Tuomo kirjoitti tähän jotakin ja mie editoin sen v***uun painelemalla vääriä nappuloita. Koittakaas nyt arvailla mitä Tuomolla oli mielessään.
-Marko-
Toisen kappaleen, työnimi Duuriblakkiksen, kitarat alkavat olla sisällä. Soundi toimii aivan törkeän hyvin. Siinä on kaikki, rouheutta, tiukkuutta ja alakerran jytinää sekä lisäksi valinnan vapautta vielä miksausta ajatellen. Ihanata.
Päädyimme lopputuloksen kannalta todennäköisesti parhaaseen mahdolliseen työmetodiin kielisoittimien osalta: soitamme kaikki pohjakitarat ja bassot kerralla kuhunkin kappaleeseen. Huono puoli on se, että äijille jää helvetisti luppoaikaa. Näin kuitenkin toimitaan, koska kappale ja lennossa syntyvät sovitusideat ovat tuoreena mielessä joka äijän osuuksia soitettaessa. Näin Aaltosen lisäksi paikalla on myös kolme aputuottajaa, minkä ansiosta saamme olemattoman aivokapasiteetin maksimaalisesti käyttöön.
Jeejee. Natsi-Annala pääsi aamulla paikalle toteamaan kitarasoundin tilan “puhtain” korvin. Päädyimme Markon johdolla yhteiseen johtopäätökseen: soundi on monella tapaa helvetin hyvä, mutta kuitenkin turhan kesy, lisää paskaa täytyy saada housuun.
Eilisen sounditestipäivän aluksi testasimme middlekkäämpää yhdistelmää, jossa äänessä olivat Recton Vintage-kanava ja Stileton Crunch. Kyseinen coctail kuulosti perkeleellisen rankalta, mutta pidemmän päälle middle-honotus alkoi tympimään. Siksi palasimme normaaliin livesetuppiimme. Tänä aamuna päädyimme kuitenkin palauttamaan tuota rouheutta, mutta ilman kanavan vaihtoja: Stiletolle enemmän middleä ja isompi rooli kokonaissoundissa. Nyt soundi on rouhii äkäisesti, mutta ei kuitenkaan honota. Miksauksessa voidaan toki vielä hienosäätää balansseja.
Niin hyvä soundilla on vetää, että ensimmäinen kappale, Sahalaita, saatiin jo purkkiin. Seuraavaksi rakennamme bassosoundin, jotta pääsemme selville kokonaissoundin toimivuudesta.
Hyvä tunnelmat.
Perjantaita, ihmiset. Miitri soitteli juuri ja kertoi siirtäneensä Petraxissa äänitetyt rumpuraidat omalle koneelleen. Jälki on kuulemma selvästi parempaa kuin viimeksi, ainakin teknisesti. Ei se muusta puhunut. Erikoisen näköinen pahvilaatikkomikki oli taltioinut basarin alataajuudet muhkeasti ja nauhakompressointi oli myös tehnyt hyvää koko setille. Paljoa en audiopuheesta ymmärtänyt, mutta äänen sävystä päätellen mies oli hyvin tyytyväinen.
Meillä on takana tervetullut huiliviikko intensiivisen pohjaäänityssession jälkeen. Tauko tuli tarpeeseen, sillä nyt on taas intoa ja virtaa täynnä kitaraäänityksiä varten. Miitri oli sitä mieltä demokitarat olivat soundillisesti jo niin hyvät, että suuria temppuiluja ei varmaankaan lopullisen soundin hakemisessa tarvita.
Huomenna käväistään matkalla studioon Mikkelin Jurassic Rockissa. Viime viikon jäljiltä olemme niin hyvässä soittoiskussa, että ajatus tuntuu vain mukavalta. Matkakin on lyhyt. Täytyy einomakustella, josko kokeilisimme setissä jotain kolmatta uutta biisiä Entistä ehomman ja Nujerra ihmisen paikalla tai lisäksi.
Viimeinen rummutettava, työnimi Celtic Carcass, on purkissa. Hyvä Hyge, pätevää raportointia! Näyttää siis siltä, että pääsemme kotiin päivää ennen kuin olimme suunnitelleet. Ei haittaa.
Loppupäivän aikana olisi tarkoitus laulaa ns. möllikuorot, koska koko konkkaronkka on paikalla. Suuren soittohuoneen akustiikka on myös eduksi tässä hommassa. Ennen huutamisia täytyy kuitenkin vielä kuunnella kaikki 14 biisiä siltä varalta, että jotain huomauttamista on rumpuihin vielä jäänyt.
Jätä kommentti