Kukot Orrella 2003 -seikkailu jatkui leppoisissa merkeissä pitkällä, mutta hikisellä keikkabussimatkalla Savon sydämeen Kuopioon. Mokoman näkövinkkelistä kesäkausi alkoi ensimmäinen festivaalin merkeissä. Odotukset olivat korkealla, koska ilmakin suosi festivaalijärjestäjiä. Saavuimme Rumban nimeä ylväästi kantaneelle jatkoklubille hyvissä ajoin. Roudasimme kamat yläasteen liikuntasalia muistuvaan tilaan, jossa paikallinen tekniikka soitti Kurimusta PA:n kasaamisen ohessa. Kaikki näytti hyvältä. Nimmareitakin saatiin jaella.
Sitten alkoi surrealististen tapahtumien sarja. Antakaas kun kerron.
Soundcheck oli siis valmis alkamaan orkesterin puolesta, mutta tekniikka ei pelannutkaan järjestäjien toivomalla tavalla. Emme olleet tästä moksiskaan, vaan siirryimme odotellessamme ruokailemaan festivaalialueelle. Täällä saimme kuulla järjestäjien vastoinkäymisistä: festivaaleille ei oltu saatu anniskeluoikeuksia. Limufestari siis. Anniskelulupaa ei ollut myöskään jatkoklubilla, jossa soittoaikamme oli aamuyöllä 1:45. Rupesi jännittämään: kuinka helvetissä juhlakansa jaksaa riehua pikkutunneille asti pelkän limpparin voimin? No se selvinnee myöhemmin…
Ruokapöydässä nälkäisiä metallityöläisiä odotti hilpeä näky. Pääruokana tarjottiin vartaassa grillattua sikaa, jonka peräsuoleen oli työnnetty humoristisesti dildo. Tapahtuman “meininki” alkoi pikkuhiljaa selvitä. No hyvältä tuo raiskattu sian perse maistui, ei siinä mitään.
Takaisin keikkapaikalle, jokohan olisi soundcheckin aika? Olihan se. Hyvin meni, paitsi että puolet monitoreista ei toiminut. Laulusuorituksien kannalta olimme kriittisellä polulla; lauluhommat vedetäänkin tänään nk. sormituntumalla. Lisäksi järjestäjät pyytelivät anteeksi alimitoitettua PA:settiä. Eipä taida bassot jytistä tänään, tuumimme, muttemme antaneet sen häiritä.
Tämän jälkeen paikalle saapuu seuraava orkesteri tekemään soundcheckiä. Barathrumin pojat tulivat paikalle pelkkien kitaroiden kanssa, koska järjestäjä oli ilmoittanut että paikanpäällä on talon puolesta järjestetty backline. Järjestäjä ei kuitenkaan kamoja ollut hoitanut, joten kävi ilmi että meidän backlinellä veivataan kikkelithrashin lisäksi myös black metallia. Rumputaiteilija Hyrkästä tämä tietenkin jännitti eniten, sillä juuri kaupan pahvilaatikoista puretut rummut, Taman Starclassicit, ovat miehemme silmäterä ymmärrettävistä syistä. Kitaravahvistimien lainaaminen on “helpompaa”. On siinäkin toki sellainen ikävä puoli että – sparejen mukanaolosta huolimatta – juuri ennen omaa keikkaa hajoava putkivahvistin on ehkä maailman vittumaisin juttu. Mistä löydät avoimen soitinhuollon vieraassa kaupungissa klo 2:00? Ei mitään, hädässä ystävä tunnetaan. Lainatkoon Barathrum kamoja, eihän tässä starailemaan ruveta. Ei ole varaa. Salaiset säröpedaalit piilotetaan kuitenkin omaa keikkaa odottamaan. Ei nyt ihan samoilla saundeilla kumminkaan…
Sitten majoituksen selvittämisen kimppuun. Ai mikä majoitus? Hirveän säädön jälkeen kuulimme, että homma selviää joskus keikkamme jälkeen, aamuyön tunteina, kun järjestävän seuran edustaja saapuu paikalle. Selvä. Odotellaan sitten sitä. Jännittää taas.
Keikka lähestyy, jännitys kasvaa entisestään. Tuleekohan tänne ketään? Järjestäjän käyttössä oleva 10 metrinen limusiini – pitäähän sitä nyt kunnon vehkeet olla – alkaa kuitenkin siirtää vip-vieraita takahuoneeseen, lisäksi festivaalialueelta siirtyy paikalle hyvänlainen joukkio juhlakansaa. Illasta saattaa siis tulla hyvä. Tässä vaiheessa neitimäisiä taiteilijoita kiukutti pikkuisen se, että sopimuksessa mainittua “virvoitusjuomakoria” ei oltu toimitettu takahuonetiloihin. No, ei olisi “vissy” maistunutkaan. Se, että limukiskan myyjä ilmoitti, että limut maksaa myös bändeille 2 euroa pullo, sai jopa rauhallisena tunnetun Annalan Markon korottamaan ääntään. Ei helvetti, joku roti pitää olla! No tämäkin asia saatiin hämmennettyä n. 20 puhelinsoiton jälkeen. Lopulta järjestävän tahon edustaja lupasi pistää pojille limut. Kiva.
Kuuden tunnin hengailun ja säätämisen jälkeen Tytär aloittaa klubi-illan, ja vetääkin nerokkaan keikan Radiopuhelimien ja vanhan YUPn hengessä. Toiminta on erittäin hilpeää ja samalla vakuuttavan oloista. Erityismaininnan ansaitsee rumpali Kerhohuone, jonka soittoa katsellessa tuli itsellekin hiki. Hyvä! Keikan tunnelmaa laski hieman “Painukaa vittuun, Barathrum lavalle!” -huudot, mutta ei se mitään. Hyvä että yleisö tietää, mitä yleisö haluaa.
Barathrum veti jälleen taatun metallishown. Maskimiehet verisine paitoineen soittivat “kuin pedon riivaamana”. Erityisesti uudempien(?) biisien koukukkaat sovitukset ja Janne “Ex-Waltari” Parviaisen rumputyöskentely saivat allekirjoittaneen jalan naputtamaan innostuneena tahtia. Sitten kävi se, mitä rumpalimme oli hieman pelännytkin. Barathrumin rumpali ottaa reilun huikan Portin sianverta, ja purskuttaa sitä rinnuksilleen ja samalla myös Hygen rumpujen päälle. Tunnelma laskee kuin lehmän häntä. Tästä tuli kallis keikka. Keikan jälkeen vahinkoja tarkistettaessa kävi ilmi, että kaikki rumpukalvot menevät vaihtoon, koska ne näyttivät enemmänkin Saatanan epäsikiön tyttären immenkalvoilta 666 vuotta kestäneiden irstailusessioden jälkeen. Ei hyvä. Iron Cobra -tuplapedaalin hienomekaniikkakin oli saanut oman “kasteensa”. Noh, kamat huoltoon ja lasku perään. Tästä oli onneksi sovittu ennen keikkaa järjestäjien kanssa.
Astumme lavalle Barathrumin encoreiden jälkeen aikataulun kustua melkein tunnilla. Salissa on kuin ihmeen kaupalla ihmisiä, ei tungokseksi asti, mutta kuitenkin. Uskollisimmille faneillemme soitimme sitten sellaisen setin kun vaan siihen kellonaikaan ja niissä tunnelmissa saatoimme vetää. Soitto kulki ja laulu raikasi teknisistä ongelmista huolimatta. Keikka loppui tyylikkäästi siihen, kun huvilupaan merkitty päättymisaika 3:00 tuli vastaan. “Security” laittoi valot saliin ja ilmoitti, että se oli siinä. Mokoma pyytää anteeksi lyhyttä settiänsä, mutta samalla toteaa, että järjestävän tahon ammattimaisuusaste – tässä tapauksessa stage managerin puute – ei ollut sitä, mitä hyvältä kesäfestivaalilta on lupa odottaa. Ensi kerralla paremmalla onnella.
Sitten kukkumaan ei kun nukkumaan. Majoitus oltiin saatu hoidettua juuri kreivin aikaan, ja poistumme Rauhanlahteen karavaanareiden sekaan yötä pitämään.
Jätä kommentti