Juhlat. On bassot soiteltu viimeistä vetoa myöten. Nyt voin heittää soittimen laukkuun ja viskata naftaliinia perään.
Tosin voi olla, että joudun vielä soittamaan. Nähkääs Miitrin kanssa pähkäilimme Lujaa tekoa -kappaleen bassosovitusta ja päädyimme nk. rock’n roll -tyyppiseen ilmaisuun. Huudothan siitä tuli, että paukahti. Vakaasti tulen seisomaan soittosuoritukseni takana, mutta vastarannan kiiskiä ja soraääniä tuntuu riittävän, jotka peräänkuuluttavat uutta ottoa. Onkohan nämä nyt niitä kuuluisia musiikillisia erimielisyyksiä?
Muutenhan hommat meni odotetulla tavalla. Taas vaadittiin groovea ja kun sitä ei ollut, homma hoidettiin voimalla. Mitkä ihmeen jatsarit nämä biisit on keksiny? Tahtilajit vaihtuu useammin kuin J-Lon aviosiipat. Hurjaa touhua.
Fiksu kaveri saattaisi vielä kuunnella kaikki suoritukset läpi, mutta eipä miuta ole fiksuksi usein haukuttu. Eli enpä taida jaksaa. Kuka hitto sitä räpellystä kuuntelisi ja vieläpä melkein tunnin.
Jätä kommentti