Lähdimme Ilosaareen vasta lauantaiaamuna ja heti alkuun jo hieman harmitti se tosiseikka, että töminäbändit (ja varsinkin MKKK) jäi näkemättä. Kauaa ei kerennyt kuitenkaan voivottelemaan, sillä Kotiteollisuus aloitti jo varhain kahdelta. Olimme Tuomon kanssa mukana lavalla soittamassa ikäänkuin vierailevina “staroina” kitaraa. Veivattiin ManaManan Kuolla elävänä, sekä äijien oma Saattoväki-kappale. Lavamonitorointi oli niin perseestä, että soittamisen sijaan piti tyytyä miekkailemiseen. Illalla soitti vielä Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus (jota en saata olla joka välissä kehumatta), sekä tietysti CMX. Yövyimme perinteiseen festaritapaan kukin missä sattui ja kokoonnuimme aamulla nuutuneina soundcheckkiin. Keikka meni “ihan” hyvin. Tuuraava rumpalimme Pätkä soitti ilmeisesti viimeisen keikkansa tällä haavaa ja teki sen vanhoja heviperinteitä kunniottaen sukkahousuissa. Sukkikset olivat rikki haaroista ja ikäänkuin pakottivat Pätkän olla käyttämättä alushousuja. Saatiinhan sitä Mokomaan vihdoin ja viimein jotain millä kosiskella naisyleisönosaakin. Loppufestarit meni omasta keikasta toipumiseen, eikä oikein mikään jaksanut innostaa. Zen Cafeta Tuomon kanssa tosin diiggailtiin, mutta Henry Rollins bändeineen oli luvattoman huono. Kaikinpuolin Ilosaaresta jäi hyvä maku. Rokkimiehen kesä on nyt sit ohi.
Kysyttyä
Mitkäs ovatkaan Mokoman kolme kovaa i:tä eli inspiraatio, idolit ja ihannevaltiomalli?
Koska tykkään top 5 -listoista, vastaan tähän haastavaan kymysykseen näin:
Inspiration top 5 (tällä hetkellä)
1. Elämän varjelun esiintyminen luonnossa
2. Pienet ihmiset l. vauvat
3. Hiljaisuus
4. Jumaluus-Jumalattomuus
5. NHL-finaalit
Idolit (at the moment)
1. Jere Lehtinen
2. Mike Patton
3. Heidi Hautala
4. Kuisma Aalto
5. Hieronymus Bosch
Ihannevaltiomallit (olemassaolevien sijaan keksin uusia)
1. Heritismi
2. Asketismi-nudismi
3. Introvertismi
4. Dicktatuuri
5. Sofasportismi
Kysykää immeiset lisää jotain mihin voi vastata top-listoilla.
Jätä kommentti
1.5.1999 Hullu Poro, Levi
Itse vappupäivän vietimme rinteessä. Saimme järjestäjiltä lasketteluvehkeet ja kukaan ei jäänyt hannaamaan. Kolme tuntia mäessä meni nopeasti. Kukaan ei loukannut itseään ja kaatumisiakin oli vähän, tosin Kuisma totesi menon jälkeen, että ” koskaan en oo aiemmiin kaatunut ja taas kaaduin”.
Vappupäivän keikka alkoi hyvin vaikkei ketään juuri mesoamisemme jaksanut innostaa. Kun olimme päässeet setissä neljänteen biisiin saakka tuli itseään ravintolapäälliköksi tituleerannut paskamaha vihollinen keskeyttämään keikkamme. Sisäänpääsy ravintolaan kulki soittoalueemme läpi ja porukka ei kuulemma uskaltanut tulla ravinteliin sisälle meluvallin läpi. Mikäs sen hienompi kunnianosoitus “hevibändille”. Die you hell!!!! Keikka keskeytyi tosin väärin valtuuksin ja meitä pyydeltiin myöhemmin soittamaan uudelleen, mutta kamat (ja äijät) oli jo nipussa.
Ilta meni samoissa merkeissä kun edellinenkin. Minä ja levy-yhtiömme edustaja Toni luovutimme huomattavasti muita aiemmin ja Toni teki kohtalokkaan virheen nukahtamalla ensimmäisenä. Lainarunpalimme Pätkä toteutti taiteellisia visioitaan tullessaan baarista ja käytti Tonin naamaa maalausalustana. Tämän päivän Picassot tekevät sen mustalla tussilla. Oli jotain puhetta kolmannesta sinkkulohkaisustakin aiemmin illalla, mutta katsotaan sitten kun Toni saa naamansa puhtaaksi. Lento takaisin meni hyvin, näimme Pirkka-Pekka Peteliusta vielä kolmannen kerran Helsinki-Vantaan lentokentällä ja joka kerta piti kysyä, että missähän mahtaa sijaita Laivanvarustajankatu. Ei pudonnut PP:lle omat juttunsa, suuret humoristit on vapaa-aikanansa näköjään suuria tosikkoja. Lopuksi vielä viikonlopun teemaa mukaillen: Imekää kynttilää!
Jätä kommentti
30.4.1999 Hullu Poro, Levi
Saimme suunnitella vappumme uudelleen, kun iloinen uutinen yllätyskeikasta Leville kiiri vaikkupesäkkeisiimme. Levillä oli vielä täysi talvi käynnissä ja niin pitikin olla, sillä kyseessä oli Pepsi Max Snow Touring.
Soitimme ravintola Hullu Poron oviaukon eteen rakennetussa Pepsi-teltassa ja succee oli mainio. Sisällä ravintelissa pystyi nauttimaan halutessaan kuolleesta (lue: mekaanisesta) musiikista, joten saimme soittaa niille jotka oikeasti halusivat meitä kuulla (olihan siellä Mambakin, mutta meneehän sekin kuolleesta musiikista). Ilta venyi jätkillä baarin puolella tappiin saakka, itse yritin säästää ääntäni viihtyisässä majapaikassamme, sillä saimme tietää keikan jälkeen soittavamme vielä seuraavanakin iltana. Saunominen oli järetöntä, varsinkin Hessu oli tästä Suomen kansallisaarteesta innoissaan.
Kommentit
Tämähän meni sikäli “ihan hyvin”, että Marko unohtui rytmisesti (ja muutenkin) hankalan Seesteen säkeistön tekstit. Tämän jälkeen kokematon orkesteri olikin sitten suossa. Jonkin aikaa taisimme biisiä soitella hölmön näköisinä ja siirtyä vähin äänin seuraavaan ralliin. Keikan jälkeen Gabi välitti meille eteenpäin Kauko Röyhkän menetelmän vastaavassa tilanteessa: “Paska biisi, otetaan seuraava”. En muista, onko tuota vielä tarvittu, mutta hyvä se on olla työkalupakissa.
Jätä kommentti