No nyt on sitte bassot luullakseni soitettu. Siitä riemuissaan polkastiin Marselon kanssa harjakaissaunaan ihan tuossa jo aamupäivästä. Tarkkaamossa käy armoton kitaran ujellus, kun Kuisma tulkitsee jotai melotiaharmooneja. Ei uskalla mennä sinne, ku se sattuu korvaan.
Illemmalla käyn varmuuden varalta nakkaamassa basson Vuokseen, ni ei tarvihe soittaa ainakaa mitää enää uusiks. Koskinäytös olis seiskalta, että jos siihe tähtäis.
Aargh. Fyysillinen kunto ei ole aivan parhaassa terässä. Pää on aivan täynnä, mutta tällä kertaa lima on aivo-onteloissa höllyvä aines. Toivottavasti räkätauti ei nappaa Marsalkkaan, ettei mene lauluhommat mistiin. Päivän saldo osaltani yksi bassoraita. Kuisma soittaa kitaraa ja silleen.
Ainii. Meinas unohtua, et soitinha mie bassoakii aamusella pariin tsipaleeseen. Olipa erilaista soitella, ku ei ole kaikenmaaliman viisastelijaa ohjeistamassa ja pyörimässä jaloissa. Sanomistaha miu arreista saattaa tulla, mut so not. Ne on siellä ny ja ei niitä enää poiskaan saa. Luulisin niin. Toivottavasti.
Huomenta lapset ja lapsenmieliset. Jouni-setä tuli, näki ja toimitti. Kitaran soitto otti yhden istuman, jonka päälle juotiin päiväkahvit. Nyt on kerrankin ryhdikkäät kitarat ryydittämässä meiän muuten niin kovin lepsua sähellystä. Osaaminen on helppoa, kun sen osaa. Mar-skii alko laulamaa. Mie syön hotrodei Miitrin kans. Pusuja kaikille.
Tarkkaamossa raikaa sen sortin sulosävelet, että tajuhan siinä lähti. Kauneus-/ruokatirsat olivat siis tosiasia. Juomalaulutyyppinen kertosäe kirvoittaa janon kielelle and.
Jätä kommentti