MOKOMA.COM

Täällä laitellaan jo kamoja nippuun ja tehdään lähtöä. On kyllä mukava päästä viikonlopuksi kotiin, kun tämä jatkuva sisällä pasteeraaminen alkaa olla jo aika raskasta. Laskujeni mukaan olen piipahtanut yhteensä seitsemän minuutin verran ulkona 120 tunnin sisällä. Olo on kuin Nosferatulla. Kotona odottaa postisedän kantama nippu uusia levyjä, joilla aion putsata ajatukseni omista riffeistä ja kompeista. Aivan kokonaan huilaillessa ei viikonloppukaan mene, sillä Pirisen Villen kanssa on aikomus käydä läpi hieman tulevan levyn kansitaidetta. Huiman komeat kannetkin on tulossa, sen voin taata. Ensi viikolla jatketaan nauhoituksia Imatralla, siihen saakka hojo hojo!

Halusin tosiaan, että kyseisen kipaleen rumpalin ja laulajan välinen kommunikaatio olisi samaa tasoa kuin Jamesin ja Larsin. Tiedättehän, Lars ei kuuntele mitä James aikoo laulaa ja sitä rataa. Ja nyt monta tuntia myöhemmin on pakko todeta, että Janne soitti kyllä aivan timanttisen rumpuraidan. Kävin kyllä jossain välissä patteriston takana muka “näyttämässä” miten biisi pitäisi vetää, mutta tullessani takaisin tarkkaamoon, havaitsin koko orkesterin tuottajaa myöten makaavan lattialla kaksinkerroin hekottelemassa. Rumpusuoritustani kuvailtiin termillä “sympaattinen”. Ja nyt pussit olalle ja saunaan!

On se niin väärin ku kaikilla muilla on ‘varhainen lintu madon nappaa -asenne’ ja miulla laiskiaisen elämänrytmi. Ette arvaa miltä tuntuu kun joutuu Hygen pyynnöstä puoliunessa kirkumaan ja karjumaan demolauluja kesken rem- univaiheen. Ei auta edes kuusi kuppia kuumaa kahvia. Kääk!