MOKOMA.COM

Korian reissu oli lähtökohdiltaan vähän erikoinen. Käytännössä koko meidän vakio-crew oli ilmoittanut, että heillä on kyseisenä viikonloppuna vähän parempaakin tekemistä kuin lähteä kantelemaan hippien soittovehkeitä. Onneksi saimme houkuteltua muutaman Etelä-Karjalassa lomailevan kaverin eli Koskisen Arin ja Palokkaan Jaken meille avuksi, jotka pääsivätkin kätevästi Miitrin kyydillä pelipaikoille. Korialle saapuminen oli ajoitettu mahtavasti: bändi lipuu virvokkeista notkuvalla bussilla läpi porttien, tekniikan jätkien ajaessa henkilöautolla perässä. Tästähän voisi äkkinäisempi päätellä, että meistä on tullut lesoja, heh. Tämä lienee vain ajan kysymys.

Olimme paikalla pari tuntia ennen omaa vetoa, joten aikaa riitti hyvin aterioimiseen ja yleiseen hengailuun, tulipa Pain Confessoriakin muutama biisi diiggailtua. Ja sitten olikin aika roudata kamat lavalle, jonne päästäkseen piti kiivetä jyrkin näkemäni lavaramppi. Tästä kuitenkin selvittiin ilman mies- ja soitinvaurioita, Maija Vilkkumaan huolehtiessa hittipitoisesta taustamusiikista.

Kello 22:45 Peltosen Paska Ari kävi spiikkaamassa bändin lavalle, tosin kutsuen Saikkosta Sinkkoseksi, ja hevit polkaistiin ’Aatamilla’ käyntiin. Viileähkö ilma aiheutti sen, että kitaristit valittelivat keikan jälkeen kilpaa avausbiisin vaativuutta vertymättömille sormille. Muutenhan soittaminen oli tuttuun tapaan suunnattoman hauskaa, eturivin antaessa riehumisellaan lisäpontta.

Encoren (Hiljaisuuden julistaja) jälkeen koettiin hauskahko hetki kun Marko lavan takana äimistyneenä: “Vitti jätkät, ette usko! Mein iskä oli eturivissä vikan biisin aikana riehumassa, plasmat meni sekaisin ja sanatkin unohtuivat. Vitti, en kai mie heittänyt paljon p*llujuttuja välispiikeissä, en mie tiennyt että porukat on täällä!” Eipä hauskaa!

Keikan jälkeen Kuisma koki “Professorien” bussin houkuttelevammaksi ja ampaisi kohti Hämeenlinnan kuumana sykkivää yöelämää. Todettakoon, että kun puhutaan lähtönopeudesta kohti uusia seikkailuja, on mr.Q aivan omassa luokassaan. Mieleen tulevat vertaukset “kuin rusakko puskasta” tai “hauki kaislikosta.” Jokaisella ihmisellä on hyvä olla joku erikoistaito, Kuismalla se on kiihtyvyys nollasta baariin. Josta tulikin mieleen, että se oli erihauska korttipeli aikanaan jossa kilpailtiin motskareitten, autojen ja kaiken maailman myllyjen ominaisuuksilla. Jos jostain moiset kortongit löydän, niin ostan oitis.

Kuvia: http://www.saunalahti.fi/jesvah/mokoma/

Tampereen Sauna vaati yhden välipäivän, jonka jälkeen valuimme tahoiltamme Tavastialle. Slayerin lämppäys ja näkeminen, sekä festarikesän onnistunut korkkaus näkyivät vieläkin typerinä virneinä ukkojen turpeilla naamoilla. Lähtökohdiltaan päivä ei ollut hirveän kiitollinen hevaamiselle, johtuen Megadethin (olettaen, että meillä olisi yhteisiä faneja) samanaikaisesta esiintymisestä Tampereella, mutta tämän seikan ei annettu häiritä omaa innostuneisuuttamme.

Soundcheckissä tapailimme kolmatta uutta biisiä settiin, mutta eihän se ilman treenausta oikein tuntunut lähtevän. Kumma juttu, heh. Päätimme siis siirtää ensiesitystä suosiolla vähän syssymmälle.

Soittoaika oli kello 23:30 ja suureksi iloksemme paikalle oli valunut porukkaa oikein mukavasti. “Noh mikä ettei”, toteaisi eräskin insinöörismies ja niin totesimme myös me, ja lähdimme rokkaamaan. Jossain vaiheessa settiä tapahtui pienimuotoista vesi-ilottelua eli veden lotrausta toistemme päälle ihan “viilennys mielessä”, mutta epäonnensoturi Hämäläinen onnistui roiskauttamaan vesikaaren monitoripöydän päälle. Tämän seurauksena lavamonitorit pimenivät muutaman biisin ajaksi, joka tietysti aiheuttaa omat vaikeutensa soittosuorituksen läpiviemiseen. Tästä kuitenkin selvittiin jotenkuten ja kuin tilauksesta seuraava ohjelmanumero olikin Santun 30-vuotisjuhlakakutus. Onnellisen tietämätön sankari käy soittelemaan Hiljaisuuden Julistajan bassointroa kun yhtäkkiä Jarski ja Juha hyökkäävät lavalle, iskien hirvittävän kermamällin Santun naamalle. Biisi poikki ja pienet yhteisonnittelulaulut, ja takaisin Julistajan kimppuun. Yllättynyt kermanaamainen basisti näytti yllättyneeltä kermanaamaiselta basistilta, ja haisi lehmänpötsiltä kerman alkaessa hapantua lähes välittömästi.

Mitään muuta jännää ei sitten tainnut tapahtuakaan. Eli encoren jälkeen pikaiset puuskutukset ja hien kuivaukset, ja tuttuja morjenstamaan.