanotto oli kuitenkin lämpimämpi kuin koskaan, jälleennäkemisen riemu oli molemminpuolinen. Treenit olivat tehneet tehtävänsä. Soitto ja laulu kulkivat todennäköisesti paremmin kuin koskaan, ja yleisökin viihtyi niin hyvin, että encoreita piti palata soittamaan oikein kaksi kertaa. Myös uudet kappaleet tuntuivat kelpaavan. Melodisemman “Kuun” porukka kuunteli nyökytellen, mutta Pahaa verta laittoi pittiin vauhtia kuin jonkin vanhan “hitin” aikana. Lavalle kaatui laseja ja yleisön edustajia. Välillä meinasi yleisössä tunteetkin kuumeta.

Kamat ja ukot kasattuamme piipahdimme vielä hotellin baariin juhlistamaan rundin menestyksekästä aloitusta muutamalla drinkillä. Aiemmin meitä kohtaan hiukan nihkeä Pori pääsi yllättämään keikalla todella positiivisesti. Kiitos siitä.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Top-5 / Tuomo

1. Bänditreenit (harrastukset)
2. Perikato (elokuva)
3. Aurinko (iloiset jälleennäkemiset)
4. Lappi (maisemat)
5. Velcra: Between force and fate (cd)

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Top-5 / Tuomo

1. Dimebag Darrell – R.I.P.
2. Timo Rautainen & Trio Niskalaukaus Pakkahuoneella (jäähyväiset)
3. DJ-hommat (huumorhommat)
4. Bar68 (baarit)
5. Arto Salminen: Lahti (suomen kielen juhlaa)

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

7.-8.12.2004 Mokoma DVD -ennakkokatselut ja Rajatapaus-seminaari

Promootioreissu ei tähän asti ole ollut näillä sivuilla päiväkirjamerkinnän arvoinen tapahtumasarja. Mokoman DVD:n markkinoimiseksi järjestämämme kolmen “keikan” ja parin televisioesiintymisen kattanut rupeama oli kuitenkin niin vaiherikas, että kirjasimme muutaman hetken talteen. Nämä päiväkirjathan toimivat paitsi toivottavasti viihteenä Mokoman musiikin läheisimmille ystäville, myös julkisina muistijälkinä kollektiivimme jäsenille.

Kolmen päivän ohjelmasta muotoutui aikataulultaan niin tiukka, että hitusenkin heikompaa hippiä olisi hirvittänyt. Rehellisen työn tekijän näkökulmastahan hommat pysyivät työaikalainsäädännön puitteissa ja olivat luonteeltaan “löysiä”. Iltaohjelma, eli ilmaisten virvokkeiden hörppiminen omaa DVD:tä katsellen ja suosikkilevyjä pyöritellen, putoaa suosiolla viihde-kategoriaan.

Taiteilija-Annalan ja freelancer-Saikkosen sisäiset kellot olivat jossain Amerikan itä-rannikon ajassa, kun yhtäkkiä pitikin nousta kello 5.45 aamulla tekemään tv-historiaa. Korkeintaan parin tunnin yöunet torkuttuamme lähdimme Subtv:n studiolle ottamaan vastaan Aamuavaus-ohjelman juontaja Ari “Paska” Peltosen hyperaktiivinen olemuksen. Vaikeahan siihen rytmiin oli heti aamusta päästä, vaikka mies hoitikin homman odotettua rauhallisemmin. Ruhtinasta promotessaan Markoja Kuisma eivät saaneet mainittua edes koko albumia.

Parin tunnin päiväunien kautta hyppäsimme Jyväskylän huippunopeaksi mainostettuun Pendolino-junaan, jonka piti viedä meidät ensimmäiselle ennakkokatselupaikkakunnalle ennätysajassa. Juna saapui määränpäähänsä lähes kaksi tuntia myöhässä. Italialaisen tekniikan korjailu vei toisen tunnin ja tunnelissa leikkivät lapset toisen. “Lapsi on terve, kun se leikkii tunnelissa”, kuului lapsipsykologian tuntijana vähemmän tunnetun Marko Annalan analyysi tilanteessa.

Paluu sylttytehtaalle

Piinavan junamatkan jälkeen ennakkokatselupaikkana toimivan Bar68:n Hokki toivotti meidät tervetulleeksi. Pikaisen ruokailun jälkeen siirryimme pikapikaa suosikkibaariimme, jossa jo sankoin joukoin paikalle löytänyt juhlakansa odottelikin.

Kylläpä osasi hermostuttaa. Uutta albumia on helppo testata kavereilla ja tarkastella ilmeitä, Dvd:tä taas on paljon hankalampi alkaa kaveriporukalla katselemaan. Onneksi näillä keikoilla ei tarvinnut aivan selvistä päin olla. Rohkaisuryyppy tai muutama olivat enemmän kuin paikallaan, kun ryhtyi ensimmäistä kertaa tuotosta katsomaan ihan porukalla. Nyt porukkaa vain oli varmaan toistasataa ja suurin osa ventovieraita.

Muki toisensa jälkeen tyhjeni hermostuneesti mutta nopeasti mäntteilyämme seuratessa. Jopa omasta mielestä varsin onnistuneet soittopätkät olisi vielä kestänyt, ellei paikan äänentoisto olisi ollut erittäinkin toispuoleinen siinä kohdassa, jossa me istuimme. Paniikkia helpotti se, että osaa yleisöstäkin saattoi hiukan jännittää. Muutama hevi-irvistykseen vääntynyt naama vilahti takuulla kankaalla taannoin samaisessa baarissa kuvatuissa pätkissä.

Kuumottavan tunnin kuluttua yleisö vapautti tunnelman ja palkitsi tilaisuuden mielestämme raikuvilla aplodeilla. Lämminhenkinen ja leppoisa tilaisuus jatkui arvonnalla, jossa jos jonkinlainen Mokoma-krääsä vaihtoi omistajaa.

Stressihelvetin jälkeen olisi ollut helppo lipsahtaa viihteelle oikein huolella, elleivät Marko “Liinamaa” Annala ja Tuomo “Sarasvuo” Saikkonen olisi lupautuneet Joensuun poppareiden järjestämään Rajatapaus-seminaariin puhumaan seuraavaksi aamuksi.

Myöhään illalla tuntui, että yöjuna lähti aivan liian aikaisin. Aamulla taas tuntui siltä, että hetkikin vielä Jyväskylän yössä avoimien hanojen äärellä, ja seminaaripalkkio sekä rippeet maineesta olisivat siirtyneet historiaan.

Samaan aikaan Helsingissä

Pitkän viikonlopun jatkoksi tarjosimme vielä yhtä tekosyytä raahautua baariin, Mokoman dvd:n ennakkokatselun muodossa. Päävastuu tapahtuman toteuttamisesta oli allekirjoittaneella ja Santulla, joten asialla oli koko maailmankaikkeuden teknisen osaamisen kiteytymä. Tämä tuli varsin selväksi heti alkuunsa. Ensimmäinen vartti humahti ennen kuin saimme talon videotykistä minkäänlaista kuvaa, ja huomattavasti pidempi aika kului äänihavainnon aikaansaamiseksi. Onneksi olimme ajoissa paikalla. Äänentoistossa oli hämminkiä kuitenkin koko shown ajan, mutta eipä siitä jaksa enempää itkeä. Talon kanavakytkennöissä nyt vaan sattui olemaan jotain hämärää.

Kello 19:00 aloitimme pienimuotoisella dj-setillä, jolloin viimeisetkin paikalla olleet “kanttiskaljajarrut” vetäisivät kaljansa ennätysvauhtia lärviinsä ja hävisivät paikalta. Apuna levynvaihdossa toimivat ansiokkaasti Salosen Tero ja Mega. Havaitsimme yhdessä tuumin, että eihän tämä heavy metallin kuunteleminen yhdistettynä kaljoitteluun ole ollenkaan hassumpaa puuhaa. Täytyypä kokeilla joskus uudestaankin! Eipä.

Vajaan tunnin maltoimme levyjä soitella, ennen kuin oli dvd:n vuoro. Tässä vaiheessa baarin istumapaikat olivatkin jo täyttyneet, joten mitäpä sitä turhia pitkittelemään. Näytimme valittuja otoksia keskittyneelle juhlayleisölle ja välillä pahoittelimme äänentoiston tasoa, vakuutellen, että kyllä se sitten kotona kuulostaa paljon paremmalta. Mahtoi vaikuttaa aika säälittävältä toiminnalta moinen. Noin tunnin seurasimme Mänttien seikkailuja, jonka jälkeen siirryimme mielivaltaisesti superpallolla suoritettuun arvontaan. Pari t-paitaa ja uunituore dvd löysivät uudet kodit.

Tämän jälkeen piti tietenkin soittaa lisää heavyä. Hetken päästä tarjoilija tuli ehdottelemaan, että emmekö me voisi pikku hiljaa poistua paikalta, kun kanta-asiakkaat soittelevat ja kyselevät, että milloinka tänne uskaltaa palata. Hetkeä myöhemmin joku pölvästi nappaa tv:n kaukosäätimen, iskee telkkarin päälle ja ilmoittaa, että nyt katsotaan Sopranosia. Emme tietenkään moisesta heti lannistu, vaan soitamme tiistai-illan ratoksi ja Sopranosin taustalle vähän Nasumia. Eihän tällaista meininkiä kauan jaksa katsella, joten kokoamme kimpsumme ja poistumme paikalta. Suunnitteilla olevaa “Hyge’s och Santtu’s Total F*ckin’ Heavy Metal Mayhem” clubia ei siis todennäköisesti järjestetä ainakaan Om’pussa. Heh.

– Mr. Hyge

Joensuu

Kaksikosta allekirjoittanut raahasi kalmakalpean olemuksensa Joensuun tiedekeskuksen auditorion estradille heti aamupäivällä. Mokoman ja Sakara Recordsin tarinaa oli kuuntelemassa lähes puolitoista sataa ihmistä, joten skarppailemaanhan siinä joutui. Kolme varttia hujahtivat hetkessä. Alkuun päästyä tarinaa olisi riittänyt vaikka kuinka.

Studioputken pieksemä Hynysen Jouni kertoili myöhemmin päivällä yleisölle suhteestaan mediaan, mikä oli rattoisaa kuultavaa mutta ei katseltavaa. Viimeisessä ohjelmanumerossa Markokin pääsi toimimaan totuuden torvena osana videoraatia. Toivottavasti arvostelun kohteena olleet paikalliset uransa alussa olevat bändit saavat haavansa nuoltua. Jukkavirtasena toiminut, Eläkeläisenä lähes kaiken kuviteltavissa olevan häpäisyn kokenut Hurskaisen Ema ei varmaan loukkaantunut Markon toteamuksesta, että ainakin tissiensä puolesta Ema kelpaisi Levyraatiin Raakel Lignellin manttelinperijäksi. Eihän se siis mikään ihan perinteinen jäykistelyseminaari ollut. Mukavata oli.

Hetikohta seminaarin päätyttyä suuntasimme Kerubin kuppilaan, jossa Annala&Saikkonen – DJ-kaksikko debytoisi. Sitä ennen kuitenkin piti vilauttaa jälleen sankalle väkijoukolle DVD-julkaisuamme. Jälleen kerran kuunneltiin vain toista kanavaa ja tällä kertaa kuvasuhdetakaan ei saatu kohdilleen. Olipa linssissä joku keltainen läiskäkin. Pieniä teknisiä vastoinkäymisiä, jotka hermostuttivat hermostunutta keltanokkaista tuottajaa entisestään. Joensuulaiset hörähtelivät mäntteilyllemme Jyväskyläläisiä varovaisemmin. Itsekin karjalaisina Joensuulaiset ovat ehkä kuulleet moista mökellystä kyllästymiseen asti. Koska katselmuksen päätyttyä baari oli kuitenkin vielä täynnä ja aploditkin kuultiin, totesimme Markon kanssa tilaisuuden yksimielisesti menestykseksi.

Arpajaisten jälkeen päästiin itse asiaan, eli omien levyjen soittamiseen pahaa-aavistamattomalle yleisölle: Carcassia, Nomeansno:ta, Bad Brainsia, Finnhitsejä, Deicidea, Slayeria… Me viihdyimme kyllä. Kerubin henkilökunta piti tiskijukista erinomaista huolta, vaikka velvollisuutensa olikin käydä huomauttamasta volumesta vähän väliä. Baarikansakin oli viihdyttäjilleen armollinen, ja Hynysestä sekä Hongistosta koostuva kilpaileva DJ-kaksikko soitti myös ihan mukiinmeneviä musiikkivalintoja.

Lämmin kiitos Bar68:n, Kerubin ja Rajatapauksen henkilökunnalle kestityksestä ja kärsivällisyydestä. Suurin kiitos kuitenkin tapahtumapaikalle saapuneille ihmisille, oli perkuleen mukavaa.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.