MOKOMA.COM

Juuri kun olimme saaneet huuhdottua kesäkiertueen tomut kurkuistamme, oli aika aloittaa uusi rundi: lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi Post Scriptum 2006. Kiertue käsittäisi yhden keikan Mikkelissä, jossa emme jostain kohtalon oikusta ole musisoimistarkoituksessa aiemmin vierailleetkaan.

Muutenhan siellä on pyöritty kaiketi liiankin kanssa, sillä Markon tarina keskellä tietä olevasta kirkosta, jossa hän perimätiedon mukaan on vieraillut, on tullut turhankin tutuksi.

Perille päästyämme iskimme käs´päiväät tuttujen eli lähinnä Stamppojen kanssa. Niilläkin oli nähkääs keikki siellä. Ohjelmassa oli takahuonetilojen tarkastus. Tilat olivat hyvät ja catering vielä parempi, vaikkakin aikataulusyistä missasimme leijonan osan eli lämpimän ruoan, sillä se olisi tarjoiltu jossain keskustan hotellissa kovin kaukana jäähallista. En valita, mutta itselläni alkoi tästä johtuen illemmalla hieman nälkä kaihertamaan vatsanpohjukkaa.

Tässä välissä Hyrde räpsi meistä jotain valokuvia. Niiden käyttötarkoituksesta en sitten tiiä. Taisvat mennä Hyrden kotialbumiin, sinne rippikuvien viereen.

Eipä aikaakaan, kun piti aloittaa illan savotta. Olimme puoliääneen joskus puhuneet, mitähän pieni tauko mahtaa tehdä soittovireellemme, mutta edellisen viikon studiossa kupeksiminen valoi meihin kaiketi sen verta itseluottamusta, että viittasimme kintaalla treeneille. Ei olisi ehkä kannattanut. Paljastui nimittäin keikan aikana semmoinenkin seikka, että ne tauot eivät ainakaan varsinaisesti paranna soittovirettä. Eipä silti, kai sen roheltamisen etäisesti musiikiksi tunnisti ja lavalla oli huisin hauskaa, mutta kuitenkin. Hauskuudesta sen verran, että Marko ensi kertaa otti itse oma-aloitteisesti osumaa ainakiin miuhun nk.moshpit-tyyliin. Ja Tuomo nakkasi viimeisessä kipaleessa kitaran menemään, jotta pystyisi paremmin jytäämään. Mainioita veijoja.

Ilta jatkui siitä sitten tutulla kaavalla. Kuivatellaan hiet ja vaihdamme keikasta pari sanaa, joista yleisimmät lienevät “v*ttu mitä paskaa” ja “oli iha v*tu kivaa”. Syväanalyysi siis. Tästä alkaa sählinki, jonka tarkoituksena on saada ryhmä hotellille. Tällä kertaa kannatti, sillä paljastui, että hotellin sisällä piili ihka oikea Ingles. Huoneista oli pääsy parvekkeille, joilla vallitsi vähintäänkin tsupstroopillinen ilmapiiri. Ei ollut tietoakaan luita kalvavasta kylmyydestä, joten kyllä siellä kelpasi seistä nopottaa hammasmukiin väsätty drinksu kourassa.

Niinpä. Aamulla lähdimme Mikkelistä ja räkä valui nenästä.